Synttärihumua!

Meillä on tässä viime päivinä ollut juhlahumua kerrakseen, kun kuopuksen kuusivuotisjuhlia on juhlitttu nyt kahteen kertaan!

Viime sunnuntaina vietettiin ensin lähipiirin kanssa synttäreitä ja tänään oli vuorossa kaverisynttärit!

Niin kivoja kun juhlat aina onkin, niin olisihan se ihana, kun voisi/ehtisi juhlia juhlat aina yhtenä päivänä. Toisaalta sekä sankari itse että muu talonväki saattaisi siinä tapauksessa olla kohtalaisen uupuneita moisen jälkeen. Näin juhlien pääasiallisena järjestelijänä voisi kuitenkin olla ihanaa, että juhlat olisi ohitse yhtenä päivänä. Näin synttäreiden touhuamista olisi selkeästi vähemmän, vaikka siitä niin kovin nautinkin!

Ja joku vielä väittää, etteivät lapset syö juhlissa kakkua... 

Sunnuntain juhlissa teemana olivat yksisarviset ja tämän päivän juhliin ei sankaritar varsinaista teema halunnut, sillä kakuksi tänään valikoitui sankarittaren toiveesta mutakakku! Mutakakku olikin varsin onnistunut valinta, sillä kaikki 10 lasta söivät sitä mielellään ja kävipä niinkin, että kakku syötiin kaikki heti kerralla. Näin ei ole meillä vielä ikinä ennen käynyt, vaan kakkuja on aina jäänyt myöhemmin syötäväksi. Tänään siis me aikuiset jäimme ilman kakkua, mikä siis ei ole suurikaan vahinko, sillä onhan tässä viime aikoina herkuteltu ehkä hivenen liikaakin...

Yksisarviskakkua oli ihana päästä kokeilemaan, sillä kuvia niistä olen ihaillut jo useampaan kertaan.

Sarven tekoa hiukan jännäsin, mutta sekin onnistui varsin mukavasti! Täytteenä kakussa oli mansikka-valkosuklaarahka, pinnalla oli kerma-tuorejuustokreemi, jossa oli makutomusokeri antamassa vadelman makua, joka toikin kakkuun aika kivan säväyksen.

Sarveen ja korvien sisäosiin oli sudittu ruusukulta-koristejauhetta ja siitähän tuli oikein kaunis sävy!

Jauhetta siveltiin sellaisenaan ja se antoi riittävän peittävän pigmentin valkoiseen sokerimassaan.

Juhlapöytään leivoin myös porkkana cupcakeja, joiden kuorutteeseen näperreltiin sankarittaren kanssa sokerimassasta pienet korvat sekä sarvet koristeeksi. Kuusivuotias oli oikein näppärä tekemään koristeita äidin kaverina.

Tänään synttäreillä oli ohjelmassa pullonpyöritystä, jonka sankaritar halusi ehdottomasti liittää lahjojen avaamiseen. Se keneen pullo pysähtyi, hänen lahjansa avattiin. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin herkuttelua, pinjata, bingoa sekä avaimenpiilotusta, joka oli myös lasten itse ehdottama leikki. Lopuksi lapset innostuivat vielä piirtämään ja värittämään yhdessä. Vieraat olivat pääasiassa tyttöjä ja juhlat olivat selkeästi rauhallisemmat kuin samanikäisten poikien juhlat aikanaan. Bingo tuntui olevan kaikille mieluinen ja pienet yllätyspussit olivat palkintona leikissä, jossa jokainen sai palkinnon aina, kun bingorivi tuli täyteen. Bingokupongit tulostin täältä!

Seuraaviin tämän perheen synttäreihin onkin sitten vajaat kaksi kuukautta ja silloin juhlitaan siipan pyöreitä! Saapa nähdä mitä sankari silloin toivoo, vai saanko vapaat kädet!!!

Mukavaa ja tuulista loppuviikkoa sinulle!

Ihana, että vielä siellä olet, vaikka blogi onkin päivittynyt äärimmäisen harvoin 

muun elämän haukatessa niin paljon käytettävissä olevaa aikaa.

♡

Hanna

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...

Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.

Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 

Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.

Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.

Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 

Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!

Kaatotuomio on peruttu!!!

Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 

Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

♡

Hanna

Tervetuloa syyskuu

Elokuu on jälleen jäänyt taakse ja uusi kuukausi on kalenterissa käännetty auki.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti aika todellakin nykyisin juoksee. Viikot vain hujahtavat ohitse. Onneksi valtavalta kiireeltä on säästytty, vaikka alkusyksy usein onkin kovin kiireen täyttämää aikaa. 

