Pikkiriikkinen kammari

Sen kolmen kuukauden väliaikaisen kodin jälkeen tämä

oma talo tuntuu luksukselta, koska täällä

on kaikille riittävästi omaa tilaa.

Niin myöskin pikkuruiselle Hillalle pikkuruinen kammari!

Neliöitä on kaikkiaan seitsemän, mutta se tuntuu olevan

aivan riittävästi noin pienelle!

Sitäpaitsi siivoamiseen ei tässä huoneessa mene

juuri silmänräpäystä kauempaa.

Lelut on tietenkin oltava pienen käden ulottuvilla.

Huoneessa oli jo valmiiksi kiva väri seinässä, lattia vaihdettiin

samalla, kun muutakin lattiaa laitettiin. Oikeastaan tätä lattiaa ei alunperin ollut 

tarkoitus vaihtaa, mutta koska laminaattia jäi juuri sopivasti yli,

päätettiin se samalla laittaa uusiksi.

Seinälle tilasin sisustustarran, jonka ajatus lähti

Hillan Ester-nimestä, joka tähteä tarkoittaa.

"Tuiki tuiki tähtönen"!

Verhot on joskus olleet olkkarissa, nyt niiden oli suorastaan 

päästävä tänne prinsessan valtakuntaan. Pituus oli kummallinen, joten hetken niitä

pyöriteltyäni päätin laittaa ne solmuun.

 Näin on hyvä.

Naulakkoon on ripustettu Hillan 1-vuotismekko.

Olen tainnut kertoakin teille äidistäni, jolla pysyy 

virkkuukoukku kädessä paremmin kuin hyvin!

Hän virkkasi neidille aivan ihanan repun!

Reppukin pääsi naulakkoon kunniapaikalle.

Äitini käsialaa on myöskin nämä perhoset, jotka toimittavat milloin

pöytäliinan, milloin unikaverin virkaa.

Yövalot on välillä tarpeen. Patterilla toimivat 

sisustusvalot sujahti kivasti Ikean lyhtyyn.

Koristeelliset kuviot luo seinille kauniita kuvioita illan hämärässä.

Ainot on lähtövalmiina sängyn vieressä!

Lattialle virkkasin maton ontelokuteesta. Ohje on Kauhavan kangasaitan

Aura. Helppo tehdä, mutta into lopahti ajoittain, joten melko pitkään

tätä virkkasin.

Ainoat uudet kalusteet on pikkuinen pöytä ja tuoli, nekin Ikeasta. Sänky saa olla

pinnainen vielä jonkin aikaa ja hyllykkö on siirtynyt pojilta

tähän kammariin. 

Vaaleanpunaisin ajatuksin

Hanna

Ruuhkassa

Ruuhkavuodet on saanut ihan uuden merkityksen, kun olen palannut

taas työelämään.

Nyt taidetaan olla siinä puoli neljän, neljän ruuhkassa.

Mun kolmivuorotyön, siipan säännöllisen epäsäännöllinen työn,

lasten koulujen, eskarin sekä Hillan päiväkotielämän

yhdistäminen on melko haastavaa.

Usein siipan kanssa ovella moikataan. Lappuja ja viestejä

jätetään puolin ja toisin.

Rakkaat tukijoukot on nyt kultaakin kalliimpia, että saadaan tämä

paletti pyörimään. Onneksi ovat olemassa ja nyt niin ihanan

lähellä!

Välillä yksinkertaiset asiat kuten kauppareissut, kokkaaminen,

pyykkääminen ja yleinen siivous tuntuvat

  jäävän ihan paitsioon. Ja niihin kuluukin sitten vapaapäiväistä

iso osa.

Vaikken koskaan ole ollut erityisen liikunnallinen, on nyt sen vähäisenkin

oman liikuntatuokion kaipaus suuri.

Haaveilen ohjatusta kahvakuulatreenistä, mutta korvaan sen

lasten kanssa sulkkista pelaamalla ja pyörälenkeillä.

Hien saa pintaan myöskin erityisen reippaasti töissä

pitkin käytäviä kävellen, joskus tekisi mieli ottaa muutama juoksuaskelkin,

ihan vaan siksi, että olisi nopsemmin siellä minne on matkalla.

Tänään on kuitenkin ollut ihana vapaapäivä.

Aurinkokin osallistui meidän perhepäivään! Kotosalla

oltiin koko porukka (paitsi siippa käväisi illalla töissä),  nautittiin ulkoilmasta,

leikkikentästä, terassista, jäätelöstä, pyörälenkistä, sulkapalloilusta ja

grillailusta. Pääsin ulkoiluttamaan vuoden ikäisiä belargonioita!

Ne kukkii jo!

Käytiinpä vielä treffeilläkin siipan kanssa, ruokakaupassa!

