Adidassukat!

Puikoilla on viime päivinä ollut 7 veljestä lanka eri väreissä. Viimeksi puikoilta valmistui Adidas-sukat. Vaikka kirjoneuletta onkin mukava neuloa, on kuviosta jääneiden langanpätkien päättely kohtuullisen työlästä. Siitä huolimatta näitä oli todella kiva neuloa. Tällä hetkellä puikoilla onkin jo joululahjasukat, joista toinen valmistui muutama hetki sitten ja toinen luultavasti pikapuoliin.

Mustalla  langalla neulominen hämärässä iltavalaistuksessa on silmille kova rasitus, etenkin kun saatan olla pian ikänäön kanssa ongelmissa... Onneksi aika optikolle on jo varattu ja tähän ongelmaan on apua saatavilla, kunhan vaan henkinen puoli pysyy tässä vauhdissa mukana.

Adidaskuviolla varustetut villasukat on kudottu siis 7 veljestä langasta ja puikoilla no 3,5. Ohjeen sukkiin löysin täältä. 

Lomailen ensi viikon ja lomapäiville on suunnitteilla mukavaa puuhaa kotosalla sekä ehkä jo vähän jouluostoksia Tuurin "ostosparatiisissa". Lauantaina juhlitaan pienesti myös siipan pyöreitä, joten niiden järjestämisessä saan mukavasti aikani kulumaan. Suunnitelmat on jo hyvässä vauhdissa, mutta pientä viilausta vielä tarvitaan.

Joulusiivoustakin aloittelin tänään keittiön kaapeista, mutta inspiraatio tyrehtyi hyvin nopeasti ja osa kaapeista on edelleen pesemättä. Jospa asiaan tulisi muutos kuluvan viikon aikana.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

♡

Hanna

Ps. Jouluun on 36 yötä!!!

Vielä (ainakin) yksi viltti

Huomisen isänpäivän kakku on jo lähes valmiina jääkaapissa odottamassa viimeistä silausta. Koti on eilen siivottu ja tänään olen saanut nauttia vapaapäivästä. Kävin pikaisella kävelyllä lähimetsässä juuri ennen pimeää ja matkaan tarttui hyvin pieni kuusi, johon ripustin valonauhan ja nostin koko komeuden lipaston päälle. 

Joskus on jouluttanut jo ihan kunnolla näin marraskuun alkupuolella, mutta sitä tunnetta saa näköjään tävä vuonna vielä odottaa. Josko se joulufiilis ehtisi löytyä, onhan jouluun vielä 44 yötä!

Oman joululistani löysin jälleen spotifysta ja kyllä niihin lauluihin kiteytyy meidän perheen joulu!!!

Käsityörintamalla sattuu ja tapahtuu, vaikka elämässä muuten olisikin kohtalaisen tasaista. Sain juuri valmiiksi tilatun viltin, samanlaisen kuin itselleni tein (mani näet edellisessä postauksessa). Tähän vilttiin tilaaja valitsi vaalenapunaisen langan, joka olikin oikein hyvä valinta. Lanka oli juuri tullut uutuusvärinä Paapoon.  Alize Country-langan perään on monet kyselleet, joten sitä löydät täältä!!! 

Puikot on tässäkin viltissä olleet kokoa 20 ja silmukoita loin 43. Lankaa meni 10 kerää yhteensä!

Helmineuleena kudottuna vilttiin tulee kiva kohokuvio, joka omaa silmää miellyttää kovasti!

Tähän vilttiin riittää, kun osaa kutoa oikeaa ja nurjaa vuorotellen ja seuraavalla kerroksella taas päinvastoin! Ei kovin vaikeaa, eihän! Paksulla langalla valmista tulee nopeasti.

Lauantai-ilta jatkuu tästä sujuvasti lautapelin ja saunan merkeissä!

Ja huomenna juhlitaan isänpäivää.

Omalleni vien kynttilän haudalle...

♡

Hanna

Viltin alla!

Niin kauniina, mutta melko kylmänä valkeni tämä päivän. Unta onneksi riitti oikein hyvin kellojen käännöstä huolimatta ja se on vain hyvä, sillä edessä on jälleen pari yötä toisten unien valvomista.

Ennen yövuoroja yritän muutenkin rauhoittaa päivää ja säästellä voimia, vaikka nukun toki pienet unet vielä alkuillasta.

