.

.

tiistai 29. elokuuta 2017

Juhlahumua

Kun sain syliini ensi kertaa pienen mustatukkaisen tyttövauvan,
tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin epävarma nuori äiti, mutta samalla
myös äärimmäisen varma. Äidin vaistot on ihmeellisintä naisen elämässä.


Tuosta päivästä tuli eilen kuluneeksi 17 vuotta. Esikoisemme on opettanut meille
vanhemmille äärimmäisen paljon, ehkä enemmän kuin
me hänelle. Hän on raivannut tien myös nuoremmille
sisaruksille. 

Edelleen ihmettelen, kuinka aika on mennyt silmänräpäyksessä
ja kuinka tuosta pikkuriikkisestä vauvasta on
kasvanut niin hieno naisen alku!


Hämmennystä lisää myös se, että eilen 
saapui hänen vanhojentanssipuku! Kuinka kaunis hän onkaan ja 
kuinka upealta puku näytti hänen päällään.

Pienen vauvan äitinä silloin 17 vuotta sitten, en uskonut, kun minua
kehotettiin nauttimaan joka hetkestä pienen lapsen elämässä.
Silloin se tuntui vähän hassulta ja hölmöltäkin, kaiken valvomisen ja muun
vauva-arjen keskellä, mutta niin ohikiitäviä ne hetket ovat olleet.
Kovin viisaita olivat ne naiset, jotka noita ohjeita antoivat.


Niin kiitollinen olen esikoisestamme. 
Tuosta vastuuntuntoisesta, rehellisestä, avoimesta, lahjakkaasta ja niin 
rakkaasta tyttärestä!
En olisi voinut parempaa tytärtä edes toivoa!


Tänään meillä on ollut talo täynnä nuoria naisia ja he ovat juhlineet
esikoisemme yllätyssynttäreitä. Tein juhlaa varten aivan 
ihanan herkullisen ja uuden tuttavuuden, mustaherukka-suklaamoussekakun.
Raikas mustaherukka ja tumma suklaa ovat täydellinen
yhdistelmä ja ohjeen siihen löysin täältä! Pienesti ohjetta kyllä muutin ja
tein kakun myös gluteenittomana.
Tätä pitää tehdä kyllä vielä uudelleenkin!

Onnea vielä rakkaalle esikoiselle!

äiti

torstai 24. elokuuta 2017

Virkattu vauvanpeitto retroväreissä

Ystäväni saa vauvan ihan näinä viikkoina
ja hän pyysi jo alkukesästä minua tekemään pienelle
peiton. Toiveena oli virkattu peitto retroväreillä.
Sain onneksi kuvaa toiveväreistä sekä kannustavat sanat:
Etsi sisäinen hippisi ja anna palaa...


Ihan ominta ei nuo retrovärit ole, joten hivenen jouduin apuja 
pyytelemään perheen värisilmiltä, siipalta ja esikoiselta!
Väreiksi valikoitui lopulta 
ruskea, oranssi, turkoosi ja valkoinen ja palat tein
vanhalla tutulla pajuneliön ohjeella.
Lankana käytin jälleen mielestäni niin hyvin vauvoille sopivaa,
lämmintä ja pehmeää Blend Bambooa.
Paloja peitossa on 7 x 11!

       


      

Koska tämä oli jo toinen saman kuvioinen peitto tänä
vuonna ja paloja on tullut muutamat virkattua, meinaisi jossain vaiheessa
iskeä pajuneliöähky. Pahimpaan vaiheeseen tuli onneksi yleisurheilun
MM-kisat, joita tykkään seurata ja joita katsellessa on kiva tehdä
käsitöitä. Paloja syntyikin kuin liukuhihnalta kisojen aikaan.


Työvoitto oli kuitenkin, kun sain kaikki
palat tehtyä ja pääsin niitä yhditelemään.
Viimeisin ja epätoivoisin vaihe on minulla aina lankojen päättely.
Vaikka olen saanut hyviä vinkkejä siitä, kuinka langat kannattaa päätellä jo
heti palan valmistuttua, en pääse tavastani eroon ja jätän päättelyn 
aina viimeiseksi.


Valmis työ on kyllä aina mahtava palkinto kaikesta
vaivannäöstä. Retrovärit sopivat tässä peitossa oikein hyvin toisiinsa.
Retro-hippiäidille laitoin jo kuvia valmistuneesta työstä ja hänkin
oli peittoon tyytyväinen.