Blogi tuntuu päivittyvän näinä aikoina vain tahtiin postaus/viikko, vaikkei mitään kiirettä olekaan. Olen nauttinut ihan valtavasti siitä pienestä omasta ajasta, jonka saan viettää arkisin sillä aikaa, kun kuopus on eskarissa ja itsellä  on vapaapäivä tai iltavuoroon meno. Alkuun pelkäsin, kuinka saan aikani kulumaan tuon neljän tunnin aikana, mutta pelko oli aivan turha. Syksy on tarjonnut aivan huikeat ilmat lenkkeilyyn ja olenkin kierrellyt lähimetsän polkuja ja nauttinut raikkaasta ilmasta.

Syksy tuo tullessaan omenat. Meillä ei toistaiseksi ole omenapuuta, eikä sellaista tulekaan, ainakaan tähän pihaan. Olen kuitenkin saanut omenoita äidiltäni ja niistä halusin saada aikaan jonkinlaisen omenapiirakan. Pitkään pohdin, millaisen piirakan haluaisin ja päädyin tähän suosikkiin, jonka ohjeen sain aikaiseksi vuosi sitten.

En voi vastustaa kauraomenapaistosta ja tässä piirakassa yhdistyy siis perinteinen omppupiirakka ja tuo minun suosikki! Jäätelö, vaniljakastike- tai vaahto kruunaa tämän täydellisen herkun.

 Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

75g sulaa voita tai margariinia

2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

1 dl maitoa

1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:

75g sulaa voita tai margariinia

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

vaniljasokeria

 kanelia

 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.

Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.

Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 

reilusti kanelia.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 

omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.

Piirakka onnistuu täydellisesti myös vehnäjauhoilla leivottuna.

Eilen tämän omenapiirakan leivoin kahvipöytään ja olihan sitä ihana nauttia tänäänkin paviljonkissa alkusyksyn lempeässä lämmössä. Vain ampiainen rikkoi tunnelmaa pörrätessään piirakan ympärillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiva, että olet siellä!!!

♡
Hanna

Täydet 18!

18-vuotta sitten jännitettiin kovasti meidän esikoisen syntymää. Päivä oli sektion vuoksi suunniteltu jo etukäteen ja edellisenä iltana ajeltiin juurikin tähän kaupunkiin sairaalaan.

Vaikka päivä oli etukäteen suunniteltu ja leikkauspäivä sovittu, käynnistyi synnytys aamuyöstä. Tyttövauva olisi luultavasti syntynyt tuona päivänä ilman sektiotakin.

Tuo mustatukkainen, pienenpieni ihme, joka valloitti meidät molemmat välittömästi, tuntui heti ihan omalta! Samalla kun hän on kasvattanut meitä vanhempina, hän on kasvanut upeaksi nuoreksi naiseksi, joka omaa hersyvän huumorintajun, lämpimän sydämen, avoimen luonteen, tarpeeksi omaa tahtoa, uskallusta
 sanoa omat mielipiteensä ja on mitä parhain isosisko nuoremmille sisaruksilleen. 

Ei voisi vanhemmat esikoiseltaan enempää toivoa!!!

Kuva tyttären itsensä ottama!


Tätä kaunotarta juhlittiin eilen sunnuntaina hiukan etukäteen perheen ja läheisten kanssa. Myöhemmin illalla saapui vielä muutamat ystävät juhlimaan sankaritarta.
Oli kiva saada taas pitkästä aikaa talo täyteen ihmisiä juhlistamaan syntymäpäivää!
Tosin kuopuksen mielestä vieraita oli liian vähän, sillä jo tänään hän oli sitä mieltä, että voitaisiin pitää uudet juhlat ja kutsua enemmän väkeä.

Tarjoilut oli sankaritar jälleen miettinyt ja toivonut itse ja minä vain toteutin toiveet.

Tarjolla oli Tacopiirakkaa salaatin kera, vadelmajuustokakkua paahdetun valkosuklaan kera, mini cup cakeja, keksikakkua sekä susupaloja.

Suuret foliopallot käväisin hakemassa Jyväskylän Confetista, Palokasta! Ruusukullan sävyisenä ne sopivat kakkuun kuin nakutettu! 

Tuntuu niin omituiselta, että oma lapsemme täyttää jo 18, vaikka itselläkään ei ikää ole 25 vuotta enempää... Mihin tuo aika on oikein hujahtanut?

Niin kiitollinen olen esikoisestamme! Hän on täydellinen!!!

