torstai 28. tammikuuta 2016

Epätoivon kautta voittoon!

Tästä innostuneena päätin koetella taitojani vielä uudelleen.
Novitan lehden numerosta kesä/2012 löysin kivan mallin, jonka halusin tehdä kuopukselle.


Palasten neulominen sujui melko kivasti ilman ongelmia!


Nopeasti tuli valmista, sillä sekä lanka että puikot olivat kohtalaisen paksut.


Kun tuli aika yhdistää etu- ja takakappale toisiinsa ja neuloa kaulus, tunsin jännitystä, mutta
se sujui yllättävänkin helposti. Vain hihoja kiinnittäessä iski epätoivo ja olin vähällä jättää koko työn kesken. Useasta yrittämästä
huolimatta en saanut niitä niin kauniisti kuin olisin halunnut. Siinä tarvitsen siis
runsaasti harjoitusta sekä ehkäpä myöskin tukiopetusta, jos seuraavaa neuletyötä joskus
aion tehdä.


Takakappaleen laskoksiin ihastuin ensi silmäyksellä lehden kuvassa. Valmiissa työssä ne
ovat vieläkin kauniimmat. 


Tamppi kiinnitettyinä puisilla napeilla viimeistelee tämän takin
täydellisesti.


Nuori neiti 3-v odotti hyvin innokkaasti neuleen valmistumista ja välillä jo tuskastui, kun se ei 
hänen mielestään tarpeeksi nopeasti valmistunut. Kun sitten sain sen valmiiksi, hän ei ole edes
suostunut sitä kokeilemaan. Syyksi hän ilmoitti timanttien puuttumisen...
Sanoi, että takki on kyllä kaunis, mutta en aio sitä käyttää...
Melko kaunis kiitos vaivannäöstä, vai mitä ;)!


Onneksi tein neuleesta sen verran ison, ettei se heti jää pieneksi, vaikka joutuisikin odottamaan
neidin mielen muutosta hetkisen se kun naisihmisillä on varsin todennäköistä. Ja jos hän ei mieltänsä muuta, niin onneksi hänellä
on muutama nuorempi serkkutyttö, jotka ehkä suostuisivat moisen päälleen 
pukemaan. 

Hanna

12 kommenttia:

  1. Sä oot kyllä aivan älyttömän taitava!
    Tuo on ehkä kaunein koskaan näkemäni neuletakki!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kikke! Neule on edelleen henkarissa odottamassa neidin mielen muutosta ;)!

      Poista
  2. Oi, siitä tuli tosi kaunis! Nuo takaosan laskokset ovat tosi nätit! :)Itse en ole aikoihin kutonut mitään isompaa, enkä oikeastaan pienempääkään. Neulepannan ajattelin laittaa puikoille, kun vain löydän sopivan mallin. :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis ja niin siistiä jälkeä! Tuo.on kyllä aina vähän kurjaa kun neuloo jotain tytöille ja kiitokseksi saakin kuulla miten ei aio koskaan pitää neuletta. Kyllä ne onneksi sitten aina jossain välissä innostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia-Rebekka! Kurjaa on todella. Toivon, että neiti jossain vaiheessa muuttaa mielensä ;)!

      Poista
  4. Onpa suloinen neule ! Kyllä se pikkuneidin mieli siitä vielä muuttuu, tosiaan meillä naisillahan on siihen oikeus ;)))

    VastaaPoista
  5. Hei,
    Kaunis on. Ja tyylikäs. Auttaisiko pikkuneiden mielen muutosta, jos hän saisi itse valita (nalle-, muumi-, kukka- tms.) korun, rusetin, virkatun kukan tms. rintapieleen tai hihansuihin. Ehkä tyyli vähän kärsisi, mutta voisi auttaa käytön alkuun...;)

    T. Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Ehdotin jopa, että annetaan neule naapurin tytölle, josta neiti vasta innostuikin ja oli jo viemässä neuletta sinne ;)! Ehkä odottelen rauhassa kuitenkin mielen muuttumista.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Neiti näpsä ei ole edelleenkään edes sovittanut neuletta...

      Poista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!