Esikoisen valtakunta

Yksi huone tässä talossa, jossa minulla ei taida olla mitään sanomista,

on esikoisen valtakunta.

Teinit meillä majailee talon yläkerrassa ja se on paikka, jossa ei ole tehty 

mitään remonttia, vielä...

Suunnitelmia tosin on, vain toteutus puuttuu.

Huoneeseen on hankala sijoittaa kalusteita, sillä toinen seinä on viisto ja siinä on kattotuolien 

pylväät näkyvillä koko seinän pituudelta. 

Kirjoituspöytää toimittava taso on kiinnitetty pylväisiin.

Täällä huonekalujen paikat vaihtuvat hyvin tiuhaan, sillä lähes aina, kun esikoinen siivoaa 

huoneensa, muuttaa hän samalla huonekalujen paikkaa.

                         

    

Vaatekaappia ei huoneessa ole lainkaan. Se on kyllä iso miinus ja asia on

ratkaistu vaaterekillä sekä pienemmällä säilytysjärjestelmällä.

Aina joskus yövuoron jälkeen kipuan vintille nukkumaan, sillä

alakerran äänet ei juurikaan tänne asti kantaudu. En yhtään ihmettele teinien

unitautia, sillä niin rauhassa tuolla yläkerrassa saa olla, ellei sitten ihana pikkusisko keksi

mennä herättämään nukkuvia.

                        

     

 Tauluhyllylle on esikoinen laittanut tärkeitä muistoja

näkyville!

Iloista sunnuntaita sinulle!!

Hanna

Epätoivon kautta voittoon!

Tästä innostuneena päätin koetella taitojani vielä uudelleen.

Novitan lehden numerosta kesä/2012 löysin kivan mallin, jonka halusin tehdä kuopukselle.

Palasten neulominen sujui melko kivasti ilman ongelmia!

Nopeasti tuli valmista, sillä sekä lanka että puikot olivat kohtalaisen paksut.

Kun tuli aika yhdistää etu- ja takakappale toisiinsa ja neuloa kaulus, tunsin jännitystä, mutta

se sujui yllättävänkin helposti. Vain hihoja kiinnittäessä iski epätoivo ja olin vähällä jättää koko työn kesken. Useasta yrittämästä

huolimatta en saanut niitä niin kauniisti kuin olisin halunnut. Siinä tarvitsen siis

runsaasti harjoitusta sekä ehkäpä myöskin tukiopetusta, jos seuraavaa neuletyötä joskus

aion tehdä.

Takakappaleen laskoksiin ihastuin ensi silmäyksellä lehden kuvassa. Valmiissa työssä ne

ovat vieläkin kauniimmat. 

Tamppi kiinnitettyinä puisilla napeilla viimeistelee tämän takin

täydellisesti.

Nuori neiti 3-v odotti hyvin innokkaasti neuleen valmistumista ja välillä jo tuskastui, kun se ei 

hänen mielestään tarpeeksi nopeasti valmistunut. Kun sitten sain sen valmiiksi, hän ei ole edes

suostunut sitä kokeilemaan. Syyksi hän ilmoitti timanttien puuttumisen...

Sanoi, että takki on kyllä kaunis, mutta en aio sitä käyttää...

Melko kaunis kiitos vaivannäöstä, vai mitä ;)!

Onneksi tein neuleesta sen verran ison, ettei se heti jää pieneksi, vaikka joutuisikin odottamaan

neidin mielen muutosta hetkisen se kun naisihmisillä on varsin todennäköistä. Ja jos hän ei mieltänsä muuta, niin onneksi hänellä

on muutama nuorempi serkkutyttö, jotka ehkä suostuisivat moisen päälleen 

pukemaan. 

Hanna

Vitamiinien voimalla

Nuhaa, yskää ja päänsärkyä, sitä on olo ollut nämä viime päivät. Oloa

ei helpottanut yhtään muutamat yövuorot. Väsymys niiden jälkeen oli kyllä

lähes ennen kokematon.

En edes muista, milloin olisin ollut viimeksi sairaana. Tälläinen on/off

olo on kuitenkin voimia vievä. Ei ole kunnolla sairaana eikä kunnolla terveenäkään.

Pari vapaapäivä on tässä aikaa huilata ja yrittää saada itsensä terveeksi!

