.

.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Jouluun on...

...  35 yötä!

Eli siis jo melko lähellä, vaikka kuitenkin vielä matkan päässä.
 Syksy on tuntunut tänä vuonna jatkuvan loputtoman pitkästi ja vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan, toivoisin jo hippusen lunta ja pientä pakkasta, sillä ainaiset kurakelit alkaa jo riittämään.


Joulu on hiipinyt jo ajatuksiin, vaikkei vielä niinkään sisustukseen olohuoneen pikkuista kuusta valoineen lukuunottamatta. Jouluaaton menu suunniteltiin esikoisen kanssa menneellä viikolla ja lahjalistoja on alkanut ilmestymään jääkaapin oveen.
Lahjoja on kovin vähän vasta hankittu, mutta ehtiihän niitä vielä hyvin hankkia.

 

Jääkaappiin on ilmestynyt porkkanalaatikkoainekset sekä tarpeita Vaaleampaan joululimppuun, joista
olisi tarkoitus ensi viikolla saada valmista pakkaseen laitettavaksi joulua silmällä pitäen.
Minulla on ensi viikolla vain kaksi yövuoroa, joten aikaa jouluvalmisteluille pitäisi löytyä.


Perjantaina leivottiin kuopuksen kanssa tämän vuoden ensimmäiset piparit. Pitkästä aikaa tehtiin taikinakin itse ja kylläpä siitä tulikin herkullinen. Tänään sitten koristeltiin pipareita hempeän värisiksi värjätyillä pikeereillä. Kivasti se pursotinpussi pysyi viisivuotiaankin kädessä ja varsinaisia taideteoksia pipareista syntyi.


Haaveissa olisi rakentaa jouluksi myös piparkakkutalo ja hakusessa on omaa silmää miellyttävä
malli. Jo muutamana vuonna peräkkäin ollaan koristeltu kaupasta valmiina ostetut palaset, mutta nyt tuntuu, että olisi intoa ja inspiraatiota tehdä ihan alusta asti oma talo. Jos sinulla on vinkata kivan talon malli ja kaavat, niin kerrohan niistä kommenteissa.
Eilen näin niin kauniin piparkakkukujan Wilhelmiinan konditoriossa täällä Jyväskylässä. Kuvan voit kurkata instagramista, johon pääset sivupalkista ⇨
Piparkakkukujan tunnelma on niin ihanan jouluinen, jotain sellaista, jota toivoisin tavoittavani
omaankin piparkakkutalooni.


Pitkästä aikaa minulla on vapaapäivä, jolle ei ole suunniteltu mitään erikoista vaan
voi puuhastella juuri sitä mikä hyvältä tuntuu. Mieli tekisi vielä pyöräyttää sitruuna-marenkitorttu
kahvin seuraksi. Loppuilta sujuisikin mukavasti saunaa lämmitellessä, joululahjasukkaa kutoessa ja Avaraa luontoa tallenteelta katsellessa. Ei hullumpi vapaapäivä, eihän?!

Levollista sunnuntai-iltaa sinulle!


Hanna

torstai 16. marraskuuta 2017

Vauvan haalari Klompelompen tapaan

Haastoin jälleen itseni käsitöiden saralla ja tein Klomeplompen uusimmasta kirjasta vauvan 
Kvalavåg-haalarin. Kuva haalarista oli niin houkutteleva, että en voinut olla sitä kokeilematta.
Luotin siihen, että jos en osaa, soitan jälleen äidille ja pyydän apua tai jopa tukiopetusta kädestä pitäen tai pahimmassa tapauksessa puran koko työn. Eihän siinä mitään menetä, etenkin kun langat olin saanut jo aikoja sitten siskoltani, joka oli ostanut ne alesta naurettavan halvalla.


Lankana haalarissa on Novitan Ipana-lanka, jota ei enää ole saatavilla. Samasta langasta kudoin pienet sukat ja lapaset, klik! 6-9 kk ikäisen haalariin meni pääväriä nelisen kerää ja valkoista riitti hyvin jämäkerä.


