.

.

torstai 8. joulukuuta 2016

Jouluksi kotiin

Tiesin sen päivän tulevan ennemmin tai myöhemmin.
Siihen ei mitenkään voinut etukäteen valmistautua.
Saapuessaan se kouraisi syvältä sydämestä ja toi mukanaan
suuren surun ja ikävän.
Ihminen, jonka olet ajatellut olevan aina olemassa, onkin 
yhtäkkiä poissa.


Tunnelma on ristiriitainen.
Itsekkäästi ajatellen olen joutunut luopumaan 
elämäni suuresta esikuvasta. Jättämään jäähyväiset
niin rakkaalle mummulleni.
Kun taas ajattelen mummuani, olen kiitollinen siitä, että
hän pääsi Taivaan kotiin, sinne mihin hän niin kauan jo toivoi
pääsevänsä. Hän sai elää täyttä elämää kunnioitettavat 102 vuotta.
Hän pääsi jouluksi kotiin, taivaan kotiin!


Mielessäni on viimeiset jäähyväiset.
Kuten viime vuosien aikana joka kerta hyvästellessämme,
 kerroin hänelle, kuinka tärkeä ja rakas hän minulle
onkaan.
Miten onnekas onkaan hän, joka saa taivasmatkalle
lähtiessään tietään olevansa niin suuresti rakastettu !


Hyvää matkaa, mummu-rakas!

Hanna

6 kommenttia:

  1. Voi Hanna-kulta ❤️
    Voimia suureen suruun ja ikävään!
    Tiedän niin tunteesi...oma vaari pääsi vuosi sitten joulukuussa taivaan kotiin 93vuoden ikäisenä.
    On kummallista,että yhtäkkiä hän joka on elämässäsi aina ollut onkin poissa.Sen tajuaminen vie aikaa,hyväksymisestä puhumattakaan....
    En tiedä miten vanhaksi luulin vaarini elävän,kun hänen poismenonsa tuli niin yllättäin?!?
    Vaarin myötä päättyi myös eräs aikakausi, aika mummolassa ja sen mailla päättyi ja voi miten se suru juurikin kouraisee syvältä ja kipeästi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kikke! Muistan, kun kirjoitit vaaristasi vuosi sitten. Silloin ajattelin myös omaa mummuani ja hänen elämänsä mittaa. Vielä vuoden saatiin pitää häntä täällä.
      Tiedän niin tuon tunteen. Aivan samoissa ajatuksissa olen minäkin. Miten sellainen, joka on aina ollut, voi yhtäkkiä olla poissa? Sitä ei meinaa millään käsittää.

      Poista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!