Tunnollinen työntekijä kun sairastaa vapailla ja lomilla ;)!

Nyt flunssakauden ollessa pahimmillaan on hyvä tankata

kesällä kerättyjä ja säilöttyjä vitamiineja pakastimesta.

Meidän perheen suosikki on mustikkarahka.

Sitä voisi tehdä kerralla suurensuuren annoksen ja silti viimeisestä

annoksesta tulisi riita.

Tänään sain kaksi nuorinta avuksi rahkan tekemiseen. Taitolaji on

olla äärimmäisen tasapuolinen jakaessaan tehtäviä, jotta molemmat saavat 

lisätä yhtä montaa ainesosaa, sekoittaa yhtä kauan ja nuoleskella ja kaapia lopuksi yhtä paljon

käytettyjä työvälineitä ja kulhoja. Tasapuolisuus silti kannattaa, sillä se takaa kotirauhan 

säilymisen! Tasapuolisuuden nimissä äidille jätetään keittiön siivous!

Iloista viikkoa sinulle!

Hanna

Peukalo alkaa vihertää

Muistatko vielä nämä pienet Pelargonian taimet, joita viime kevään innokkaasti

kasvattelin ikkunalla, vaikka maassa oli vielä lunta ja pakkastakin taisi olla

kiitettävästi?

Kuin ihmeen kaupalla sain ne kasvamaan terhakoiksi!

Ulkona ne viihtyivät hyvin, vaikka kesä ei ollutkaan kovin lämmin.

Ihan loppukesästä saatiin ihastella mahtavia kukintoja monen monta viikkoa.

Taisi siinä käydä niin, että rouva lannoitti kukkia vähän liikaa ja teki

Pelargonioista valtavia.

Onneksi syksyllä muistin viedä ne varastoon talvehtimaan, jossa ne pimeästä ja 

viileydestä huolimatta tekivät vielä yhdet kukat.

Eilen kävin näitä lähes unohdettuja aarteita katsomassa ja annoin niille tilkan vettä.

Nyt odotan innolla, että saan hakea ne tässä kevään koittaessa sisälle.

Sitten olen taas jännän äärellä kasvua ja uutta alkua ihmettelemässä. Toivon todella, että

saisin ne uuteen kasvuun. Toivon, ettei tänä vuonna tarvitsisi odottaa kukkia

elokuulle saakka.

Pitääkin ottaa selvää, milloin Pelargoniat pitää tuoda valoon ja mitä

niille sitten pitikään tehdä!

Kaikki vinkit ovat tervetulleita!!!

Mielessä pyörii lisäksi muutama muukin kukka, jota haluaisin kokeilla. Viime vuonna ihastuin 

miljoonakelloon. Mitenkähän ne saisi kasvamaan siemenestä...

Pitäisikin piipahtaa Plantagenilla hakemassa inspistä...

Joko sinulla on suunnitelmia kevään varalle?

Hanna

Se toinen totuus...

Mielenrauhani on hyvin paljon ja aivan liian usein riippuvainen kodin 

siisteydestä ja järjestyksestä. 

Kuusi henkisessä perheessä sitä on äärimmäisen helppo järkyttää.

Töihin lähtiessä koti jää siistiin kuntoon, mutta sinne palatessa saa

ensimmäisenä hypätä pituutta, jotta pääsee ylipäänsä eteistä pidemmälle, 

kenkävuoren takia.

Seuraavana esteenä on kasa reppuja ja peremmälle siirryttäessä olohuoneesta löytyy jos 

jonkin näköistä tavaraa levällään. On pehmoleluja, pelejä, kirjoja, vilttejä,

peliohjaimia ja leluja.

Keittiönpöydälle on unohtunut välipala-astiat, läksykirjat, leivänmurut ja pyyhekumin

palaset sekä päivän posti!

Maito on onneksi kuitenkin muistettu useimmiten nostaa takaisin kylmään ;)!

Koti on kuitekin kaikille kuudelle koti. Koti, jossa kaikilla pitäisi olla hyvä olla.

Toisia epäjärjestys ottaa enemmän päähän ja toiset ei sitä edes huomaa.

Niinpä useimmiten juon kupin kahvia, vedän henkeä, lasken sataan ja järjestelen eniten ärsyttävät tavarat paikoilleen.

Joskus mukisematta, joskus mukisten...