Tänään vien paketin postiin ja toivon, että 
postipoika on nopsampi kuin syntymätön vauva!

Nyt tuntuu siltä, että virkkaaminen saa hetkeksi jäädä
ja kaivelen jo hetken odottamassa olleet neulelangat esille ja
alan pitkästä aikaa neulomaan!

Iloa päivääsi!

Hanna

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Uuden opettelua

Pikaisella vilkaisulla viime postaukset ovat olleet näemmä
hyvin pitkälti leipomista.
Ja niin jatketaan tänäänkin. 
Saatiin nimittäin vihdoin ja viimein hankittu uusi liesi
entisen tilalle. Sen, joka oli ajalta ennen ajanlaskun alkua
tai ainakin melkein kaksikymmentä vuotta vanha. Alalaatikkoa sai
kiskoa auki kaksin käsin ja lähes jalkavoimalla laittaa takaisin kiinni 😓.
Paistaminen oli aina yhtä jännittävää, kun ei koskaan tiennyt oliko lämpöä
liikaa vai liian vähän riippumatta siitä, että asteluku oli säädetty prikulleen samaan
lukemaan.


Nyt on meillä kuitenkin tuliterä kapistus ja sen sielunelämää
piti päästä heti opettelemaan. Mikäs sen parempi harjoitusartikkeli
olisikaan kuin perinteiset perunarieskat!


Sain tänään tuliaisena neljäsluokkalaiselta aivan upean puisen 
voiveitsen, jonka hän oli käsityötunnilla tehnyt. Veitsen 
muoto on uskomattoman hyvin käteen sopiva ja kauniskin vielä!


Tänään on ollut ulkona jo melko viileää.
Kesäkukista osa alkaa näyttämään jo nääntymisen merkkejä, mutta
tänä kesänä istuttamani jaloritarinkannukset ovat vasta
puhkeamasta kukkaan. Päätin testata, kuinka hyvin ne kestää 
 sisällä ja leikkaisin yhden kukkavarren maljakkoon.
Kyllä vaan leikkokukat on kauniita!

Hanna

lauantai 19. elokuuta 2017

Syksy

Jo eilen illalla 10-vuotias oli päättänyt, että lähtee heti aamusta mustikka-
metsään ja tietysti toiveena oli saada mustikkapiirakkaa.
Riittävä määrä mustikoita löytyikin jälleen lähimetsästä.
Piirakan paistoin tällä kertaa tällä ohjeella, tosin tein kaksinkertaisen ohjeen
mukaan ja paistoin pellillisen! Hyvin sopi raparperin tilalle mustikkakin ja
piirakasta tuli suussa sulavaa.


Syksyinen ilma sateen ja tuulen siivittämänä lennätti nurmelle
ensimmäisiä keltaisia koivunlehtiä. Auttamatta kesä alkaa olla
suurimmalta osalta muistoissa, vaikka lämpöä on harmaudesta  huolimatta 
riittänyt. Vilttejä ja torkkupeittoja kaivelin kaapeista jo olkkariin
käden ulottuville. Ihana metallikoria ihastelin jo muutama viikko sitten Kärkkäisellä
ja tänään sen sitten sieltä kotiutin.
Voi miten siitä tykkäänkään!!!


Syksyn puolella kun jo ollaan, niin kynttilät tuo kivasti valoa
tähän hyvinkin harmaaseen päivään. Siivotussa kodissa
kynttilät ovat enemmän kuin edukseen!
Meillä noita innokkaita kynttilän puhaltelijoita on oikein kaksin
kappalein, joten kynttilät ei ainakaan unohdu palamaan liian kauaksi
aikaa.


Nyt pakkaan kassiin pari palaa mustikkapiirakkaa ja vähän muuta evästä 
ja suuntaan pian yövuoroon!

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Hanna

maanantai 14. elokuuta 2017

Pionikakkua!

Pioniaika on tältä kesältä jo ohitettu ja uusi pionipenkkikin on omaan
pihaan tehtynä ja toiveet sen suhteen ovat korkealla, josko
siihen joskus hamassa tulevaisuudessa ilmestyisi toinen toistaan
kauniimpia kukkia!


