Joka lapsen syntymän jälkeen siippa on hankkinut mulle
sormuksen, jonka sitten aikanaan lapset
saavat itselleen ja tekevät niillä sitten
mitä parhaaksi katsovat.
Camilla on jo oman sormuksensa saanut omaan
käyttöönsä.
Hillahan siis ylitti juuri vuoden ja neljän kuukauden
rajapyykin. Eli siis melko pitkälle tämän
vauvan sormushankinta venyi. Ehkä siksi, etten minä
ole suostunut lähteä sormuskaupoille.
Rahakysymyshän tuo todellisuudessa on ollut.
Juuri ennen joulua kuitenkin suostuin lähtemään.
Kultasormukset ei mua oikein enää miellyttänyt. Valkokultaisissa oli
kauniita ja niitä tosi kauniita, mutta niissä oli aivan liian
suuri hinta. Päädyin siis katselemaan hopeisia.
Löysin sen juuri sopivan ja se laitettiin tilaukseen, koska oikeaa
kokoa ei ollut varastossa.
Reilu kuukausi kului, eikä sormusta vaan kuulunut. Sitten sain
soiton, ettei kyseistä sormusta saa juuri siinä koossa, joka olisi minulle
sopiva. Niinpä jouduin uudelleen valitsemaan.
Ja löysin!
Kaksi!
Enkä voisi juuri enää tyytyväisempi näihin olla!
Saako siis Hilla aikanaan kaksi sormusta?
Sitä ei tiedä, aika näyttää!!!
Hanna
Heippa, ihana idea nuo sormukset <3! Mulle mies on lahjoittanut niin paljon timanttisormuksia, että nyt jaan niitä miniälleni ja poikani saa suunnitella niistä sopivat ensin rakkaalle miniälleni, joka sit lahjoittaa korut taas lapsenlapsillemme. Mikään pakko ei ole pitäytyä sormuksissa vaan saa tehdä niin kuin haluaa. Yhdestä sormuksesta tuli ihana riipus jossa on kaksi haarapääskyä, emo ja poikanen ja melko suuri timantti. He saivat tietää pienen pojan saapumisesta haarapääskyjen saapuessa ja poikamme suunnitteli korun antamastani sormuksesta. Olen iloinen ja onnellinen, että korut joita en itse enää viitsi/halua käyttää, pääsevät paljon parempaan käyttöön ja jatkavat elämäänsä sukupolvelta toiselle :D
VastaaPoistaTerveisin, Marjamummi.
Voi miten ihana tuo sormusidea :)
VastaaPoista