En ole luonteeltani mitenkään pitkäjänteinen, mutta ihmeesti nämä käsityöt ovat jalostaneet luonnettani sillä saralla, sillä tein kuviota ainakin neljä kertaa ennen kuin sain sen kulkemaan ja osumaan kohdalleen. Luin jostain, että jos työhön jättää virheitä, ne harmittavat paljon enemmän kuin se, että purkaisi ja tekisi niin monta kertaa uudestaan, että onnistuu. Ja näin se todellakin taitaa olla! Valmista haalaria katsellessa ei harmita yhtään ne puretut kerrat!


Vaikka kuvio ei lähtenytkään heti sujumaan, niin kaikkein haasteellisin, pelottavin ja jännittävin hetki oli leikkuuvaran leikkaaminen ja napituslistan tekeminen. Onneksi kirjassa oli hyvät ohjeet tähän ja nyt voi vain todeta, että osaan sen tehdä! 
Epäilin, etten saa risareunaa siistiksi nurjalta puolelta, mutta siitä tuli oikeastaan siistimpi kuin oikea puoli. 

   

Napit olen niin ikään saanut siskoltani ja ne sopivat kyllä haalariin kuin nenä päähän!
Haalarin valmistumien oli hivenen pitkäpiimäistä homma, sillä tein välissä muutaman muunkin työn ja leikkuuvaran leikkaamista pitkitin tarkoituksella rohkeuden puutteessa. 


Olen todellakin tyytyväinen siihen. että uskalsin lähteä haalaria kokeilemaan. 
Itsensä haastaminen on ajoittain ihan tervettäkin ja saa oppimaan uutta!
Kannattaa kokeilla!

Hanna

tiistai 14. marraskuuta 2017

Isänpäivän herkku

Nyt eletään jo marraskuun puoliväliä ja päivät vain vilahtavat ohitse niin nopeasti, etten
 meinaa kyydissä pysyä! Jatkuva pimeys ei ole mitenkään mukavaa, saati sitten märät kelit, joiden ansiosta eteisessä on jatkuva hiekkalaatikkoefekti, jota ei taida saada kuriin, ei sitten millään, vaikka 
imuroisi kahdesti päivässä. Vaikka en pidäkään talvesta, toivoisin jo tulevan sen verran pakkasta ja lunta, että ainaiset kurakelit loppuisivat.

Nnäköjään tämä blogisti ei ole edeleenkään ajantasalla, vaan postaukset tulevat muutaman päivän jälkijunassa, instassa
sen sijaan voi pysyä enemmän ajantasalla.

 Isänpäivä oli ja meni, ja jännitystä oli ilmassa entiseen tapaan aamusella,
kun lasten kanssa mentiin isiä herättämään aamiaiselle laulun, lahjojen ja korttien kera. Etenkin nuorimmaisen jännitys on ihan käsinkoskelteltava ja antamisen ilosta olisi jokaisella meillä opittavaa!
Päiväkodissa ja koulussa huolella ja hartaudella valmistetut lahjat on niitä parhaita lahjoja!


Kyselin toiveita siipalta isänpäiväkakkuun ja tällä kertaa ei sen suurempia erityistoiveita ollut.
Sain siis itse valita millaisen kakun lasteni isälle teen. Ainut toive oli, että kakku sisältää suklaata.
Niinpä kaivelin kivan näköisiä kakkuja netistä ja sieltä löytyikin erityisen houkutteleva kakku pinterestistä ja ohjekin oli kivasti saatavilla. Ohje löytyy täältä, klik! 


Kakku onnistui yli odotusten ja oli etenkin sankarin mieleen.
Ohjeen mukaan kakun täytteeseen tuli minttuhyytelöä, jonka itse kyllä seuraavan kerran korvaan minttusuklaarahkalla, sillä itse en pitänyt minttuhyytelön jälkimausta.
Voimarengin korvasin tuorejuustokreemillä, sillä en pidä myöskään voimarengin mausta. Tuorejuustokreemin päälle Ganache onnistui oikein hyvin!