Äitini pihassa on suuri pionipenkki ja siinä on kauniin
vaaleanpunaisena kukkivat kukat. Pioniaikaan olen saanut viime vuosina
äidiltä maljakkoon kimpun!
Kunpa omistanikin tulisi yhtä upeat!


Erilaisilla kakku- ja leivontasivuilla ja ryhmissä on viime aikoina
näkynyt hurjan paljon upeita kakkuja, joissa
koristeena on sokerimassasta tehtyjä pioneja.
Haluisin itsekin kokeilla moisia, eikä auttanut kun
astella lähimpään kakkutarvikeliikkeeseen ja hankkia tarvikkeet ja alkaa 
harjoitella...


Äitini täyttää vuosia ja tänään kävimme siskoni kanssa
kahvittelemassa huomisen synttäripäivän kunniaksi jo vähän
etukäteen.


Lupasin viedä kakun mennessäni ja mikäs sopikaan paremmin
äidin kakkuun koristeeksi kuin hempeän vaaleanpunaiset pionit!
Kukista tuli erittäin kauniita ja samalla kovin herkkiä!
Väri on juuri sopiva pioneihin! 

      

Kakusta tuli erittäin yksinkertainen, mutta silti 
oikein tyylikäs, vai mitäs sanot?

Onkohan meillä tästä lähtien kaikissa kakuissa koristeena
pelkästään pioneja???

Hanna

torstai 10. elokuuta 2017

Tuoreen pullan huumaava tuoksu

Aamu valkeni harmaana, eikä ulkoilemaan tehnyt mieli lähteä, kun
vettäkin ripsi enemmän ja vähemmän.
Takuu varmaa sadepäivän puuhaa on pyöräyttää pullataikina ja 
työntää sormet taikinaan ja jakaa taikinaa itselle ja kuopukselle
ja leipoa yhdessä.

Taikinan kohotessa oli vähän muutakin tekemistä ja
loppujen lopuksi taikina oli turvonnut kulhosta melkein pöydälle 
asti. 


Kokeilin tavanomaisten kierrepullien lisäksi 
tehdä myös siipan toivomaa bostonkakkua.
Vuorasin irtopohjavuoan leivinpaperilla ja
näin kakku irtosi helposti vuoasta.


Vaikka peitin kakun paiston loppuvaiheessa leivinpaperilla,
pääsi pinta hiukan tummumaan. Siitä huolimatta se oli
oikein hyvää. Kiva, kun nyt on pakkasessa vierasvaraa siltä
varalta, että vieraita ilmaantuu yllättäen.

Koululaisten ilo lämpimäiset nähdessään läikähtää
äidin sydämeen saakka! Mikä onkaan mukavampaa, kun
odotella lapsia koulusta tuoksuvaan kotiin.


Näistä herkuista pääsi omien lasten lisäksi nauttimaan myös naapurin lapset,
kun katoin kolmen koplalle mehut ja pullat
ulos. Onneksi sää on ollut ainakin ajoittain poutaista ja aurinkoista aamun pilvien
jälkeen.
 Kuinka kaikki maistuukin ulkona vielä paljon
paremmalle kuin sisällä?


Tuore pulla ja maito on minun ehdoton suosikkini!


Vaikka sadetta onkin saatu ihan riittämiin, on tämä kätevä emäntä 
asettanut lähes kaikki kesäkukkansa niin, ettei
sade niitä pääse kastelemaan. Jokapäiväinen puuhani
on antaa vettä noille kaunistuksille.
Sinne siis suuntaan nytkin, kastelukannun kanssa kiertelemään
pitkin pihamaata.

Aurinkoista torstai-iltaa sinulle!

Hanna

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tervetuloa syksy

Tänään meiltä lähti reippaat pojat jatkamaan
koulutaivalta, toinen kasille ja toinen neljännelle. Lukiolainen 
aloittaa kakkosluokan huomenna ja luvassa on tänä lukuvuonna
ainakin vanhojen tanssit sekä ensimmäiset kirjoitukset.

Onhan se ihan mukava saada jonkin sortin rytmi tähänkin perheeseen
kesän valvomisten ja iltapäivään kestävien 
yöunien jälkeen.