Aamusella käytiin kuopuksen kanssa pienellä metsälenkillä tuossa lähimetsässä. Nautin niin auringon kirkastamasta sinisestä taivaasta ja metsän rauhasta. Kalliot, kivet ja kaatuneet puut luovat pienelle matkaajalle mitä mahtavimmat kiipeilytelineet, parempia saa kyllä hakea! Kunhan vaan äidin uskallus riittää ja pystyn toisinaan katselemaan muualle hurjien yritysten aikaan, sen verran hurja on nuorimmainen noissa kiipeilyhommissa.  

Esikoinen saapui muutaman viikon reissultaan vihdoin perjantaina kotiin. Tuo kaksiviikkoinen tuntui minusta ainakin kahdelta kuukaudelta, mutta reissu oli ollut antoisa ja äitikin sai huomata, että kyllä nämä poikaset vaan maailmallakin pärjää!

Itse olen keskittynyt vapaa-ajalla lähinnä kutomiseen. Puikoilta on putoillut valmista tuon tuosta ja viimeisin valmiiksi saamani työ on herättänyt ihastusta koko perheessä. Kudoin nimittäin olohuoneeseen viltin viileitä iltoja silmällä pitäen. 

Lankana tässä viltissä on Alize Country ja puikot on kokoa 20. Viltin tein helmineuleena ja vaikka se on kovin tiiviin näköistä neulosta, on se kuitenkin se verran väljää, että sormi tulee helposti silmukoiden lävitse. Silmukoita loin 43. Isoilla puikoilla valmista tuli todella nopeasti. Ja tähän vilttiin riittää, että osaa kutoa oikeaa ja nurjaa, joten helpolla saa kaunista!

Kokoa viltillä on noin 130 x 85cm ja lankaa meni kaikkiaan 10 kerää.

Viltistä tuli ihan hirmu ihana. Niin lämmin se on, sillä langassa on 20 % villaa. Väriksi valikoitui kaunis vaalean harmaa! Langat ja puikot tilasin Paaposta! 

Vaikka viltti onkin melko pieni, on se juuri sopivan kokoinen heitettäväksi syliin sohvalla istuessa ja johan alkaa viluiset varpaat lämmetä. 

Sopivan kokoinen se on myös pikkuihmisen kääriytyä siihen sisälle, silloin kun paleltaa.

Tällä hetkellä puikoilla on jo jotain joulupakettiin. Saapa nähdä nähdäänkö niitä täällä ennen joulua, vai vasta joulun jälkeen...

Mites siellä? Joko on joulu ja joululahjat mielessä?

♡

Hanna

Vahva suositus!

Kuten joku teistä saattaa muistaa, meillä juhlittiin kesällä toiseksi vanhimman lapsen

fifteenjuhlia. Kamera unohtui juhlien hulinassa hyllyyn ja vain muutaman kuvan nappasin tarjoilupöydästä juuri ennen vieraiden saapumista. Nämä kuvat voit kurkata täältä!

Siksi olen enemmän kuin tyytyväinen, että päätimme otattaa juhlakalusta muistoksi kuvat ihan oikealla valokuvaajalla! Ja vaikka kuvaussessio jouduttiinkin siirtämään juhlapäivältä toiseen ajankohtaan sankarin sairastumisen vuoksi, sai kuvaaja ikuistettua kuviin aivan upean tunnelman!

Äidiltä ei näissä kuvauksissa kysytty mitään ja paikalla kuvauksissa olivatkin vain kuvaaja itse sekä tietenkin kuvattava! Mielestäni tämä oli oikein hyvä järjestely, sillä äiti-ihminen olisi saattanut sekoittaa koko pakan ja pojan mielipide olisi hyvin mahdollisesti tullut jyrätyksi! 

Poika sai siis kuvaajan kanssa ideoida mieleisensä kuvat. Eipä olisi paremmin voinut kuvat onnistua ja olla kuvattavan näköiset ja oloiset!

Valinta kaikkien kuvien kesken oli hyvin vaikea ja lähes kaikki kuvat olisivat olleet täydellisiä, mutta koska kauppaan kuului viisi kuvaa, oli valinta tehtävä!

Kiitoskortiksi valikoitui  tämä alin kuva, joka lähetettiin vieraille ja juhlakalua muistaneille!! 

Kuvaajana toimi Janne Ylitalo täältä Jyväskylästä. Jannen ottamia ovat siis tämän postauksen kuvat, luonnollisesti!

Kuvaajan valinta oli meille helppo ja ollaan kuviin  ja kaiken sujumiseen enemmän kuin tyytyväisiä!!!