Koristeeksi tekemäni Macaronsit onnistuivat täydellisesti ja mietinkin, että pitäsikö tehdä erivärisiä Macaron-leivoksia pakastimeen ja sieltä tarpeen tullen täyttää kakkujen päälle sopivan sävyisiä Macaronseja koristeeksi. Meillä on koko perhe ihastunut kyseisiin herkkuihin siinä määrin, että ratkaisu voisi olla oikeinkin varteenotettava!


Kyseisen ohjeen Ganache on aivan täydellistä! Se onnistui helposti ja oli hyvin helposti leikattava!
Tämän ohjeen otin talteen itsellenikin myöhempää käyttöä varten.

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, ne kun on otettu aamun hämärissä hetkissä, vain hetkeä ennen 
sankarin herätystä!

Edessä on pari työvuoroa ja sen jälkeen hieman pidemmät vapaat, jonka aikana yritän saada 
vähän joulua valmisteltua. Ensimmäisenä teen Joulu-listat; lahjalistat, jouluruokalistat ja to-do-listat!
Näin saan pääni järjestykseen ja tiedän mistä aloitan ja mihin lopetan. Ja aina voi listalta jättää jotain 
tekemättä tai tehdä lisäksi vielä vähän jotain...
Koska listaihminen voi!

Nyt saunaan, iltapalalle ja käsitöiden pariin!

Hanna

lauantai 11. marraskuuta 2017

A R V O N N A N V O I T T A J A ! ! !

Lauantai on tullut iltaan ja erityisen tästä lauantaista tekee se, että blogissa käynnissä
ollut arvonta on päättynyt ja voittaja on selvillä!

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka osallistuitte arvontaan!
Kunpa minulla olisi mahdollisuus antaa arvonnan palkinto teille jokaiselle!


Joel Jyrinki lahjoitti blogiin arvottavaksi suloisen ja aivan ihanan seinäkalenterin
vuodelle 2018!
Kiitos joel!!!


Mustavalkoinen kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanempia 
kuvia ja ajatuksia herättäviä mietelauseita ja runoja!
Siinä riittää joka kuukaudelle oma ihana ajatuksensa!!


Arvonta suoritettiin juuri perinteisin menoin ja kaikkien nimien joukosta
 onnettarena toiminut Ruuben nosti voittajan, joka osallistui arvontaan
kommentillaan:

Upea! 
Mukana :)
Naurajatar@suomi24.fi

Paljon onnea Naurajatar!!!

Laitan sähköpostia sinulle tuota pikaa!



Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle ja huomiselle ihanaa ja tunnelmallista
isänpäivää jokaiseen perheeseen!!!

Hanna

* Yhteistyöpostaus

tiistai 7. marraskuuta 2017

Sukat ja lapaset pienelle pojalle

Syksy on selvästi kutojan elämässä parasta aikaa. 
Puikot ja langat kutsuvat luokseen ja ideoita olisi enemmän mielessä kuin mitä yhden ihmisen on mahdollista saada aikaan muun elämän siitä kärsimättä. Onneksi jotain on kuitenkin jo tullut valmiiksikin ja joulupakettiinkin on jotain jo päätynyt.
Syksyn märät ja pimeät illat tuntuu paljon mukavammilta, kun voi kömpiä sohvan nurkkaan ja tarttua tekeillä olevaan käsityöhön!


Pienelle puolivuotiaalle veljeni pojalle kudoin tässä hetki sitten sukat ja lapaset. Samalla kuviolla ja mallilla olen tehnyt sukat ja hameen kuopukselle aiemminkin ja mallin siihen olen löytänyt Marin ihanasta blogista, täältä!

Lankana näissä sukissa oli Novitan Ipana-lankaa, jota ei ikävä kyllä taida enää saada mistään.
Minulla onneksi oli tätä lankaa monta kerää jemmassa, joten siitä on syntymässä jotain muutakin, jotain, joka on vielä pahimmoilleen kesken ja vaatii valmistuakseen kourallisen rohkeutta.


Vaikken pidäkään siitä, että minulla on monta työtä kesken yhtäaikaa, on kuitenkin kiva, ettei iltaisin
tarvitse miettiä mitä kutoisi, vaan voi napata sen lähimmän työn käteen ja jatkaa siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. Tällä hetkellä pidän käden ulottuvilla pitsisukkia, jotka työkaverini tilasi joulupakettiin ja josta pieni pilkahdus on vilahtanut jo instassa.  