...todetakseni hetkisen kuluttua tai viimisestään seuraavana päivänä voivani aloittaa homman taas alusta.

Varsin tyytyväinen olen silloin, kun saan jonkun muunkin perheestä avukseni, kuten

tänään! 

Tiedän, että vielä joskus saatan ikävöidä  moista ja useiden mielestä

varmasti nipotan turhasta, mutta minkäs ihminen itselleen mahtaa ;)!

Elämä on...

Hanna

Marmoroitu kahden suklaan kakku, gluteeniton!

Vapaapäivän kunniaksi päätin kokeilla uutta reseptiä.

Siskon tytöltä sain ohjeen tähän ja sen käänsin gluteenittomaksi!

Marmoroitu kahden suklaan kakku

gluteeniton

pohja:

100 g suklaata

100 g margariinia

1,5 dl sokeria

3 munaa

0,5 rkl vaniljasokeria

n. 2 dl gluteenitonta jauhoseosta (Sunnuntai)

1 tl leivinjauhetta

Kuorrute:

100 g maitosuklaata

100 g valkosuklaata

Sulata voi ja suklaa kattilassa varovasti. Anna hetken jäähtyä.

Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen ja lopuksi kuivat aineet, jotka on keskenään

sekoitetut. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla tai voitele ja korppujauhota se. Kaada

taikina vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Rouhi kuorrutteen suklaata.

Irrota kuuma pohja vuoasta. Laita suklaat vielä lämpimän kakun päälle ja anna sulaa. 

Levitä sulanutta suklaata epätasaisesti, jotta pinnasta tulee marmoroitu.

Kakun voi tehdä myös n. 20x30 cm kokoiseen vuokaan.

Kakun voi tehdä tavallisista vehnäjauhoista, jolloin se ei sitten tietenkään ole gluteeniton.

Jos taas teet gluteenittoman version, huomioi, että monissa suklaissa

lukee: "saattaa sisältää vehnäjauhoja"!

Pandan valkosuklaassa sitä ei lue, joten se on turvallinen.

Tähän kakkuun käytin lisäksi Fazerin maitosuklaata. Siinä tuo teksti kyllä lukee, mutta

meidän keliaakikko sen kestää.

Etsinnässä on ollut "se täydellinen" suklaakakku, mutta tämäkään ei ihan yltänyt

tavoitteeseen, vaikka hyvää olikin.

Kuvat on mitä on ja kakkukin hieman vinksahtanut näköjään. 

Etsintä siis jatkuu. 

Voin kertoa, että muutama kasvava nuori mies

on näistä äidin kokeiluista oikein onnellisia ;)!

Hanna

Harmaita sävyjä

Jostain syystä kaipaan juuri nyt harmaita sävyjä kotiin valkoisen lisäksi, vaikka

mieli ei ole laisinkaan harmaa.

Lumen tultua maisema on kaunis ja päivätkin on pidentyneet ihan 

huomaamatta!  Aurinko on näyttäytynyt kiitettävästi ja tammikuukin on jo puolessa ja

 kevättä kohti mennään hirmu vauhdilla!

Keittiön seinähyllylle etsiytyi harmaita sävyjä!

Näkymä on ihanan seesteinen ja harmoninen!

Myös joululahjaksi saamani GG:n mukit nököttävät hyllyllä!

Keittiön pöydälle pitää varmaan käydä hakemassa tämän talven ensimmäinen 

valkoinen tulppaanikimppu! Ja maljakon alle voisi virkata harmaan liinan!

Kumpa muistaisi olla kiitollinen pienistä asioista joka päivä!

Pienestä kasvaa suurta!

Kahden vapaan jälkeen edessä on työntäyteinen 

viikonloppu. Sitä ennen kuitenkin aion viettää rentouttavan illan

ystävien luona kyläillen!

Iloa viikonloppuusi!

Hanna

Siemennäkkäri!

Hirveen hyvä, kaikille

mieluinen välipalaherkku on itse tehty Siemennäkkäri!

Näkkäri on gluteeniton ja maidoton ja lisäksi

ihan hirmu nopea ja helppo tehdä! 

Näitä ohjeita löytyy netistä varmasti yhtä monta kuin on lukijaakin, 

mutta tässä on yksi hyväksi havaittu!

Älä säikähdä taikinan löysyyttä, sen kuuluukin olla juuri sellaista!