Lahjakkaan kuvaajan kotisivuille löydät TÄSTÄ!!!

Vilahtaapa sivuilla näköjään siipakin ☺️, joten ei tämä ihan eka kerta ollut, 

kun Janne meidän väkeä on ollut kuvaamassa!

♡

Hanna

Ps. Tämä ei ole maksettu mainos!!!

Arvonnan voittaja!!!

Arvonta-aika on tullut päätökseen ja on tullut aika julkistaa arvonnan voittaja!!!

Ihanan paljon teitä olikin ja on ihana saada lähettää tämä kaunis ja 

herkkä kalenteri jollekin teistä!

Kiitos vielä Joelille kalenterin lahjoituksesta blogin arvontaan!

Arvonnan onnellinen voittaja on:

Pidän kalenteria tosi tärkeänä itsellä ja niitä löytyykin todella monta.
Yhtään ei ole vielä ens vuodelle ,niin arvontaan mukaan .
tyttiklemetti@luukku.com

Onnea Tytti sinulle!!!  Tuokoon kalenteri iloa päiviisi, viikkoihisi, kuukausiisi ja

koko ensi vuoteen!

Laitan sinulle Tytti sähköpostia!!!

♡

Hanna

Arvonta!

Meillä seinäkalenteri roikkuu näkyvällä ja keskeisellä paikalla kodissa! Lisäksi mukanani lähes joka paikkaa laukussa kulkee kalenteri, johon olen merkinnyt melkein kaiken saman plus paljon muuta, mitä seinäkalenterissakin lukee. Näihin kalentereihin olen merkinnyt omien työvuorojen ja muiden menojen lisäksi eskari- ja hoitopäivät ja -ajat, miehen vapaapäivät ja työmenot, jotka vaikuttavat koko perheen aikatauluihin. Kalenterissa lukee myös isompien lasten tärkeimmät menot sekä 11-vuotiaan liikuntatuntien suunnitelmat sekä kokeet. Voitte vain kuvitella, kuinka täynnä kuusihenkisen perheen seinäkalenteri on ihan vaan perusjuttujen vuoksi. Kalenteri on siis äärimmäisen tärkeä väline tällaiselle naiselle, jonka täytyy tietää asiat mahdollisimman aikaisin ja saada pitää punaiset langat käsissään ja joka ei ihan aina luota muistiinsa. 

Toki puhelimessakin on kalenterit, mutta niitä käytävän äärimmäisen harvoin ja lähinnä vain muistuttamaan jostakin extratärkeästä.

Siksi haluankin jälleen, jo kolmannen kerran peräkkäin järjestää arvonnan, jossa palkintona on UPEA Joel Jyringin mustavalkoinen seinäkalenteri! Kalenteri ei tälläkään kertaa jätä kylmäksi, vaan kuvat ja mietelauseet ovat kauniita, herkkiä ja pysäyttäviä!

Kalenteri on A4-kokoa, mattapintainen ja siitä löytyy niin nimipäivät kuin erityispäivätkin! Kalenterissa on kätevä ripustuskoukku, jolla se on helppo kiinnittää seinään.

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa vuoden 2019 seinäkalenteri itsellesi!

Osallistu kommentoimalla tätä postausta ja kerro vaikka, kuinka tärkeä kalenteri on sinulle vai pärjäätkö aivan hyvin ilmankin! Voit osallistua arvontaan myös Tulppaaniunen  Face book-sivuilla tai instagramissa, jokaisesta saat yhden arvan!

Arvonta päättyy sunnuntain 21.10.18 klo 20 ja voittaja julkistetaan pian tämän jälkeen!

Anonyymit kommentoijat, muistakaa laittaa tunnistusta helpottava nimimerkki!

Postitan palkinnon vain Suomen rajojen sisällä!

O N N E A   A R V O N T A A N ! ! !

♡

Hanna

* Yhteistyöpostaus! Palkinto saatu!

 Jos onni ei osu kohdalle, voit tilata oman kalenterisi TÄ Ä L T Ä ! 

Tyttövauvan virkattu peitto

Nyt näyttää siltä, että blogissa on vain vaaleanpunaisia vauvajuttuja. Niin myös tänään, sillä sain juuri valmiiksi virkatun pinnasängyn päiväpeiton, joka on menossa lahjaksi vielä syntymättömälle tyttövauvalle!

