Koukussa porkkanoita

Kun sain viimeiset pöllöt puikoilta, mielessä oli jo kovastikin

uusia ideoita.

Monessa blogissa on ollut viime syksyn aikana paljon virkattuja

herkkuja. Niitä oli ihan pakko päästä kokeilemaan.

Hillalla on nyt keittiöleikit kovassa huudossa ja nämä porkkanathan

pääsi sitä mukaa kattilaan, kunhan vaan sain niitä

valmiiksi! 

Naatit on minusta aivan yliliikuttavat!!!

Ohjeita näihin löytyy netistä monenlaisia.

Itse otin osviittaa täältä, joskaan en orjallisesti ohjeita noudattanut.

Siksipä porkkanat on keskenään himpun verran erikokoisia.

Tosi nopsasti syntyy kaikenlaisia herkkuja. Vaikken mikään virkkaaja

ole koskaan ollut, ei näiden tekeminen ollut vaikeaa.

Näiden tattien lisäksi on aikomus virkata vielä muutama 

kärpässienikin, kunhan vaan löydän sopivan punaista lankaa.

Miami-langasta olen nämä kaikki virkannut puikolla 3.

Nyt on syntymässä jotain vähän makeampaa, mutta jotain, mikä

sopii munattomalle, maidottomalle, gluteenittomalle,

hiilarittomalle ja sokerittomalle ;)!!!

Hanna

Niin ja nyt muuten Tulppaaniuni löytyy myös facebookista!

Käyhän kurkkaamassa!!! 

Kuumeessa

Viikonlopun suunnitelmat meni kerta heitolla uusiksi, kun

Hillalle nousi kuume torstai-iltana.

Lauantain ulkoilusuunnitelmat ja sunnuntain vieraat piti perua ja

nyt ollaan vaan kökötetty täällä sisällä.

Kurjaa on katsella sairasta lasta, joka ei juurikaan jaksa

leikkiä tai edes syödä kunnolla.

Samalla kun Hilla kärsii ihan oikeasta kuumeesta, kärsii

äiti järkyttävästä matkakuumeesta.

Yhtään ei auta se, että vähän väliä on ihan pakko

käydä matkatoimistojen sivuilla vähän luurimassa tarjontaa.

Matkan valinta, pakkaamiset, lähdön odotus.

Kasvoille leviävä etelän lämpö, ranta, aurinko, lämmin vesi, 

äänet ja tuoksut.

Hyvä ruoka, kirjat ja aurinkotuoli.

Rentoa oloa ja lomapaikan rauhallista tutkimista.

Jotta tän kokonen perhe pääsisi minkäänlaiselle

lomalle, tarvitaan melko paksu lompakko!

Ja sitä ei nyt ole, joten pakko on vaan tyytyä kuumeilemaan

ja haaveilemaan.

Kuvat on edelliseltä lomalta muutaman vuoden takaa,

kun oltin siipan kanssa kaksin viettämässä

laatuaikaa. Ihania ja lämpimiä muistoja näistä onneksi

jää, joita voi myöhemmin muistella.

Hanna

Viimeiset pöllöt!

Joku kumma siinä täytyy olla, kun kutomisinto loppuu joulun mentyä

kuin seinään! Eikä viime joulukaan tehnyt poikkeusta.

Ehkä siksi nämä viimeiset pöllöt ei meinannut valmistua, ei 

sitten millään. Dedline oli ja meni, mutta pöllöt ei

vaan hievahtaneetkaan puikoilta.

Mutta koska nämä olivat tilauspöllöt, niin pakkohan ne 

oli tehdä loppuun asti. Mulla jo poltteli uudet ideat niin kovin ja

 olin kuitenkin päättänyt, etten mitään aloita ennen kun nämä on tehty.

Joten eilen ne sitten valmistuivat!

Koville otti, mutta nyt Venla saa omat pöllöt!

Pitkään ja hartaasti odotetut ja vielä hartaammin tehdyt!

Huomenissa yritän saada nämä postiin!!!

Tänään piti olla ihan tavallinen torstai.

 Aamulla kuitenkin siitä tuli astetta parempi, kun 

tässä melkein naapurissa sukulaistensa

luona kyläilemässä ystävä pirautti ja tulikin sitten käymään!

Aamupäivä menikin oikein rattoisasti siinä jutellessa.

Sain näin kauniin kukkasen! Tosin sen lajista mulla ei ole harmainta

aavistusta, mutta eipä tuo haittaa! Väri on ainakin

just mun makuun eikä muulla taidakaan olla väliä! Toivottavasti saisin

tämän säilymään mahdollisimman pitkään hengissä!!!