Näistä vapaista täytyy ottaa kaikki irti ;)!

Hilla pääsi eilen vuoden ja 7 kuukauden ikään!

Ulkoilu on melkeimpä parasta mitä tyttö tietää!!!

Illan tullen keräilin vielä istuinpäälliset

vanhaan perunalaatikkoon, jolla ne on helppo siirtää sisälle

sateelta suojaan. Vielä pari vapaata edessä, ehkäpä saan tämän

huushollinkin vielä siedettävään kuntoon ;)!

Hanna

Juhlia juhlien perään!

Terassi on saatettu juhlakuntoon!

Mä niin tykkään siitä!

Tarpeeksi iso mun makuun ja kaikki toiminnot mahtuu siihen loistavasti!

Kaunis päivä oli juhlia! Aurinko paistoi iltapäivästä niin, että

osa porukasta saattoi nauttia kahvinsa terassilla!

Narsissit sopii kivasti keltaisen talon terassille!

Meillä siis juhlittiin taas!

Tupareita ja 7-v juhlia osa 2!

Pienellä, mutta sitäkin rakkaammalla porukalla! Mä niin tykkään näistä

juhlista!

Täytekakkua en tällä kertaa tehnyt. Halusin kokeilla

kovasti kehuttua Kinderpiirakkaa!

Ja se oli kyllä kokeilemisen arvoinen!!!

Ohje on alunperin täältä! Muutin sitä sen verran, että

laitoin vehnäjauhojen tilalle taasen gluteenitonta jauhoseosta, jotta

meidän keliaakikkokin saa piirakasta nauttia!

Tätä piirakkaa ei kyllä turhaan kehuta! Eipä sitä

montaa palaa jäänyt ;)!

Täytyy kokeilla toistekin!

Kinder-Piirakka

pellillinen

6 dl sokeria

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

2 tl vaniljasokeria

4 tl leivinjauhetta

6 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 dl kiehuvaa vettä

300 g sulatettua voita tai margariinia

4 munaa

Voikreemi:

150 g voita

5 dl tomusokeria

4 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:

200-300 g maitosuklaata 

25 g valkosuklaata

Sekoita sokeri, jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja kaakaojauho keskenään. Kiehuta vesi ja sulata voi. Hämmennä nesteet puukauhalla kuivien aineiden joukkoon. Lisää puukauhalla sekoittaen vielä munat yksitellen taikinaan.

Paista piirakkaa 30-35 min 200 asteessa. Jäähdytä piirakkapohja hyvin ennen kreemin ja suklaan laittoa.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kunnolla vaahdoksi (5-10 min). Lisää joukkoon vaniljasokeri. Levitä notkea kreemi jäähdytetyn pohjan päälle ja laita suklaan sulatuksen ajaksi pakasteeseen, jotta lämmin suklaa ja pehmeä kreemi eivät sekoitu keskenään.

Sulata suklaat mikrossa erillisissä astioissa. Levitä maitosuklaa nopeasti kovettuneen kreemin päälle. Valuta valkosuklaasta raitoja piirakan päälle. Marmorikuvion saat vetämällä esimerkiksi hammastikun päällä raitoja vielä sulaan suklaaseen.

Kilpaa auringon kanssa hehkui tämä kukka, jonka nimen ehdin jo unohtaa.

Sain se siskolta! Ihana se on!!! Siis sisko ja myöskin kukka!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!!!

Hanna

Keinulauta

Keittiön ikkunalle kaipasin hyllyä, mutta mitään

oikein kovin pysyvää ratkaisua en kuitenkaan halunnut,

koska naisen mielihän on tunnetusti kuin tuuliviiri ;).

 Siksipä siippa teki mulle siihen "keinulaudan"!

Tässä on se hyvä puoli, että kun alkaa kyllästyttää, sen voi nypätä pois ja

muistoksi siitä jää vain valkoiset koukut kattoon.

Lauta on ihan raakalautaa, jota on himpun verran hiottu ennen

maalaamista. Köydestä tehtiin solmut ja varmuudeksi vielä

naulat pistettiin köyden läpi, jotta ei satu vahinkoa, vaikka

solmut aukeaisikin.

Laudalle olisi tarkoitus saada yrttejä kasvamaan, kunhan saan

pikkuruiset taimit ensin vähän suuremmiksi, jotta

voin siirtää ne isompiin ruukkuihin.

Eipä nuo kynttiläpurkitkaan siinä hassummat ole, vai mitä?

Tässäpä vielä vilkaisu kodin sydämeen, joskin

vain puolikkaaseen ;)!

Hanna

Highway-kakku

7-vuotissynttärijuhlat osa 1 on nyt juhlittu!

Tupa oli täynnä kivoja vieraita!