Ompelukonekin tekisi mieli kaivaa pitkästä aikaa kaapin perukoilta, mutta nähtäväksi jää ennätänkö toteuttamaan niitä juttuja, joita mielessä on pyörinyt.
Kunpa vain olisi enemmän aikaa toteuttaa kaikkia ideoita, joita päässään pyörittelee...

Idearikasta viikkoa sinulle!

Hanna

ps. Muista arvonta, joka on pari postausta alempana!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Joulumuistaminen ja ohje keksileimasin pikkuleipiin

Heti kättelyssä varoitan, että jos olet kuopukseni päiväkodin ope tai poikien
opettaja, jätä tämä postaus lukematta, sillä se sisältää juonipaljastuksia 😃!

Aina näin joulun alla sekä keväällä ennen kesälomaa on ajankohtaista
miettiä jotakin pientä muistamista opettajille ja päiväkodin opeille kiitokseksi kustakin lukukaudesta.
Muistamisen on mielestäni kiva olla jotain itse tehtyä, enkä halua täyttää opettajien hyllyjä millään turhanpäiväisellä vaan jollain, jonka voi luonnollisesti ottaa käyttöön tai vaihtoehtoisesti laittaa
parempiin suihin!


Yleensä olen muistamisen kanssa myöhässä tai erittäin viime tipassa, mutta tällä kertaa 
sain idean jo näinkin aikaisin marraskuussa ja ehdin vielä testaamaankin idean ennen sitä kuuluisaa viime tippaa! 



Sain viime jouluna lahjaksi kauniin keksileimasimen, jota en kuitenkaan ollut vielä ehtinyt
testaamaan lainkaan. Tämä johtui ehkä siitä, että leimasimen teksti toivotti hyvää joulua ja 
se ei luonnollisestikaan kuulosta kovin kivalta tammikuussa.
Nyt kuitenkin oli parempi hetki kokeilla sitä ja samalla heräsi idea muistamisesta!


Leimasinpikkuleivät

100 g margariinia
100g sokeria
1 muna
2 tl vaniljauutetta (vaniljasokeri käy yhtä hyvin)
0,5 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
2 rkl kermaa
225 g vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi ja lisää muna hyvin sekoittaen.
Lisää vaniljauute sekä kerma ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita hyvin ja laita taikina jääkaappiin noin tunnin ajaksi. 
Kauli taikinasta ohuehko levy jauhotetulla pöydällä ja paina leimasimen kokoisella pyöreällä muotilla tai lasilla taikinastapyöreitä keksejä. 
Nostele pyörylät varovasti pellille leivinpaperin päälle laita pellit n. 10 minuutiksi
jääkaappiin. Pyöräytä leimasin jauhoissa ja  paina sillä kuvio keksien pintaan. Paina 
leimasinta tasaisesti, jotta koko kuvio muodostuu selvästi. 
Paista keksejä n. 175 °C noin 12-15 minuuttia uunista riippuen kauniin vaalean ruskeiksi. Varo paistamasta keksejä liikaa, pinta tummuu helposti liikaa.
Anna keksien jäähtyä hyvin ja paketoi vasta sitten ne kauniisti!


Pussitin keksejä sellofaanipusseihin, solmin pussit kiinni jouluisella puuvillanarulla ja kiinnitin vielä pussiin korkkitarrat toivottamaan hyvää joulua! 


Kaunis, pieni, mutta ajatuksella tehty jouluinen pikkulahja lämmittää toivottavasti saajansa mieltä!



Rauhallista pyhäinpäivä viikonloppua sinulle!

Ja muistathan osallistua edellisen postauksen kalenteriarvontaan, jonne pääset 


Hanna

torstai 2. marraskuuta 2017

A R V O N T A ! ! !