Oman ohjeeni olen saannut työkaveriltani. Melkein samanlainen löytyy myös

näkkärissä tarvittavan maissijauhopussin kyljestä!

Itse olen ihastunut korviani myöten kaikenmaailman siemeniin ja tässä niitä on oikein

desikaupalla!

Palasista voi leikata haluamansa kokoisia paloja. Isommat menevät perinteisen näkkärin tapaan ja pienet kolmioiksi leikatut vaikka hyvän levitteen kanssa illanistujaisissa tai

salaatin kaverina!

Yksi huono puoli näissä on, nimittäin ne loppuvat yllättävän nopeasti!

Hanna

Uusi projekti, neuletakki kuopukselle

Edellisestä, onnistuneesta haasteesta inspiroituneena ja innostuneena uskalsin ottaa 

itselleni uuden haasteen.

Joulun aikaan etsiskelin äidin lukemattomista käsityölehdistä mieluista neuletakin mallia, jonka

voisin kutoa Hillalle. Ison kasan lehtiä selailtuani vastaani tuli Novitan kesänumero vuodelta 2012

ja siitäNovitan Hanko-langasta kudottu tytön neuletakki sivulta 99.

Olisin halunnut tehdä neuleen vanhan roosan värisenä, mutta koska Hanko-langan valmistus

on jo jokin aika sitten lopetettu, jouduin varautumaan suunnitelmaan B. Eli valitsemaan kahdesta

vielä saatavilla olevasta väristä. Valitsin farkunsinisen, sinapin värin sijasta.

Langan jouduin lisäksi tilaamaan suoraan Novitalta, sillä mitkään lankakaupat tässä

lähimaastossa eivät enää Hankoa myy.

Takakappeleen nyt ollessa valmis, voin todeta, että tämä malli oli yllättävänkin

helppo toteuttaa, ainakin tähän asti!

Toki tässä on vielä monta mahdollisuutta mennä mönkään, mutta en lannistu ihan vähällä,

 sillä niin koukuttavaa tämä onnistumisen tunne on! Ja jos menee mönkään, niin

sitten kilautetaan taas kaverille äidille ja pyydetään apua!

Onnistumisen iloa sunnuntai-iltaasi!!!

Hanna

Rennosti vapaalla!

Kuten asiaan kuuluu on joulunalusaika varmasti kaikille kiireistä aikaa.

Vaikka viime jouluna jätinkin itse jouluhössötyksen miniimiin ja menin alta riman,

tuntui vuoden viimeiset kuukaudet äärimmäisen kiireisiltä. Oli lasten vanhempainvartteja, 

joulujuhlia, lääkäriä, hammaslääkäriä, harjoituksia ja omia vastuita, jotka piti hoitaa kunnilla.

Tuntui, että joka päivälle riitti jotakin ylimääräistä, eikä normaaliin olemiseen 

kotosalla ollut aikaa.

Siksipä olen iloinnut näistä alkuvuoden päivistä, jolloin on ollut enemmän vapaapäiviä, eikä kalenteriin ole merkittynä mitään!

Aamukahvit pitkän kaavan mukaan kera hyvän lehden. Extempore lähtö ostoksille.

Keskeneräisten käsitöiden tekemistä, välipalatöitä sekä uuden haasteen kimppuun 

käymistä, ulkoilua, herkkuruokaa ja kuppi kuumaa kaakaota!

Onneksi pakkaset on lauhtuneet ja minäkin tarkenin ulkoilemaan!

Lähijärvellä on vain hento kerros lunta jään päällä. Hyvin näytti luistelut sujuvan muulta perheeltä. Hillallakin oli luistimet ensi kertaa jalassa ja urheasti tyttö pysyi pystyssä ja tepsutteli 

eteenpäin. Itsekin taidan joutua tässä vielä luistinostoksille. Sen verran kivalta luistelu näytti!

Viime kerrasta on jo useampi vuosi, kun olen luistimet jalkaani vetänyt.

Kotimatkalla tänne "vuoren huipulle" piti jäädä hetkeksi ihastelemaan näkymiä!

Auringon valo vetään puoleensa, vaikkei se vielä lämmitäkään.

Sen sijaan kupillinen kuumaa kaakaota, jota meillä superkaakaoksi kutsutaan, lämmittää kivasti 

reippaan ulkoilun jälkeen!