Sankari oli onnellinen!

Sehän se on tärkeintä!

Toiveena sankarilla oli autotiekakku!

Senhän sankari tietysti ansaitsee!

Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua, kännykän kamera on surkee...

Sankarihan ei juuri hilloista, marjoista tai hedelmistä

kakun välissä välitä, joten sen mukaan kakku on tehty.

Pohjana oli suklaapohja, välissä

rahka (1prk), kermaa (2dl) ja 5 pätkistä pieniksi

pilkottuna.

Oikein oli hyvää!

Kakku oli varsinaisesti mun käsialaa, mutta tällä(kin)

kertaa koristeet ja taiteellinen

näkökulma oli siipan ja poikien yhteinen.

Taitavaa sakkia kyllä ovat! Minulta ei moiset 

onnistu, joten suosiolla jätän sen homman taitavimpiin käsiin.

Muutama tiukka tilanne näkyy Highwaylla olevan,

onneksi pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin ;)!

Viikonlopun olen ollut ahkerana töissä ja nyt oli sitten vielä nämä

juhlat! Pari ansaittua vapaata edessä ja 

tiedossa ainakin Party Lite-kutsut ja pyykkivuoren valloitusta ;)!

Juhlaa ja arkea siis!

Uusille lukijoille tervetuloa!!!

Hanna

Synttärisankari!

7 vuotta sitten perheemme täydentyi

ihanalla pienellä pojalla!

Pohojalaanen kätilö sanoi vajaan vuorkauden ikäistä vauvaa

"kirpiäksi pojaksi"! 

Sitä hän kyllä on, kyllä kätilöt tietää ;)!

Onnea rakas Ruuben <3!

Hanna

Vessa ennen, vessa jälkeen!

Meillä oli oikein mielenkiintoisen värinen vessa!

Vessa ennen

Värimaailma ei ihan tuntunut omalta, joten jotain pientä piti tehdä ja

vieläpä pienellä rahalla!

Tapetti vessaan löytyi jo hyvissä ajoin ennen muuttoa ja 

samalla ajatus vessan tunnelmasta oli kirkkaana

mielessä!!!

Tadaa...

Vessa jälkeen!!!

Muutos on melkoinen! Aivan kuin olisi 

kokonaan eri huoneessa!

Tunnelma on juuri sitä mitä haettiin.

Kuultolakattu paneeli oli täydellinen valinta

 ja halusin sen juurikin vaakaan.

Ihanan mökkitunnelman se kyllä luo.

Tapettia ostettiin yksi rulla ja sehän riitti mainiosti!

Yhteensä tapetti ja paneelit olivat noin 150 €, ja siinä 

oli samalla koko budjetti, maalit ja liisterit kun oli jäämiä talon

muusta rempasta.

Vielä haaveilen uusista kaapinovista sekä

tasosta, mutta niillä ei ole kiire, ne laitetaan sitten, kun

siihen on rahaa.

Lehtikori löytyi minimanista.

Koukut on pikkuveljeltä. Heitä ne ei miellyttänyt, joten 

minä sain ne. Ne on odottanut jo monta vuotta ja kiertänyt neljä

kotia, sitä oikeaa paikkaa etsien

ja nyt se paikka on löytynyt!

Mitäs tykkäät??

Hanna

Yllätyslahja!

Arki heitti kuperkeikkaa ihan kunnolla viime

lauantaina, kun lähdin ekaa päivää töihin pitkästä aikaa.

Hilla aloitti oman uransa päiväkodissa eilen, joten melkoisesti

meidän elämä on muuttunut ihan pienessä

ajassa.

Uuden työpaikan tapojen opettelua on nämä päivät

ollut ja kyllähän sieltä muistin syövereistä alkaa

asiat löytymään, vähän olleet vaan pölyn peitossa! Mutta

ehkä tuo työkin on kuin pyörällä ajo, ei se niin vaan unohdu!

Niin hyvät valmiudet olen edellisessä työpaikassa

saanut, että eipä tässä mitään hätää ole!!!

Kiitos vaan teille mussut <3!

Siihen yllätyslahjaan...

Helposti postitettavaksi todetut lasinaluset on

niin ihania, että pakkohan niitä oli virkata lisää!

Lankana Novitan Huvila, joka oli kyllä kiva virkata ja 

kivan kiiltävä valmiissa työssä!

Näitä sujautin kuoreen kuusi kappaletta ja yksi ihana

ystävä ne saa, ehkä huomenna postilaatikkoonsa ;)!

Toivottavasti yllättyy positiivisesti!

Hanna

Kesän makua

Kesää kohti kun ollaan menossa, pakastinta on hyvä tyhjätä

marjoista, jos meinaa saada (joutuu keräämään) kesällä uusia.

