Ei pöllömmät synttärit

Tänään meillä on juhlittu tyttöjen synttäreitä.

Esikoinen täytti jo kuukausi sitten 15 ja kuopukselle tulee näinä päivinä 

täyteen kolme vuotta.

Kaverisynttäreitä en esikoiselle enää järjestä, eikä 

kuopus vielä kaipaa kaverisynttäreitä, joten vieraina oli lähiperhettä.

Vaikka kuopus onkin ehtaa prinsessa ainesta, on pöllöt tällä hetkellä myös kovassa huudossa.

 Siksipä prinsessakakun sijaan tein pöllökakun, esikoiselle kun ei liiemmin ollut väliä

millainen kakku olisi. Kynttilöitäkin kakussa oli, vain kolme, sillä esikoinen on 

elämänsä aikana saanut puhaltaa riittävästi kynttilöitä, kun taas kuopukselle niiden puhaltamisella

oli paljon suurempi merkitys.

Koska siskot ovat hyvin rakkaita toisilleen, pitävät pöllötkin toisiaan "käsistä" kiinni.

Sanoihan kuopus tänään siskolleen tämän tullessa koulusta:" Mä olen odottanut sua koko päivän"!

Tämä kertoo kaiken pikkusiskon ihailusta ja rakkaudesta isoon siskoon. ja mikä onkaan ihanempaa, kun seurata siskosten kahdenkeskeisiä juttuja ja hellittelyä.

Kuppikakut tein tällä kertaa Prismasta löytyneisiin vuokiin. Kivan erilaiset!

Hyvin kestivät paistonkin, vaikka sitä vähän jännitin.

Porkkanakakku taipui gluteenittomiksi porkkanakuppikakuiksi!

Kinkkurullia tein pitkästä aikaa. Näiden leipominen sujuu helposti myös 

pienten kanssa, kun ohje on niin yksinkertainen ja helppo. Ei muuta kun kaulin vaan pienillekin käteen ja valmista tulee. Kinkkurullien ohje on täältä, klik!

Samalla ohjeella tein myös gluteenittomat kinkkurullat, korvasin vain vehnäjauhot

Sunnuntain gluteenittomalla jauhoseoksella. Ehkä muutaman lusikallisen laitoin jauhoja enemmän, kun alkuperäisessä ohjeessa. Taikina on sopivaa, kun se irtoaa hyvin kulhon reunoista ja käsistä ja on silloin myös kohtalaisen helppo kaulita ja rullata.

Tähän ikään mennessä pitäisi olla jo oppinut, ettei ainakaan juhliin tee mitään kakkua ensimmäistä kertaa, sillä koskaan ei tiedä kuinka se onnistuu. Mutta ei, en ole sitä vielä(kään)

oppinut ja taas kokeilin uutta reseptiä.

Mustikkajuutokakku tämä on ja äärettömän hyvää. Ohje on ystävältä saatu ja hiukan sitä 

tuunasin. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole mitenkään silmiä hivelevä. Harjoitus tekee mestarin vissiin tässäkin lajissa ja aion kyllä saada tästäkin kakusta vielä edustavan näköisen!!!

Mutta makuhan se on, mikä ratkaisee! Kakku oli kuitenkin juhlia verten tehty, joten pöytään sen nostin. Hyvin sekin teki kauppansa!

Selvästi huomaa, että syksy ja pimeys on tullut, niin ankeita kuvia tuli kesän valossa otettuihin verrattuna. Lisäksi keittiön valot on ihan onnettomat... kuvaajan taidoista puhumattakaan...

Sankaritar oli onnellinen saadessaan kauan odotetut juhlat.

Lahjaksi saamansa prinsessamekonkin antoi olla koko illan päällä, mikä on hyvin

harvinaista nykyisin, siis, että jokin vaate pysyy päällä varttia pidempään.

Uuden mekon helmat pyörivät kauniisti prinsessan tanssiessa,

se kait niissä mekoissa on tärkeintä!

Hanna

ps. Mustikkajuustokakun ja gluteenittomien porkkanakuppikakkujen ohjeita kirjoittelen paremmalla

ajalla!