♡
Hanna

Ihana, kamala syksy

En ole lainkaan syksyihmisiä. Kyllä minut on tehty kevään ensi hetkiin ja kesän valoon!

Näin syksyn tullen mielen valtaa kaipaus kesään, siihen juuri menneeseen, joka meitä helli suloisuudellaan, kiireettömyydellään ja sanoinkuvaamattoman ihanalla lämmöllä!

Syksyn tullen alkaa aina arki, rytmi ja vesisateet. Kylmyyskin saapuu aina, joka vuosi ja sitä jos mitä inhoan ehkä eniten. Kirpsakan kauniit syysaamut on asia erikseen, sillä puhun nyt siitä kylmyydestä, joka tunkeutuu jokaiseen soluun eikä päästä otteestaan hetkellisesti kuin saunanlämmössä, takkatulen ääressä ja lopulta taas kevään tullessa.

Mutta on tässä syksyssä jotain kaunista ja lohdullista. 

Arki, tuo ihana arki, joka saapuu pelastamaan rytmittömän perheen elämän ja laittaa sen taas jotensakin järjestykseen.

 Koulu, joka tarjoaa Wilmojen, pedanettien ja Bingeleiden lisäksi lapsille tekemistä, kavereita, viihdykettä, tietoa, taitoa ja ilmaisen kouluruuan! Jälkimmäisestä olen niin kiitollinen ja iloinen, etten sitä osaa sanoin kuvata. Nim. äiti, joka inhoaa ruuanlaittoa!

Viileämmät päivät, jolloin kesäihmisenkin on ajauduttava sisätiloihin ja havahduttava siihen, että on kesän aikana laiminlöynyt lähestulkoon kaiken, mitä siivoukseen tulee. Sillä kuka nyt kauniita päiviä tuhlaa sisällä olemiseen saati siivoamiseen. Kuinka ihanalta puhdas ja juuri siivottu koti taas tuoksuukaan.

Tavarat löytävät omille paikoilleen ja kaikki on tiptop, hetken.

Syksyn tullen kypsyvät myös omenat, joista tänään paistoin mitä herkullisinta omenapaistosta!

Vaniljajäätelön kanssa tämä suloisuus on viedä kielen mennessään. 

Paistos kuuluu ehdottomasti jokaiseen syksyyn, eikä sitä juuri muulloin kaipaakaan.

Silti reseptiä tähän ei tarvita vaan se tulee kuin itsestään ja on aina yhtä hyvää.

Kynttilät, käsityöt, hämärät illat, villasukat ja tietenkin lähestyvä joulu on kaikki 

vielä edessä. Nautin kuitenkin vielä näistä elokuun päivistä ja siitä, että pian edessä on aivan pian kiva pikku loma!

♡

Hanna

Hamam-pyyhkeet!

Meillä kuumeillaan ja kuume on aaltoileva, mutta kova.

Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollista hankkia kuumetta alentavaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä tähän kuumeeseen löydetään lääke.

Kuumeilemme nimittäin mökkikuumetta. Minä, joka en ole koskaan ollut oikein mökki-ihmisiä, olen löytänyt itsestäni viime vuosien aikana haaveilijan, joka haaveilee omasta pienestä saunamökistä ja laiturinpätkästä tietyn järven rannalla. Ehkä tämä niin kovin kiireinen aika saa meidät molemmat kaipaamaan paikkaa, jossa voisi oikein todenteolla rauhoittua. Saunoa ja uida, loikoilla ja syödä yksinkertaista mökkiruokaa, istua laiturin nokassa ja katsella järvelle ja vain kuunnella!

Ei olisi nurmikkoa, sillä kukaan ei jaksaisi sitä leikata. Ei olisi kesäkukkia, sillä kukaan ei jaksaisi niitä kastella. Ei olisi mitään luksusta vaan simppeliä mökkielämää, johon voisi kadota aina tilaisuuden tullen.

Vaikka tähän haaveeseen on vielä tuntemattoman pitkä matka, hankin jo asuntomessureissulta meille mökkipyyhkeet! Eikä pelkästään mökkipyyhkeet vaan pyyhkeet, jotka ovat olleet hankinnasta lähtien kovassa käytössä, niin rannalla kuin kotonakin. 

Linan Hamam-pyyhkeet ovat ihastuttaneet jo vuosia, mutta vasta nyt ne sain hankittua, enkä ole kyllä katunut hetkeäkään. Niin pehmeät ja keveät ne ovat. Pyyhe imee kosteuden iholta erittäin hyvin ja kuivuu todella nopeasti. Hamam-pyyhkeeseen on kiva kietaista hiukset saunan jälkeen, eikä pää tunnun lainkaan liian raskaalta pyyhkeineen päivineen.