Ihastuin tähän herkkään ja kauniiseen pitsiruutukuvioon, joka viktoriaanisena neliönä tai ristikkoruutuna tunnetaan. Neliö toimii tässä peitossa äärimmäisen hyvin ja väreiksi valikoitui valkoinen (1000), harmaa (1361) ja vanha roosa (3803). Jotta peitosta ei tulisi liian tumma, käytin harmaata väriä kaikkein vähiten. 

Lankana tässäkin peitossa on Blend Bamboo ja virkkaisn koukulla numero 3. Ruutuja virkkasin yhteensä 50 ja ruudut virkkasin yhteen kiinteillä silmukoilla nurjalta puolelta.

peiton mitaksi 63 x124 cm.

Langan menekkiä en taaskaan laskenut...

Ulkoreunat viimeistelin kierroksella kiinteitä silmukoita sekä nirkkoreunalla. Ensimmäisenä tästä viimeistelystä tulee mieleen lapsuusajalta froteepyyhkeet, joihin mummoni oli virkannut pitsin ja juurikin tämän nirkkoreunan. Ilmankos ihastuin siihen ikihyviksi!

Peitosta tuli hyvin kaunis, yksi kauneimmista käsitöistäni! Muutaman muunkin vauvan peiton olen virkannut ja kutonut, niitä voit kurkata täältä, täältä, täältä  ja täältä!

Niin pehmeä ja leppoinen peitto on, että kun 11-vuotias kokeili köllötellä sen alla, toivoin hän itselleen samanlaista ensi kesäksi kesäpeitoksi, kuumakalle kun on. Tällaisen peiton alla voisi olla vilpoisampi nukkua. Lankana silloin voisi käyttää vaikka kalalankaa, joka on ohuempaa kuin Blend Bamboo. 

Täällä Keski-Suomessa vietetään tällä viikolla syyslomaa. Lapset siis lomailevat tämän viikon, mutta meillä vanhemmilla on jonkin verran töitä. Tänään meillä oli suunnitteilla viettää mukava päivä kaupungilla, käydä syömässä ja elokuvissa lasten kanssa, mutta niinkuin joskus ennenkin syysloman kynnyksellä, kuopus sairastui viime yönä ja niinpä suunnitelmiin tuli muutoksia. Onneksi mistään vakavasta ei ole kyse, joten toivotaan, ettei sairastelu kestä koko viikkoa vaan kuopus saisi nauttia myös mukavista lomapäivistä terveenä!

Aurinkoisia syyspäiviä sinulle!

♡

Hanna

Pienen vauvan kakku!!!

Aina joskus minulla on ilo ja kunnia saada tehdä kakkuja ihmisten tärkeisiin hetkiin!

Silloin on aina pientä jännitystä ilmassa, sillä niinä hetkinä toivoisi onnistuvansa täydellisesti ja täyttävänsä tilaajan odotukset ja kakku olisi juuri sellainen kuin on toivottu, ellei enemmänkin. Onhan kyse tilaajan elämän ikimuistoisista juhlista!

Tällä kertaa sain pynnön leipoa ihastuttavan vaaleanpunaisen kakun pienen tyttövauvan ensimmäisiin juhliin!

Vaalean pohjan täytteeksi valikoitui valkosuklaa- ja mansikkamusset ja koristeet olivat vauvan äidin toiveiden mukaiset. Sokerimassavauva on hankittu Confetista, mutta ruusunterälehtipesä, vauvan peitto, kukkaset, kirjaimet ja rusetti on minun käsialaa. 

Olipa ihana pitkästä aikaa näperrellä sokerimassan kanssa. 

Sokerimassavauva on aivan ylisöpö! En olisi ikimaailmassa osannut moista tehdä itse! 

Valkosuklaa- ja mansikkamousset

5 dl flora vispiä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 levy Pandan valkosuklaata

n. 3 dl mansikkasurvosta

sokeria

vaniljasokeria

3 liivatelehteä

tilkka sitruunamehua (tai vettä) 

Mousset riittävät 4 munan kakkupohjan kahteen väliin, yhtä moussea yhteen väliin. Kakku kannattaa kasata kelmulla vuoratussa kakkuvuoassa, jotta se jähmettyy hyvin muotoonsa, eikä täyte valu! Käytä samaa vuokaa, jossa olet pohjan paistanut! Kakku kasataan ns. nurinpäin, eli se kumotaan tarjoiluvadille, kunhan täytteet on jähmettyneet. Kostukkeena käytin vanijasokerilla maustettua maitoa. Halkaise kakkupohja kolmeen osaan ja nosta ensimmäinen osa vuoan pohjalle halkaisupinta ylöspäin.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto. Sekoita massa tasaiseksi ja jaa se kahteen yhtä suureen osaan. 

