.

.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ravintolapäivän ilta

Meillä on täällä eriskummallisen rauhallista ja hiljaista. Lapset ovat 
viikonloppueissuillansa ja me kaksin täällä kotosalla. Vaikka
itse olenkin koko viikonlopun töissä ja siipallakin huomenna työpäivä, niin
meille jäi silti ihan kivasti kahdenkeskistä aikaa.


Tänään on vietetty ravintolapäivää ympäri Suomea ja kuka tahansa on voinut
perustaa ravintolan täksi päiväksi. Työkaverini Anna avasi miehensä kanssa ravintolan
omaan tunnelmalliseen pihaansa ja me päätettiin mennä sinne treffeille työpäiväni
jälkeen. Oikein onnistunut ravintolavalinta olikin!
Kauniilla ja tunnelmallisella
patiolla nautittiin erittäin herkulliset nyhtöpossuhampparit kaikilla mahdollisilla
lisukkeilla ilta-auringon helliessä hipiää!


Leppoisa iltakävely Jyväsjärven kauniissa maisemissa ennen kotiin paluuta
kruunasi  kivan illan. Muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen
puut ovat alkaneet pikkuhiljaa vihertää  meidänkin leveysasteilla ja koivuissa
on nyt bongattu ensimmäiset pikkuruiset hiirenkorvat.
Omalla pihalla jälkkärijätskit maistui hyvältä
lintujen livertäessä ympärillä!


Kiitos mummille ja vaarille lasten hoidosta!!!
Mikä sen parempaa kuin saada aina silloin tällöin
viettää aikaa kaksin ja tietää, että lapset on 
niin hyvässä hoidossa, ettei ikävä ennätä
yllättää!

Hanna

tiistai 16. toukokuuta 2017

Oikealla retkellä

Aamuisen kauppa- ja puutarhamyymäläreissun päätteeksi
ajoimme läheisen rannan ohitse ja 
kuopus oli ehdottomasti sitä mieltä, että tänään olisi oiva
päivä lähteä rantaan retkelle. 
Oikealle retkelle!


Neljävuotiaat ovat huipputyyppejä!
Hyviä ideoita sen ikäisiltä putkahtelee tuon tuosta ja
ne ovat lähes poikkeuksetta toteutuskelpoisia!
Niin oli tämäkin retki-idea.


Neidin mukaan lähdettiin siis oikealle retkelle, jonne 
mukaan piti ottaa niin eväskori, eväät kuin
piknikvilttikin! 
Eipä auttanut muu kuin lähteä varastoon penkomaan
tykötarpeita.
Lisäksi oikealle retkelle kuuluu kuulemma ottaa mukaan 
oikeat astiat, kertakäyttöastiat ei tule
kysymykseen!


Itselleni keitin kahvin termariin ja tytölle lantrattiin
mehua pulloon.
Sämpylät ja viinirypäleet vielä eväsrasiaan ja 
matka rantaan voi alkaa.


Laiturin nokkaan levitettiin viltti ja eväät ja 
mikäs siinä oli istuessa auringon 
paistaessa ja lintujen laulaessa.
Sorsaparvi seurasi meidän evästelyä ja olipa
kauempana joutsenpariskuntakin pesänrakennuspuuhissa.


Onneksi muistettiin ottaa kotoa mukaan kuiva leivänkannikka,
sillä onhan se retken kohokohta, kun saa syöttää melko 
rohkeille sorsille vähän leivänmurusia!


Hanna

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tekeillä vauvan peitto pajuneliöistä

Virkkuukoukku on saanut levätä monta kuukautta, koska
kutominen oli tässä talvella paljon kivempaa.
Nyt yhtäkkiä silmän räpäyksessä innostuinkin taas virkkaamisesta!

Vanha tuttu malli, pajuneliö inspiroi minua yhtä paljon
kuin veljeni perheeseen syntynyt poikavauva ja
päätin tilata langat pieneen pinnasängyn päiväpeittoon.


