.

.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Meidän muistot

Siippani on äärimmäisen lahjakas lauluntekijä!
Tai sanotaanko, että laulunsaaja!
Kovin helposti tuntuu nuo laulut syntyvän, joten 
oon ihan varma, että ne hänelle vaan annetaan! 

Perjantaina puhuttiin automatkalla siitä,
mitä tehtäis, jos jossain elämän vaiheessa jompi kumpi 
sairastuisi niin, että olisi täysin hoidettava ja perään
katsottava. Niistä ajatuksista syntyi todella
kaunis ballaadi, joka saa kyllä
kovimmankin kyyneliin.
Toivottavasti tämä vielä joskus saadaan levyllekin!




Meidän muistot

Katsot kaukaisuuteen syksyn tuomaa pihaa
olen kahvikupin etees kattanut
Kädet vapisevat etsien kuin sijaa
olen pullan sulle valmiiks pilkkonut.
Muistan päivän jolloin kohdattiin me siellä,
puisen penkin luona pienen kappelin.
Olet tässä mutta hetkisen vain vielä
talven tuloa mä vastaan taistelin

Nämä vuodet rinnallasi sain mä käydä
sitten alettiin sua hiljaa viedä pois.
En enää joka päivä katsettasi löydä.
Olet tässä mutta niin kuin et ois.

Minä hiukses palmikoille hiljaa laitan
silitän sun poskes pintaa pehmeää.
Hiljaa lakanoiden helmaan sinut painan
ja toivotan vain unta lempeää.
Kuinka kaipasinkaan kosketustas tänään
kun silmiis palas hetkeks elämää.
Kuinka halasitkaa joskus mut et enää,
kätken meidän muistot omaan sisimpään.

Olet poissa katson kauas kaukaisuuteen
kuten tavoittaakseen muistot eilisen.
Olit siinä rinnallani vain hetken,
silti rakastan sua tästä ikuiseen.
Sua saatoin matkaan viimeiseen mä tietä
tuon tutun pienen siunauskappelin.
Ootko hymyillen mua vastassa sä siellä
Minä kyyneleitä vastaan taistelin

Nämä vuodet rinnallasi sain mä käydä 
niistä yhtäkään en enää antais pois
Sua rakastan mä enemmän kai vielä
Meidän muistoja ei kukaan viedä vois


Pitäkää huolta toisistanne!

Hanna

8 kommenttia:

  1. Voi, haikea ja huikean kaunis... Kyllä nuo miehesi laulut on taivaasta saatu, ei ne muuten tuntuisi sydämessä asti.

    VastaaPoista
  2. Kaunis, ihana, koskettava... Sanat eivät riitä sanomaan miltä sydämessä tuntuu, kun tuon laulun sanat lukee <3

    VastaaPoista
  3. Tosi koskettavat sanat! Miehesi kauniita lauluja on aina niin ihana kuunnella :)

    VastaaPoista
  4. Voi. <3 Itkuhan tässä tuli... Väkisin tuli mieleen omat isovanhemmat. Pappa oli viimeiset elinvuotensa täysin sänkypotilaana. Koko ikänsäkin tarvinnut toisten avustusta... Loppuaikoina ei pärjännyt enää kotona, vaan syötettiin ja hoidettiin vanhustenkodissa. Mummu kävi siellä päivittäin häntä hoitamassa seitsemän vuoden ajan, kunnes pappa pääsi Taivaan kotiin... Nyt on papalla ollut jo monta vuotta hyvä olla, eikä kipuja tai surua, mutta erityisesti tällasten tekstien nostattamat tunteet saa ikävöimään... <3

    VastaaPoista
  5. Kyllähän se niin on, että jokaiselle varmasti tulee joku läheinen näistä laulun sanoista mieleen. Ja voihan sitä ajatella niitä myös omalle kohdalle, joko sen sairastuneen tai sen hoitajan rooliin. Minä ainakin nostan hattua ja kunnioitan jokaista, joka hoitaa läheistään kotona! Se on todella raskasta työtä, eikä sitä täällä meillä Suomessa arvosteta ollenkaan niin kun pitäis!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!