Sekoita toiseen osaan sulatettu valkosuklaa sekä 1 tl vaniljasokeria. Kaada täyte vuokaan ja nosta keskimmäinen osa massan päälle ja painele varovasti niin, että täyte on tasaisesti pohjalevyjen välissä. Kostuta myös välikerros.

Sekoita toiseen osaan mansikkasurvos sekä sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan. Purista pehmeistä liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja sulata ne kuumaan nestetilkkaan. Kaada liemi ohuena nauhana mansikkamouseen kokoajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja nosta päälle viimeinen pohjalevy. Painele jälleen tasaiseksi, kostuta päällimmäinenkin kerros ja nosta kelmun reunat pohjan päälle niin, ettei kakku pääse kuivahtamaan. Anna kakun olla yön yli jääkaapissa. Kumoa kakku tarjoiluastialle ja koristele mielen mukaan. 

Olipas hankalasti selitetty ☺️

Oman työn oheen tilauskakkujen leipominen on joskus haasteellista sovittaa aikataulullisesti, mutta siitäkin huolimatta se on palkitsevaa ja mieluista puuhaa. Harrastuksena kakkujen leipominen on mukavaa ja vaihtelevaa tekemistä! Ja aina sitä oppii jotain uutta! 

Ja tyytyväinen asiakas on aina pääasia!

Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!!!

Ihana, kun olet siellä!

♡

Hanna

Elämän etappeja

Aina joskus elämässä tulee eteen asioita, jotka laittavat miettimään ja pohtimaan tavallista enemmän. Tällainen on tämä syksy ollut minulle, sillä lasten elämässä olevat asiat koskettavat luonnollisesti myös meitä vanhempia, vaikkei mitään vakavaa olekaan tapahtunut. Vain luonnollisia ja odotettujakin asioita.

Oma mieli ei aina vaan meinaa pysyä lasten kasvun vauhdissa ja yllättäen huomaakin olevansa tilanteessa, jossa esikoinen onkin yhtäkkiä aikuinen ja kuopuskin jo esikoululainen. Pojista vanhempi miettii jatko-opiskeluasioita ja nuorempi on isompi, viisaampi ja harkitsevampi kuin aiemmin.

Tänään meidän perheestä tehtiin viimeinen vierailu lastenneuvolaan ja samaan aikaan toisella puolella kaupunkia esikoinen ajoi itselleen ajokortin. Siinä sitten tyttären ajaessa autoa havahduin jälleen siihen, kuinka nopsaan aika juoksee. Tiettyjä ajanjaksoja on elämässä ohitettu. 

Hyvin äkkiä myös tajusin, että luultavasti en ihan heti pääse auton rattiin, sillä minullahan on oikein innokas kuljettaja omasta takaa, jota ei kahta kertaa tarvitse pyytää auton rattiin!

Silloin, lapset olivat pieniä, sitä joskus odotti, että kunpa tulisi aika, jolloin ei aina joku olisi "lahkeessa kiinni" ja saisi tehdä edes yhden asian rauhassa tai ainakin käydä yksin vessassa. Niin vaan aika juoksi ja nyt ollaan siinä tilanteessa, kun lapset ovat kaikki omatoimisia. Ei tarvitse pukea, syöttää, valvoa, vaipottaa tai nukuttaa ketään, vaikka edelleen pyykkään, huushollaan, kokkaan ja muuten vaan huolehdin kaikesta ja kaiksita! Nyt riittää, että on läsnä, kuuntelee, sylittelee, halaa ja sanoo, että rakastan!

Nyt kun sitä omaa aikaa on enemmän, on tuntunut hyvältä, tehdä sitä mistä tykkää. Toisinaan hiljaisuus ja yksin kotona olo tekee niin hyvää! Ehtii pysähtymään ja kuuntelemaan itseään ja sitä, mitä mielessä milloinkin on. Ja parastahan on saada perhe jälleen päivän päätteeksi kotiin!

Suurin työ tässä kaikessa tapahtuu varmasti ihan omassa päässä ja pian ei huomaakaan, kuinka asiat ovat nykyisin eri tavalla kuin ennen. Ja juuri, kun saa taas päänsä järjestykseen, tulee taas uusia tuulia, jotka saavat jälleen pienen maailman nyrjähtämään sijoiltaan hetkeksi!