Marraskuussa mielessä on tietysti se joulu, mutta pikkuhiljaa tulee
aika miettiä millaisen kalenterin sitä hankkisi seuraavalle vuodelle.
Meillä koko perheen seinäkalenteri on ahkerassa käytössä ja välillä tuntuu, ettei
sen rivit ja ruudut riitä millään ja merkintöjen lukeminen vaatii
erityistä tarkkuutta!


Seinäkalenteri on hyvin usein kotona sellaisessa paikassa, jossa se on kaikkien nähtävillä
 ja josta sitä on helppo silmäillä ohimennen!
Siksi kalenterin toivoisi olevan katseen kestävä ja sellainen,
 jota jaksaa katsella koko pitkän vuoden!
Plussana hyvässä kalenterissa on selkeästi merkittynä nimipäivät sekä
juhlapyhät, eikä siitä kuun kierron merkinnästäkään haittaa ole, voi
sitten tarkistaa, että valvoiko täysikuun vuoksi vai jostain muusta syystä!


Tahdon ilahduttaa sinua ja helpottaa kalenterisi hankintaa ja antaa mahdollisuuden voittaa
mitä kaunein kalenteri, jonka Joel Jyrinki on lahjoittanut tämän
A R V O N N A N palkinnoksi! Myös viime vuonna täällä blogissa oli
samanlainen arvonta, joten voisiko tätä kutsua jo perinteeksi???


Taitavasti otetut kuvat ja niihin kauniisti nivoutuvat
runot ja mietelauseet tekevät Joelin kalentereista, korteista ja tauluista 
herkkiä ja puhuttelevia.


Mikäli arpaonni ei sinua tällä kertaa suosi, voit tilata itsellesi kalenterin tai
vaikkapa suloiset joulukortit verkkokaupasta, täältä!


Sinulla on siis mahdollisuus osallistua arvontaan jättämällä minulle
 viesti tämän postauksen kommentteihin! Tällä kertaa vain blogiin kommentoineet
ovat mukana A R V O N N A S S A! Jokaisella on vain yksi ja ainut
mahdollisuus osallistua ja tämä siis tasapuolisuuden nimissä!


A R V O N T A A N voi osallistua lauantaihin 11.11.17 klo 20 saakka, jonka
jälkeen A R V O N T A suoritetaan ja voittaja julkaistaan blogissa!
Anonyymit osallistujat muistakaa laittaa tunnistusta helpottava nimimerkki!

O N N E A  A R V O N T A A N !

Hanna

* yhteistyöpostaus

maanantai 23. lokakuuta 2017

Creme brulee

Blogi ei näemmä pysy millään tässä elämisen vauhdissa mukana.
Antanette anteeksi etanamaisen hitaan päivitysvaihdin!

Viime viikko lomailtiin koko porukka ja ajattelin etukäteen, että ehdin mukavasti
antaa aikaa myös tälle hivenen hunningolle jääneelle blogille kaiken
muun lisäksi, mutta kuinkas kävikään...
En ehtinyt, mutta en ehtinyt lukemaan odottamassa olevia kirjoja, en
pesemään loppuja ikkunoita, enkä keittiön mattoa. Ei myöskään maalattu
olohuonetta, vaikka niin vähän suunniteltiin.
Ehdin kuitenkin paljon muuta, sitäkin, mitä ei etukäteen niin suunniteltu, joten
taisin jäädä kuitenkin plussan puolelle.


Syyslomalla innostuin kokeilemaan kauan suunnitteilla ollutta herkkua, jota
en ole eläessäni tehnyt. Kokeilin tehdä Creme bruleeta! Voi mitä herkkua
se olikaan!!! Teen ihan varmasti sitä vielä uudelleen. 
Sen verran on jouluinen menu pyörinyt päässä tässä viime aikoina lahjojen
lisäksi, että ajattelin poiketa perinteistä ja tarjota perheelle jouluaterian
jälkiruuaksi piparkakkujäädykkeen tilalta nimenomaan Creme bruleeta jouluisin
maustein sikäli mikäli perhe pystyy olemaan yhden jouluaterian ilman sitä perinteistä!

Ohje on Valion sivuilta ja sitä kyllä uskallan suositella!
En omista hienoja Creme bruleevuokia ja siksi tein jälkiruuan
uunin kestäviin Pentikin Vanilja-kahvikuppeihin!