Vaikka itse vielä lomailenkin useamman päivän ja töihin palaan
vasta viikon kuluttua,
on kovasti jo syksyn touhut ja menot olleet mielessä.
Kalenteri täyttyy ihan huomaamatta ja menoja on ilmaantunut pitkälle syksyyn
yhden jos toisenkin perheenjäsenen kohdalle, vaikka
harrastukset puuttuvat kalenterista vielä kokonaan.


Elokuun saapuessa kaipailin muutosta olohuoneen huonekalujen järjestykseen
ja tällä kertaa ne pyörähti ennen näkemättömään asentoon.
Uutta mattoa ja verhojakin tekisi mieli, mutta entinen matto sai vielä jatkoaikaa
pesun jälkeen. Katsotaan kuinka verhoille käy...


Syksyn saapuessa mieleen hiipii myös uudet neuletyöt, langat ja kirjat.
Esiin kaivoin inspiraatiota tuomaan Klompelompen kirjat, jotka
on tuosta kätevä napata käteen sopivan hetken tullen.
Uusimman Klompelompenhan tilasin jo ennen juhannusta, heti kun
kirja ilmestyi. Muutama ehdoton suosikki on kirjasta jo löytynyt,
katsotaan mitkä niistä pääsevät puikoille asti.


Myös lankoja on pitänyt jo hypistellä. Seuraava neuletyö on jo mielessä ja
langat hankittuna,
kunhan saan tekeillä olevan virkkaushomman pian päätökseen.
Sen kanssa kilpaillaan taas syntymättömän vauvan aikataulun
kanssa. Katsotaan kumpi ehtii ensin...
vauva vai vauvan peitto?


Vain vaivoin olen saanut itseni hillittyä lankakaupoilla. Jospa nämä olemassa olevat
saisi ensin puikoille ja valmiiksi asti...
Harmaat langat sain tuliaisina kesällä ja niistä syntyy toivottavasti
pehmoinen neuletakki itselle tai
tyttärelle.


Mikäpä on hämärinä syysiltoina poltella kynttilöitä ja istahtaa sohvan nurkkaan
kädessä puikot ja langat! 
Ehkä minussa on sittenkin pikkuruinen hitunen myös syysihmistä, kunhan
olosuhteet ovat kohdillaan!!!

Ihanaa syksyn alkua teille ja 
enkeleitä jokaisen lapsen,
ison ja pienen,
koulutielle!!!

Hanna

perjantai 4. elokuuta 2017

Kenkävero ja Mikkeli

Täällä on ollut hyvin harmaa ja osin sateinenkin päivä, kuten varmasti
aika monessa muussakin paikassa tässä rakkaassa kotimaassa.
Aurinkoa toivoisin lisää ja paljon! Auringolla toimiva ihminen
käy näin harmaina päivinä vähän alavireiseksi, mutta onneksi
näin sadepäivänä on hyvä palautella mieleen käytyjä reissuja
ja haavella jo vähän tuleviakin.

Asuntomessureissulla Mikkelissä messubussissa opas suositteli käymään
Kenkäverossa. Ihmettelin paikan nimeä, kun en ollut moista ennen kuullutkaan,
joten pitihän sitä käydä katsomassa omin silmin.
Paikka oli todellakin käymisen arvoinen, suuri, vanha ja niin kaunis
pappila upeassa ympäristössä!


Vaikka petyin asuntomessujen piha- ja puutarhasuunnitelmiin, Kenkäveron
vuoksi sain senkin edestä ihasteltavaa!
Niin upeat kukkapenkit tervehtivät jo heti sisäänkäynnin läheisyydessä
toivottaen vieraat tervetulleiksi!


Pionit olivat kauneimmillaan ja niitä oli niin paljon, etten ennen eläessäni ole nähnyt
samalla kertaa yhtä paljon

    

Sisällä pappilassa oli kauniisti ja pappilan henkeen hyvin sopien sisustettu
kahvila ja lounaspaikka! Rauhallinen ja tunnelmallinen pappila
oli oiva paikka nauttia päiväkahvit. Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta
meillä oli vielä vatsat täynnä hotellin aamiaisesta, joten tyydyttiin pelkästään kupposiin kuumaa
 ja tunnelmaan!


Pappilan ympäristössä oli kivoja myymälöitä sekä tuoksullaan 
meitä sisään huokutellut leivintupa. 