♡

Hanna

PS. Siemennäkkärit ei liity tekstiin millään tavalla, mutta niillä aion teen kera herkutella ihan just!

Ohjeen tähän koukuttavaan herkkuun löydät TÄÄLTÄ, KLIK!

Viikko auringon alla tekee ihmeitä...

...näin lupaa matkatoimiston mainos ja se on niin totta!

Hieman takakierästä rouvasta kuoriutuu ihan kelpo seuralainen miehelleen ja saattaa olla jopa hieman keskivertoa kivempaa matkaseuraa, kunhan pääsee ensin ylitse kotikynnyksen ja pahimman morkkiksen jättäessään lapset viikoksi isovanhempien hellään huomaan. Onhan rouva ikävöinyt lapsiaan jo etukäteen ainakin viikon ajan ja ajatellut peruvansa koko matkan sen vuoksi.

Lentokentällä rouva on jokuitenkin ihan fiiliksissä eikä lennon kolmen tunnin myöhästyminen ja saapuminen määränpäähän kello 5 aamuyöllä tunnu oikein missään, vaikka rouva tavallisesti piteleekin tiukasti kiinni langoista ja on kovin tarkka aikatauluista. 

                  

   

Uuteen paikkaan tutustuminen, auringon lämpö ja suolainen merivesi iholla hoitaa väsynyttä mieltä ja arjen ja kiireen kiristämää pariskuntaa. Kun aikaa on lähes rajattomasti ainakin viikko tehdä sitä mitä haluaa ja milloin haluaa, alkaa mielikin rentoutua lähes välittömästi! Kun kotoakin kantautuu vain mukavia uutisia siitä, mitä mukavaa isovanhempien kanssa on tehty, ei ikäväkään pääse mieltä liiaksi kaihertamaan. Me nautitaan kaikki, me lomasta, lapset isovanhempien antamista erivapauksista ja isovanhemmat lastenlasten seurasta, näin ainakin väittivät!

                

    

Joka iltainen dilemma siitä, missä ja mitä syötäisiin, on loman ehkä vaikeimpia päätöksiä. Ja kun tilaamansa ruuan saa syödä lämpimänä keskeytyksettä itse valitsemassaan parhaassa seurassa auringon kauniisti laskeutuessa läheisen vuoren taakse, ei asiat voisi enää kovin paljon paremmin olla.

 

Kun lomakohteesta löytyy uusi suosikkiravintola parhaalla mahdollisella paikalla, on sinne suunnattava uudelleen.  On ihailtava meren jatkuvaa aaltoilua, tunnettava keveä tuuli hiuksilla, tuoksuteltava herkullisia tuoksuja, maisteltava uusia, herkullisia makuja ja yritettävä painaa kaikki tämä syvälle mielen ja sydämen sopukoihin, jotta voisi vielä vuosienkin päästä palata ajatuksissa tähän ihanaan lomaan.

  Altaan reunalla aurinkotuolissa maaten 1200 sivua luettua tekstiä tempaa mukaansa, eikä kirjoja malta laskea kädestään, sillä silloin kun on mahdollisuus lukea ilman keskeytyksiä, sitä uppoutuu lukemaansa täysin. Jonkin toisen kirkuvat lapset, roiskuneet pisarat tai ympärillä tapahtuvat muut asiat ei häiritse keskittymistä lainkaan, sillä mihinkään ei tarvitse reagoida, jos ei halua!

Kun matka lähenee loppuaan, toivoisi voivansa jäädä lomalle vielä viikoksi, vaikka lapsia onkin jo ikävä. Ensimmäistä kertaa ikinä rouva toivoo varanneensa viikon sijasta kahden viikon matkan. Kotiinpaluun jälkeen arkeen kiinni pääseminen kestää yhtä pitkään kuin lomakin, jos ei jopa vähän pidempään. Alle vuorokauden päästä kotiin saapumisesta rouva löytää itsensä jälleen selaamasta matkoja... taitaa reppana kärsiä parantumattomasta kaukokaipuusta!

Ilman isovanhempia ei näitä reissuja tehdä ja me ollaan niin kiitollisia, että molempien vanhemmat ottivat omasta ajastaan ja mahdollistivat meille tämän ihana loman. 

Eipä olisi voinut täydellisempi loma olla!

♡

Hanna