Creme Brulee    (6:lle)

Puolikas vaniljatanko
3,3 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
4 keltuiaista
0,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi siemenet kuoresta ja laita ne
kattilaan kerman ja maidon kanssa. Kuumenna seosta hitaasti kiehumispisteeseen.

Yhdistä keltuaiset ja sokeri ja vaahdota ne käsin kevyesti. Kaada kuuma kermamaito keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana kokoajan sekoittaen, mutta varo vatkaamasta liikaa, ettei 
pinnalle muodostu vaahtoa.

Kaada seos annoskuppeihin ja nosta kupit syvään uunivuokaan tai -pannulle. Nosta vuoka uuniin ja kaada vuokaan kuumaa vettä niin, että se ulottuu kuppien puoleen väliin saakka.
Kypsennä uunin alaosassa n. 190 asteessa 25-30 minuuttia. Laske tarvittaessa lämpötilaa, ettei
pinta tummu liikaa ja pidennä tarvittaessa paistoaikaa.
Ota kupit uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa. Anna jäähtyä jääkaapissa
2-3 tuntia tai seuraavaan päivään.

Sulata 1 dl sokeria paksupohjaisessa kattilassa. Anna sokerin sulaa ja saada hivenen kullanruskeaa väriä, mutta varo polttamasta sitä. Kaada sula sokeri leivinpaperille ja levitä se heti teräslastalla ohueksi levyksi ja anna jäähtyä täysin. Murskaa kovettunut sokerilevy esim kaulimella
pieniksi muruiksi ja ripottele jälkiruokien pinnalle ennen tarjoilua.
Jos omistat kaasupolttimen, voit ripotella bruleen pinnalle ruokokidesokeria ja
paahtaa polttimella jälkiruokaan rapean pinnan.

Jälkiruoka on gluteeniton ja tarvittaessa helposti myös laktoositon, kun käyttää
laktoositonta  kermaa ja maitoa. Itse tein juurikin 
laktoosittoman version ja se onnistui oikein hyvin!


En omista myöskään kaasupoltinta, joten käytin sulatetusta sokerista tehtyä viimeistelyä
bruleeseen ja oikeastaan tykkäsinkin siitä tosi paljon, joten luultavasti teen
niin seuraavallakin kerralla. Tällä ohjeella tulee melko pienet (n. 1 dl) annokset
jälkiruokaa, mutta on se sen verran imelää, etten ainakaan minä kaivannut sitä yhtään enempää.

Makeaa maanantai-iltaa sinulle!
Kiva, kun olet ja luet!

    Hanna

    sunnuntai 15. lokakuuta 2017

    Pyykkietikka

    Jos pitäisi valita yksi kotityösuosikki, olisi se kohdallani ehdottomasti 
    pyykkääminen; peseminen, 
    kuivumaan ripustaminen sekä puhtaan pyykin kääriminen
    kaappiin! 
    Minulla on muotoutunut omat pyykkäysrutiinit jo kauan sitten ja
    ne ovat toimivia edelleenkin. Näinkin suuressa perheessä pyykkiä tulee
    melkoisia määriä viikoittain ja pyykkikone onkin ahkerassa käytössä.
    Usko tai älä, mutta pyykin ripustaminen narulle kuivumaan on melko tarkkaa
    puuhaa, sillä ne pitää asetella sinne juuri tietyllä tavalla, jotta
    sitä pyykkiä mahtuu kuivumaan mahdollisimman paljon kerralla.
    Toisinaan joudun hivenen hillitsemään itseäni, jos joku muu perheestä
    on ripustanut pyykit kuivumaan narulle, hyvää hyvyyttään ja omalla tavallaan...
    Nykyisin osaan jo melko hyvin nieleskellä omat kommenttini ja vain
    vaivihkaa siirrellä vaatteita niin, että narulle mahtuu lisää vaatetta kuivumaan.