Ja päivälliseksi maistuu kasvissosekeitto kera tuoreiden sämpylöiden!

Mikäs näitä vapaita on vietellessä!

Hanna

Itsensä ylittämistä!

Sain eräältä entiseltä työkaverilta jo jokin aika sitten haasteen, jonka hetken miettimisen

jälkeen päätin ottaa vastaan. Epäillen. Ajattelin, että kokeilen, mutta

pelkäsin, etten pystyisi siihen ja tuottaisin pettymyksen...

Tuleva mummi uskoi taitoihini ja tilasi minulta

tulevalle pienokaiselle villaiset housut ja takin! 

Jotain, mitä en ole ikinä ennen edes ajatellut saavani aikaiseksi!

Mutta ylitin itseni ja eniten ehkä omaksi yllätykseksi sain aikaiseksi jotain näin kaunista!

                           

   

Palmikoita olen tehnyt huonolla menestyksellä joskus, mutta nyt ne sujuivatkin ihan kivasti!

Puunappien metsästys olikin sitten oma lukunsa ja pitkien etsintöjen jälkeen

ne löytyikin yllättävän läheltä, yllättävästä paikasta täältä!

Ihastuin nappeihin ensisilmäyksellä!

Loppujen lopuksi neulominen sujui melko helposti muutamia "kilauta kaverille"-kohtia
lukuunottamatta. Oma lukunsa olikin sitten valmiiden osien yhteen liittäminen kauniisti!
Niin monta kertaa sen kuitenkin tein, että olin niihin itse tyytyväinen ;)! Eikös se niin ole,
että harjoitus tekee mestarin!

Siispä iloisin mielin laiton tänään tämän suloisen paketin postiin!
Ja toivon sydämestäni, että saaja on tuotokseen yhtä tyytyväinen kuin minäkin!

Hanna

Vanhaa uutta!

Riemullista uutta vuotta!!!

Vanha vuosi jäi taakse ja uusi on jo täällä! Vuosi vaihtui työn merkeissä, vain pienesti pienellä porukalla otettiin uutta vuotta vastaan. Tosin vuoden vaihtuessa minä olin jo syvässä unessa...

Joulu on pakattu laatikoihin, vaikka ei sitä paljon tällä kertaa ollutkaan.

Siinä samalla teki mieli muuttaa jotain pientä olohuoneessa. 

Kauan yläkerrassa ollutta vanhaa keinutuolia tuli ikävä ja sen halusin pitkästä aikaa

tuoda alas.

                          

     

Taidan olla vähän nuuka sisustaja ja harvoin hannin ostaa mitään kotiin. Niinpä täälläkin

hyvin harvoin on esitellä mitään uutta saati sitten mitään kallista ;)!

Sen sijaan teen välillä vaihtareita. Vien jotain varaston kätköihin ja tuon siltä jotain tilalle.

Poissa silmistä, poissa mielestä-meiningillä mennään ja kun laatikosta löytyy jotain vanhaa, se on melkein kuin uutta!!! Ja huonekalujen ja tavaroiden paikkojen vaihtaminen piristää kummasti!

Kärsin syväjäästä! Päivätorkuilla kahden viltin allakaan ei lämmittänyt luita ja ytimiä. Onneksi on 

takka! Tulet takkaan ja hetkeksi istumaan sen ääreen niin jo alkaa syväjää sulamaan hetkeksi!

Olen tullut siihen tulkseen, että talvi ei ole minua varten, enkä minä talvea! Pärjättäisiin aivan loistavasti ilman toisiamme! Kesää odotellessa!

Siitä huolimatta, että en talvesta pidä, tykkään kuitenkin lumihiutaleista. Virkatuista sellaisista!

Tällaisiä äitini virkkaamat ja tärkkäämät lumihiutaleet koristavat olohuoneen ikkunoita!

Ensi jouluksi näitä voisi virkata vaikka joulukuusen koristeiksi!

Mukavaa alkavaa viikkoa! Torstaina alkaa lasten koulut ja ainakin jonkinlaiset 

arkirutiinit saapuvat tähän taloon. Arkirutiinit on vaan niin pop!

Mennään nukkumaan illalla ja herätään aamulla, eikä toisin päin!!!

Sitä odotellessa!

Hanna