 Ja onhan nämä ihan valtavan kauniit!!!

Hankin näitä ensin kokeeksi vain kaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koko perheelle on saatava omat ja lisäksi vieraspyyhkeitäkin olisi hyvä olla. 

Jos ja kun sitten joskus omistamme sen unelmiemme mökin, on pyyhkeet sinne jo valmiina. Ja nämähän menevät niin pieneen tilaan, ettei suuria säilytystiloja niille mökilläkään tarvita!

Värivaihtoehtoja oli niin monta, että jonkin aikaa pyörittelimme niitä käsissämme, ennen kuin kumpikin osasi päättää oman suosikkinsa. Kun kaikille perheenjäsenille hankkii mieluisan värin, on kiva värikartta valmiina!

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Arki on täällä taas ja se tuntuu hyvälle!

♡

 Hanna

* Tämä EI ole maksettu mainos!

Kudottu tyynynpäällinen

Kun ilman lämpötila on pudonnut vajaalla kymmenellä asteella, tuntuu jo hiukan viileältä, vaikka asteita on todellisuudessa vielä reippaasti yli kaksikymmentä ja hellerajan tuntumassa ollaan tänäänkin oltu. Niin se vaan on, että ihminen tai ainakin tämä ihminen tottuu tähän lämpöiseen ilmanalaan ja kun sitten hiukan viilenee, niin heti sen kyllä ihossaan tuntee.

Ehkä vähän naurettavaakin on se, että hetki sitten mietittiin, että tarkeneekohan sitä vielä mennä uimaan 😃! Toivottavasti vesi on sen verran lämmintä, että uskaltaa ainakin pulahtaa.

Vaikka todellinen syksy ei ole vielä lähelläkään ja loppukesän hetkiä tässä elellään, niin olen tässä kaivanut jo puikot ja langat esiin. Siskoni nimittäin toivoi JOULUlahjaksi itselleen kudottua sohvatyynypäällistä. Paksusta harmaasta langasta ja palmikoita sekä isot napit taisi olla toive ja niiden perusteella suunnittelin tämän mallin, joka ei todellakaan ole ihan vielä ajankohtainen. Mutta koska inspiraatio iski, en voinut jättää lankoja ostamatta kesän kuumimmilla helteillä. 

Joululahjaa tästä ei kyllä tullut, vaan ihan muuten vaan-lahja, sillä enhän millään olisi malttanut tätä ihanuutta pidellä piilossa jouluun saakka.

Lanka on Novitan Isoveli-lankaa ja pyöröpuikot kokoa 6. Suuret napit tilasin Paaposta, jonka toimitus oli muuten äärimmäisen nopea. Niin nopea, ettei näinkään hätäinen ihminen ennättänyt vielä edes odottaa pakettia. Kokoa sillä on 40 x 70cm. Tänään siskoni sai päällisen itselleen ja kovin oli tyytyväinen!

Lapset ovat kesän aikana olleet vuoron perään reissussa, toiset pidemmän aikaa ja toiset muutaman päivän pätkiä. Eilen sitten vihdoin ja viimein oli se päivä, kun kaikki olivat taas turvallisesti kotona. Kyllä äidin ikävä on melkoinen, kun vanhinkin oli poissa kotoa juhannuksesta saakka. Olenkin tässä kesän aikana useampaan kertaan pohtinut, että kuinka siihen ikinä tottuu, kun lapset aikanaan muuttavat pois kotoa.

Syksyn tullen meiltä lähtee koulutaipaleelle 1 x abi, 1 x ysiluokkalainen, 1 x viitosluokkalainen ja kuopuskin suuntaa jo eskariin. Tähän saakka olen saanut viettää aina arkivapaani kulloinkin kotona olevan lapsen/lasten kanssa, mutta tästä syksystä eteenpäin sekin muuttuu eskarin myötä. Saapa nähdä, kuinka saan aikani täällä yksin kulumaan. Alkuun voi olla hiukan haastetta saada mitään aikaiseksi, mutta toisaalta yritän opetella nauttimaan rauhallisista hetkistä muuten kiireisen elämän keskellä.

Nautitaan kuitenkin vielä näistä lasten muutamista lomapäivistä ennen koulun alkua, vaikka itsellä onkin töitä ihan normaalisti!

♡
Hanna