Yhden samantyylisen päiväpeiton olen virkannut
kuopuksellemme jo aiemmin, sen näet täältä, klik!
Pajuneliön malli on niin kaunis, että
halusin tehdä vauvan peiton samalla mallilla.


Tällä kertaa minulla on deadline työn kanssa, toisin kuin
ensimmäisen kanssa, joten täytyy laittaa koukku
viuhumaan.
Yllättävän nopeasti valmista syntyykin ja malli on sen verran helppo, 
että sen virkkaaminen sujuu telkkaria katsellessa.
Lankojakin on pääteltävänä vähemmän,  kun
peitosta tulee kaksivärinen aiemman kolmivärisen sijaan.
Minä kun tunnetusti inhoan lankojen päättelyä.
Virkkaaminen on onneksi kuitenkin rentouttavaa
ja mukavaa puuhaa, joten se lankojen päättely on vain pieni paha!


Näin äitienpäiväviikonlopun kynnyksellä 
haluan toivottaa oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä
äitienpäivää ihan jokaiselle äidille!

Hanna

maanantai 8. toukokuuta 2017

Onko se geeneissä???

Blogissa on ollut Mallorcan loman mittainen tauko ja
se on tehnyt ainakin minulle oikein hyvää. Sekä tauko, että
Mallorca!
Ajoittain tuntuu, että paljon toistelen itsenäni kirjoituksissani, 
enkä väitä etteikö sitä enää tapahtuisi. On vaan välillä ihan tervettäkin
pitää paussia!


Matkageeni, se mistä nimeltämainitsematon matkatoimistokin
mainoksessaan kertoo, on aivan takuulla minulla.
Siippakin sen jo tietää, että tietyn välein alan vierailla aina vaan 
enenevissä määrin netin ihmeellisessä maailmassa
tutkien mahdollisuuksia -> mihin ja milloin...
Kaukokaipuu on geeneissä!!!


Eilen saavuttiin esikoisen kanssa ihanalta, viikon kestäneeltä
reissulta, joka tällä kertaa vähän kuin 
pakon sanelemana ajankohdan ja budjetin takia
suuntautui Mallorcan Palma Novalle!


Eikä tuo "pakon sanelema" harmita kyllä yhtään!
Vaikka meillä olikin alkuun ajatuksissa toinen kohde, oltiin
tähän enemmän kuin tyytyväisiä! Voiko kauniimpaa paikkaa ollakaan?
Ja tiedän, olen sanonut nuo sanat ennenkin ja sanon ne varmasti 
vielä monen monta kertaa vastakin.


Sitä vain ihmettelee, kuinka maailmassa voikaan
olla niin kauniita paikkoja!!! Enkä ole edes kovin paljoa
vielä nähnytkään!
Auringon ihana ja lämmin valo ja niin kirkkaan turkoosina
kimmeltävä meri on jotain niin kaunista, että
sydämessä asti läikähtää.
Kuvattua niitä kyllä saa, mutta kuvaankaan ei voi vangita
paikan kauneutta, jonka aina yrittää sisälleen tallettaa!
Aaltojen rauhoittavat äänet, tuoksut, vieraan kielen kaunis sointi 
ja uuteen paikkaan tutustuminen, niitä ei voi tallettaa kuin muistoihinsa!


Matkaseurana minulla oli ihanaakin ihanampi esikoinen, jonka kanssa
lähtisin matkaan milloin vain uudestaan!
Kiitollisena sai seurata, kuinka upea ihminen tyttärestä
onkaan kasvanut! 
Melkein jo aikuinen, mutta silti meidän lapsi!

Kauniita maisemia, pitkiä kävelyretkiä,
hyvää ruokaa, hyviä kirjoja, lepoa, unta, leppoisaa oloa
ja tietysti sitä aurinkoa, sitä meidän matka oli!


Muu perhe pärjäsi miehekkäästi isin kanssa
kotosalla oikein mallikkaasti, eikä reissun aikana tarvinnut lainkaan 
miettiä, kuinka täällä pärjättiin! 


Kotiin palattua onkin ollut energiaa vaikka millä mitalla.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä ja taas jaksaa!


Hanna