    Puhtaan pyykin tuoksu on käsittämättömän ihana!
    Minusta puhtaassa pyykissä tuoksuu onni ja kodikkuus!
    Kaikkein parhaimmalle tuoksuu tietysti ulkona kuivattu pyykki, mutta
    näin siitepölyallergisten klaanissa ulkona kuivaus
    onnistuu vain harvoin. Omistan myös kuivausrummun, mutta
    siitäkin huolimatta meillä on lähes aina pyykkiä narulla kuivumassa ja
    rummussa kuivaan lähinnä lakanat, pyyhkeet ja satunnaisia käyttövaatteita.


    Käydessäni tässä joku aika sitten Muuramen Annivalissa hankin 
    sieltä itselleni kauan haaveissa olleen pyykkietikan!
    Pieni pyykkäri minussa halusi päästä kokeilemaan ihan itse, 
    kuinka paljon kehuttu pyykkietikka toimii!


    Pyykkietikan ominaisuuksista voit faktat lukea täältä, klik! Ja 
    voin kyllä hyvällä omallatunnolla ne allekirjoittaa!
    Itselläni on juurikin tuota Cotton-puuvillankukan tuoksuista 
    pyykkietikkaa ja sen tuoksu on juuri niin hyvä, kun vain voi kuvitella.
    Pyykkietikkaa annostelen vain sen kaksi korkillista koneelliseen ja se 
    on mielestäni riittävä määrä, jotta tuoksu on maltillisen sopiva!
    Etikka on myös hyvin riittoisaa juuri annostelun vuoksi ja pyykistä tulee
    pehmoista ja raikasta!


    Taidanpa tästä lähteä laittamaan loman kunniaksi
    pyykkiä koneeseen!


    Hanna


    tiistai 3. lokakuuta 2017

    Villasukat vilpoista vastaan!

    Harmaata ja niin märkää on tänään ollut
    koko päivän. Aamulla bussipysäkille kävellessä tuulikin niin, 
    että oli tukka lähteä päästä! 
    Onneksi on kuitenkin suht siisti sisätyö, eikä tarvitse
    ulkona viettää koko päivää. Vaikka toisaalta pikkuinen
    kävely raittiissa ilmassa aamulla ennen töitä tekeekin ihan hyvää. 
    Heijastimet on ollut pakko kaivaa esiin jo muutama viikko sitten, sillä
    aamut ja illat on jo niin pimeitä, että jos aikoo näkyä, on 
    heijastin hyvä henkivakuutus!


    Syksyn tullen villasukat on myös pakko kaivaa esiin.
    Kaipasin itselleni erittäin lyhytvartisia sukkia, joita
    voisin käyttää öisin ja jotka on helppo potkaista unissaan pois jalasta, 
    jos sattuu tulemaan liian lämmin. Kaivelin jämälankavarastoani ja 
    löysin sieltä riittävästi Dropsin Merino Extrafineä, jota jäi yli


    Lanka tuntuu aivan käsittämättömän ihanalta paljaalle jalalle.
    Lanka on 100% villaa, mutta se ei kutita lainkaan eikä ole
    liian lämmin.


    Kuvailin sukkia tuossa "meidän" metsässä silloin,
    kun aurinko vielä paistoi ja ilma oli sumuinen.
     En vaan voi vastustaa noita sammalmättäitä.
    Niin pehmeitä ja satumaisilta ne näyttävät.

    Olen pitänyt periaatteena, etten aloita toista käsityötä niin kauan kuin
    edellinen on kesken. Tässä tein kyllä poikkeuksen näiden sukkien kanssa.
    Sukat kun oli melkein pakko saada nopsasti valmiiksi, eikä niissä mennytkään
    kuin muutama hassu ilta.
    Harmaa pitkä neuletakki on edelleen sen verran kesken, että
    hihat odottavat kiinnittämistä itse takkiin. Se ei nyt vaan yhtään
    inspiroi, joten hihat on aina vaan irrallaan... Pakko tässä on ottaa itseään
    niskasta kiinni ja vaan tehdä neuletakki loppuun, jotta voi aloittaa taas uutta työtä!

    Pitäkäähän varpaat lämpiminä!!!

    Hanna



    sunnuntai 1. lokakuuta 2017

    Omenapiirakka kaurapaistostwistillä, gluteenittomana tietenkin!