Erilaisia suolaisia ja makeita herkkuja oli puoti pullollaan! Pikkuleipiä, marenkeja, toffeita,
kahvikakkuja sekä erilaisia leipiä oli niin monenlaisia, että oli pieniä vaikeuksia
valita kotiinvietäviä.
Päädyttiin ostamaan tolkuttoman suuria suklaamarenkeja sekä ruisleipänen
tuokkosessa vietäväksi mummille kiitokseksi lastenhoidosta.


Maistiaisia oli monista tuotteista ja erikoisuutena huomioin tee-se-itse-tuotteita, jollaisia
ei ihan jokapaikassa olekaan!


Pappilan takapihalla avautui upea järvimaiseman lisäksi
ihana puutarha sekä kanoja ja lampaita! 
Oikein idyllinen vierailukohde siis Mikkelissä kävijöille.


Mikkelin torin laidassa koimme makunystyröitä kutkuttavan
kokemuksen. Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen
illalliselle Gastropub Einoon, joka oli ääriään myöden täynnä asiakkaita.
Onneksemme saimme kuin saimmekin pöydän ja maistoimme talon ylpeyttä, jota ei turhaan
kutsuta kaupungin parhaaksi.


Nimittäin talon hampurilainen oli todellakin paras lajissaan, ei vain Mikkelissä
vaan veikkaisin, että koko maassa! Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa.


Jalkaisin tutustuttiin Mikkelin keskustan ympäristöön ja satamassa
törmättiin näin ihanaan jäätelöautoon. Ikävä kyllä
tarjoilu ei ollut vielä alkanut...


Mikkeli ei noin ensi kuulemalla erityisesti houkuttele
 eikä odotukset olleet kovinkaan korkealla, mutta
voin kyllä sanoa, että ensivisiitti kaupunkiin oli kerrassaan onnistunut ja
luulenpa, että ehkä vielä jonain päivänä käydään siellä uudelleen.

Suomen massa on kyllä aika upeita paikkoja, joiden olemassaolosta
ei tiedä mitään. Kotimaan matkailu kunniaan!!!

Kiitos Mikkeli!!!

Hanna

torstai 3. elokuuta 2017

Auringon laskiessa

Alkukesästä lomatekemistä miettiessä haaveilin, että pääsisin
ihastelemaan seesteistä auringonlaskua kesä mittaan.
Toive toteutuikin, kun päätettiin lähteä vähän erilaisille treffeille!


Näille treffeille saattoi pukeutua virttyneisiin verkkareihin,
vetää lenkkarit jalkaan ja painaa päähän lippalakki.


Termariin keitetiin teetä ja mukaan pakattiin 
maalaispatonkia hyvine lisukkeineen.


Treffipaikka löydettiin jo alkukesästä, kun oltiin lenkillä ja hetken mielijohteesta
suunnattiin metsätien loputtua pienen rämeikön läpi poluille.
Matkaa tällä upealle treffipaikalle on meiltä ihan muutama minuutti.
Paikka on ihanan suojaisa ja siellä sai olla ihan rauhassa, katsella
kalojen hyppimistä pinnalle ja kuunnella kuikan huutoa!
 
      

Lähtö kotoa ajoitettiin niin, että paikalla oltaisiin hyvissä ajoin ennen
auringon laskua ja ajoitus oli täydellinen!


Eväät maistuu aina hyvälle ulkosalla ja maiseman sekä 
seuran ollessa huippuluokkaa ei enempää olisi voinut toivoa!


Tuulisen päivän jälkeen ilta oli tyyni ja rauhaisa. Taivaalta satoi hetken lempeää
kesäsadetta, joka näkyi veden pinnalla, mutta ei kuitenkaan kastellut meitä.


Erilaiset treffit olivatkin ehkä parhaat treffit!
Rauhallista, äärimmäisen kaunis ilta ja vain me kaksi!
Tänne mennään vielä uudestaan ja uuden reissun eväätkin on jo
suunniteltu valmiiksi!


Kahdenkeskistä aikaa ei lapsiperheissä ole koskaan liikaa
ja usein ajan ottaminen tuottaa vaikeuksia tai ainakin vaatii erinäisiä järjestelyjä.
Kuitenkin joka kerta, kun saa aikaiseksi aikaa järjestää
on se sen arvoista ja aina sitä palaa kotiin hyvillä mielin, 
ajatukset jaettuna ja mieli järjestyksessä.

Kokeile vaikka!!!

Hanna