.

.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kasvun ihmeitä!!!

Se on nyt todellakin syksy. Vettä tulee taivaan täydeltä ja 
väriloistoakin on saatu jo ihailla! Viime kesänä istutetut 
villiviinitkin ovat saaneet aivan upea syysasun ylleen!!!


Syksyllä pitää perinteisesti kerätä myös satoa. Omenapuut
meillä on vielä niin nuoret, ettei niistä edes odotettu
satoa tälle syksylle, mutta mutta...


Camilla istuttu keväällä kaupasta ostetun paprikan siemenet 
ensin jogurttipurkkiin ja sitten
muutamaan itse maalaamaansa ruukkuun. Ja nyt ollaan saatu 
ihastella kasvun ihmeitä...


Muutama kukka on jo kukkinut ja...


Yksi kukista on pudonnut ja nyt meille on siis tulossa ainakin
yksi paprikavauva!!!


Paprikat, yksi cayannepippuri sekä omenapuun alku
on vallannut talon aurinkoisimman paikan, keittiön
ikkunan. Paraatipaikalla siis ja siinä ne kylpee auringossa!!!


Tässä Danielin omenapuu!!!

 Kovin on kooltansa vielä vaatimaton, mutta 
me uskotaan, että siitä tulee vielä suuri omppupuu ja
siitä saadaan paljon omenoita, joskus!!! Tämäkin 
on kasvatettu kaupasta ostetun omenan siemenestä.


Nämä tammenterhot ja nektariinin siemen odottaa vielä
ruukkuja ja multaa! Saas nähdä miten niiden kanssa käy!!!


Ylpeänä 11-vuotiaan tyttären äitinä
on ihan pakko vielä esitellä neidin taitoja!!!
Camilla on tehnyt koulussa näin upean tyynyn tilkuista!
Musta tää on niin hieno ja tyttö ihan valtavan 
taitava!!!


Kankaatkin on niin sopusointuiset! Sopii meille täydellisesti!!!
Ihana tyttö mulla<3

Ropisevan katon alta sateista iltaa toivottelee

Hanna

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Tuhat ja yksi keskeneräistä asiaa...

Eilen maistoin kaupan Ciabattaa-leipää tuoreena ja lämpimänä. Tänään
oli ihan pakko kokeilla, millaista siitä tulee
itse tehtynä. Ja sehän oli ihan valtavan hyvää, vielä
parempaa kun kaupasta ostettu (kuten yleensäkin ;)).


Ohjeen etsin netistä ja sitä sitten sorvasin itselle sopivaksi.
Aika kauan tän leivän tekemiseen menee, kun kohottamiseen
pelkästään menee kaksi ja puoli tuntia. Ja siis kylmään nesteeseen tehdään, joten
siksi näin kauan joutuu kohottelemaan.
Mutta odotus on sen arvoista!!

Tässä tuore leipä lepää kesällä järvestä löytyneen
uppopuun päällä.

Syksy on siis täällä ja sen huomaa siitä, että mulla
on hirveä vimma saada kutoa tai tikuta, kuten täällä sanotaan.
Se on joka syksyinen ilmiö ja menee takuuvarmasti ohi, kunhan joulu
on mennyt.

Sukkia on syntynyt tälle syksylle jo viidet ja 
kolmella niistä onkin jo varpaat lämmitettävinä.
Kaksi paria odottaa vielä päättelemistä ja reilun viikon päästä nekin
saavat omat pikku varpaat, joita lämmittää!

Pikku-Paavon junasukat!!!


Paavon isolle veljelle, Miikalle tässä omat 
perussukat! Sitten onkin koko perhe
sukitettu! Lämpöä varpaille tarvitaan varmasti perheen 
uudessa vanhassa talossa ;)

Sukkien lisäksi jämälangasta on tarkoitus 
valmistua lapaset Camillalle. Ekaa kertaa kokeilen kiilapeukun tekoa.
Kiva välillä kokeilla jotain uutta, vaikkakin se tarkoittaa sitä, että on 
pakko keskittyä emenemmän. Mutta on kiva huomata, että mähän 
opinkin tuon ja eihän se nyt niin vaikeeta olekaan. Rohkeesti vaan
pitää tarttua uusiin haasteisiin!

Ja sitten vielä näitä mummun neliöitä! Näitä syntyy
nopsaan ja aika iso kasa niitä alkaakin jo
olemaan. Vielä jonkin verran ajattelin tehdä näitä ja 
sitten vasta alan niitä yhdistelemään. Oma 
mummoni täyttää ensi kuussa 97-vuotta
ja ilahtui kovin, kun kuuli, että minäkin olen innostunut
virkkaamaan, hän kun on virkannut aina! 
Sainkin mummulta hänen vanhoja virkkuukoukkuja ja
sukkapuikkoja! Niillä on syntynyt vaikka mitä monen 
kymmenen vuoden ajan. Mummu itse sanoi, että hänen virkkaamiset ja 
kutomiset on nyt tehty ja nuoremmat saavat jatkaa!
Ihana mummu ja niin rakas<3!

Tässä lähes valmista ja keskeneräsitä. Lankojen päättelystä
en tykkää yhtään, joten sisko-kultani voisi tulla taasen visiitille
ja päätellä mun työt;)

Aurinkoista syksyä!!! 

Hanna