.

.

lauantai 17. lokakuuta 2015

The penkki

Kauan etsimäni vanha puinen penkki hyppäsi silmille
kirpparin eteisessä. En hanninut sitä ostaa ja tultiin kierroksen jälkeen kotiin. Penkki jäi
kuitenkin kaivelemaan mieltä ja niinpä siippa otti ja lähti takaisin penkkiä hakemaan.


Ja onneksi lähti, sillä penkki on juuri sellainen, mistä olen kauan haaveillut.
Sopivasti kulahtanut, maaliroiskeita siellä täällä ja värikin aika lähellä mielikuvaa!
Vain linnunkakoille ja hämähäkinseiteille annoin kyytiä mäntysuovalla ja juuriharjalla!


Joka kerta, kun katson penkkiä, mieleeni tulee ihana pappani, joka eläessään oli taitava kirvesmies! Penkki voisi hyvin olla hänen töitään! 


Penkki on tullut jäädäkseen, olohuoneeseen kunniapaikalle!

Hanna

6 kommenttia:

  1. Kyllä oikea puu on kaunis materiaali. Upea penkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan! Ja kun penkki on vielä nähnyt paljon, niin se on entistä upeampi!

      Poista
  2. Aivan ihana. Minun mummolassani oli joskus lähes samanlainen ja ainakin ihan saman värinen. Siinä istuen kirnuttiin voita ja käytettiin käsikäyttöistä separaattoria. Voi että. Melkein tulee itku, kun muistaa itsensä pienenä touhuamassa ja mummon penkillä istumassa...
    Ja vastauksena aiempaan viestiisi.
    Jos vaan jaksat, pidä yllä blogiasi. Ei sitä tarvitse jatkuvasti päivittää, mutta aina silloin tällöin jos ehdit jotain laittaa, pelastat samalla meidän muiden päivän:)) Kiitos.
    T. Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu kannustavasta viestistäsi! Kyllähän tämä niin palkitsevaa on, että osaisiko sitä enää ilman ollakaan. Postaustiheys on varmasti tässä se mikä kärsii kaiken kiireen keskellä!
      Omatkin muistot nousee elävästi omasta lapsuudesta ja isovanhemmista, kun tuota penkkiä katselee!

      Poista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!