    Sunnuntain kunniaksi halusin tehdä perheelle jälkiruokaa
    lounaalle. Mummilta saatuja omenoita on vielä jäljellä, joten niistä
    halusin tehdä jotain, mitä en aiemmin ole tehnyt. 

    Näin omenoiden aikaan uudet piirakkareseptit on kovassa
    huudossa. Perinteinen kauraomenapaistos on meidän perheen ehdoton suosikki, mutta
    nyt löysin netin viidakosta ohjeiden joukosta erittäin
    hyvän vastineen sille. Vähän kuin vanhanajan omenapiirakka tuunattuna
    kauratwistillä!


    Alkuperäisessä ohjeessa  luvattiin, että piirakka on lähes täydellistä, enkä
    voi kyllä väittää vastaan. Muutin ohjeen gluteenittomaksi ja 
    puolitin ohjeen sekä tein hiukan suuremman annoksen kauramurua, koska se
    juuri on meidän perheen suosikkia!
    Jos teet tätä piirakkaa keliaakikolle, huomioi, että kaura sopii
    hänelle ja että se on puhdasta kauraa!


    Ohje on sopiva pyöreään piirakkavuokaan.
    Ohje toimii aivan hyvin myös vehnäjauhoilla tehtynä!


    Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

    Pohja:
    2 munaa
    1,5 dl sokeria
    75g sulaa voita tai margariinia
    2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)
    1 dl maitoa
    1,5 tl leivinjauhetta

    Päälle:
    75g sulaa voita tai margariinia
    2 dl kaurahiutaleita
    1 dl sokeria
    vaniljasokeria
     kanelia
     omenoita ohuina lohkoina

    Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.
    Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.
    Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 
    reilusti kanelia.
    Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 
    omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.
    Tarjoile vaniljavaahdon kera!


    Tämä ohje jää varmasti itselle suosikkien listalle ja uskoisin, että
    täytteeseen sopisi aivan hyvin myös puolukka, karpalo ja miksei myös raparperi!


    Leipomisen iloa!

    Hanna


    perjantai 29. syyskuuta 2017

    Äidin (puolikas) vapaapäivä

    Kaikki äiti-ihmiset tietää, miten mukavalta tuntuu viettää joskus
    ihan omaa aikaa. 
    Minulla oli tänään ihan omaa aikaa muutaman tunnin verran. Ja käytin sen niihin
    asioihin joista tykkään erityisen paljon, siis pyykkäämisen, siivoamisen ja leipomisen lisäksi.

    Viltin mutkassa hetki lehteä lukien ja omalta
    listalta musiikkia kuunnellen.


    Juoda kahvin sijaan välillä kuppi kuumaa teetä ja samalla tutkia uusinta Klompelompen
    kirjaa ja miettien, mitä sitä ensimmäisenä tekisi.


    Ja melko hyviä ehdokkaita sieltä löytyikin! Vielä olen kuitenkin kahden vaiheilla
    aloitanko tästä tytön neuleesta vai aikuisen samanlaisesta...


    Pääsin tänään myös piiitkästä aikaa käymään
    Annivalin myymälässä tuossa ihan kymmenen minuutin
    matkan päässä. Edellisestä kerrasta onkin ihan liian kauan aikaa.

    Annivaliin menin ihan vain ja ainoastaan
    pyykkietikan takia. Muutaman koneelliseen ehdin sitä jo
    käyttää ja kokemuksista kerron tuonnempana!


    Mutta ihan uutta minulle Annivalissa oli Nicolas_Vahen houkuttelevan
    näköiset jutut! 


    Ihanan tyylikkäät mausteet, öljyt, hillot ja pastat sai jo ajattelemaan
    omien kaappien täydennyksen lisäksi myös joulupaketteja!


    Näitä purkkeja ja pulloja ei kyllä tarvitsisi piilottaa kaappiin tai laatikkoon!


    Makean nälkäänkin oli tarjoilla houkuttelevan näköisiä
    herkkuja! 


    Kivan päivän päätteeksi on kiva
    kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan!

    Leppoisaa viikonloppua sinulle!

    Hanna