Meillä on kaikki vadelmat jo syöty, mutta mansikoita ja mustikoita

on vielä jäljellä.

Tein eilen mitä mainioimman mustikkapiirakan,

joka kyllä kertaheitolla toi kesän ja 

kärpäset mieleen!

Piirakka on ihanan kostea ja paksupohjainen!

Kyytipojaksi vaniljakastiketta tai

vaniljajätskiä!!!

Mustikkapiirakka (pellillinen)

5 munaa

5 dl sokeria

3,75 dl sulatettua margariinia

2,5 dl maitoa

7,5 dl vehnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

5 dl mustikoita (jäisetkin käy)

Muruseos:

50 g margariinia

1,25 dl sokeria

1,25 dl vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeria vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja

lisää  ne taikinaan vuorotellen rasvan ja maidon kanssa varovasti

sekoittaen. Kaada taikina uunipellille

ja ripottele pinnalle mustikat. 

Nypi muruseoksen aineet keskenään ja ripottele mustikoiden päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Meillä on tässä ihan pihamaan vieressä oivat mustikkamaat, joten 

jopa minä voin tästä lähin kerätä mustikoita.

Monena vuonna olen ostanut valmiiksi noukitut, koska en karhupeloltani

ole uskaltanut metsään mennä.

Tuosta mättäältä on niin lyhyt kotiin, että vaikka karhu tulisikin,

hyvällä todennäköisyydellä ehtisin 

pinkaista sisälle turvaan ;)!

Hanna

Huippu idea!!!

Ystävät ilahduttivat meitä tänään saapumalla

kyläileään pitkästä matkasta!

Aina on ilo pitää ystäviä meillä, edes hetkisen!

Tuliaisena saatiin aivan älyttömän hyviä

porkkanaleivoksia, jotka Mirva oli taiteillut!

Eipä olisi tullut ajatelleeksi laittaa porkkanaleivoksia esille näin!

Aivan mahtava idea!

Istutuspurkkeja ja tarra kylkeen! 

Toimii!!!

Kuusi aikuista ja 12 lasta! Nyt tuli testattua, että tähänkin taloon 

mahtuu aivan helposti ääntä ja vauhtia, eikä

ollut edes ahdasta!

Vain ruokapöytä jäi pieneksi ;)!!!

Hanna

Heihei kotiäitiys...

Hieman haikeana on tätä viikkoa kuljettu päivä päivältä eteenpäin

ja odotetaan ja jännätään tulevaa.

Urani pullantuoksuisena kotiäitinä päättyy

 lauantaiaamuna kello seitsemän, kun astun uuteen työpaikkaan

ja aloitan työt. Uranaista minusta ei kyllä saa,

mutta työstään nauttivan kyllä!

Tänään käytiin tutustumassa ensimmäistä kertaa

Hillan kanssa päiväkotiin.

Reippaasti neiti tutustui uusiin kavereihin, leluihin ja 

täteihin, käyden kuitenkin välillä

sylissä halaamassa ja tarkistamassa, ettei äiti ole kadonnut.

Kyllä Hilla selvästi aisti, että tänne pitää vielä

jonain aamuna jäädä ilman äitiä ja isiä.

Vähän jännittää, kuinka se päiväkotielämä lähtee käyntiin.

Haikeaahan tämä on.

Kotona vietetty aika on ollut kyllä oikein mukavaa ja

 aika on mennyt kuin siivillä.

On ollut mukava olla kotona odottamassa koululaisia

ja kuulla tuoreeltaan päivän kuulumiset, ne hyvät ja vähemmän hyvät.

Kovasti olisi tekemistä täällä edelleen, mutta

elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa ja siksi joskus on

 vaan pakko tehdä tiettyjä asioita.

Toisaalta odotan uutta työtä ja sen mukanaan tuomaa

rutiinia ja rytmiä, jos sellaista voi kolmivuorotyötä tekevällä

ollakaan...

Koska pullan-(tai sämpylän)tuoksuiset kotiäitipäivät ovat osaltani kohta

elettyä elämää, halusin ilahduttaa lapsia ja siippaa, kun vielä olen kotona nämä

muutamat päivät!

Tänään heitä odotti lämpimät porkkanasämpylät!

Kuka nyt ei tuoreista sämpylöistä tykkäisi!

 Taikinan tein summamutikassa näppituntumalla, enkä hoksannut

mittailla määriä. Taikinan tein veteen, jauhoina vehnäjauhot ja kaurahiutaleet,

oliiviöljyä loraus ja hienoksi raastettua porkkanaa mauksi.

Samanlaisen taikinan tein myös gluteenittomana, tosin hitusen

pienemmän.

Pitäkään peukut ja varpaat ristissä  uuden edessä!

Hanna