Viikkosiivot on nyt jo onneksi tehty, joten 

melkeinhän se on sitten jo viikonloppu.

Sunnuntaille pitäisi kehitellä jotain täysin

maidotonta sekä samalla gluteenitonta herkkua!

Maidottomista mulla on harmillisen vähän kokemusta, joten

jos sulla on vinkata jotain hyvää, niin kerro ihmeessä!

Kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan!!!

Hanna

Jokohan sitä uskaltaisi toivotella hyvät viikonloput???

Vadelma-daimkakku marenkipohjalla

Tänään oli Ruubenilla jänskä päivä!

Kovasti odotettu eskariope tuli käymään meillä

ja pitämään vanhempain varttia!

Vartti oli vähän enemmän kuin vartti,

aika rientää, kun on hauskaa!

Halusin kokeilla jotain vähän erilaista kakkua kahville.

Viikonloppuna puheissa vilahti tälläinen

herkku ja se sopi täydellisesti tähän ajankohtaan!

Ohje on Kinuskikissa leipoo-kirjan ohjeista yhdistelty.

Tämä kakku sopii myös keliaakikolle!!!

Rapea marenkipohja

5 valkuaista

2,5 dl sokeria

2 tl maissitärkkelystä

2 tl vaniljasokeria

1,5 tl etikkaa

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri vähitellen rauhallisesti

vatkaten. Siivilöi vaahtoon maissitärkkelys. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja etikka.

Sivele leivinpaperille kevyesti ruokaöljyä.

Levitä marenki kahdeksi samankokoiseksi ympyräksi. Jätä hieman leviämisvaraa.

Paista 125 asteessa uunin alatasolla 1h 45-2h. Anna jäähtyä ja irrota sitten leivinpaperista.

Vadelma-Daimtäyte

4 dl kermaa

250 g Mascarponejuustoa

0,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 isoa (a 56g) Daim-patukkaa

200g vadelmia

Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon juusto ja sokerit.

Pilko patukat rouheeksi ja lisää täytteeseen. Säästä himpun verran koristeeksi, jos

haluat. Sekoita joukkoon vadelmat. Säästä myös vadelmia halutessasi

koristeeksi.

Pohjat voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Täytä kakku vasta muutama tunti ennen 

tarjoilua!

Tästä kakusta tuli koko perheen suosikki! Samoin 

siskon porukka tykkäsi tästä kovsti, joten 

kannattaa ehdottomasti kokeilla! Kiitos vaan 

Johannalle ideasta!!! 

Jos ensi kesänä juhlitaan 

kakkukekkereitä, tämä on ehdottomasti listalla!!!

Viime kesän kakkukekkereistä voi lukea täältä!

Pian on muuten Danielin synttärit! Pitääkin ruveta jo kyselemään

pojalta, millaisia herkkuja synttäreille tänä vuonna

keksitään...

Hanna

Tuli, oli ja meni!

Sinne meni taas yksi mukava viikonloppu

ja sydämiin saatiin tallettaa ihania muistoja!

Eilen nimittäin käytiin juhlimassa ihanan kummipojan 

3-vuotissynttäreitä.

Sanavalmis, reipas, iloinen, musikaalinen

ja paljon muuta on tämä ihana pieni

poika, jonka elämässä miellä on etuoikeus olla!

Nähdään aivan liian harvoin, ikävä kyllä.

Nyt tosin välimatka on lyhentynyt jo reippaasti alle 

kahteen sataan kilsaan, joten toiveita on, että

nähdään useammin!

Näin upeaan mikkiin saatiin tänään laulaa!!!

Kuorolaulu on mun juttu!

Oon laulanut kuorossa jo ihan pienestä tytöstä asti,

 ekat muistikuvat on jo alle kolmivuotiaana tallennettu!

Kun muutettiin, jouduin jättämään oman paikkani

meidän mahtavassa kuorossa. Se teki kipeää ja ikävä tuota 

kuoroa on edelleen. Yksi lohtu tässä on se, että mulle oli

jo pedattu paikka uudessa kuorossa.

Kaksissa harjotuksissa ehdin olla mukana ennen kuin

päästiin kuorona tositoimiin.

Ihan hyvinhän meillä tänään laulut meni, vaikka itselläni

onkin "hiukkasen" vielä harjoiteltavaa.

Harjoitus tekee mestarin, eikös se niin mene??? ;)

Hanna

Maailman parasta pannaria

Ehkä paras talvinen välipala on 

pannukakku eli pannari eli ropsu!

Tän ohjeen oon joskus napannut jostain netin syövereistä

ja se on kyllä kokeilemisen arvoinen!

Ihanan ja vähän erilaisen vivahteen

antaa vaniljasokeri!!!

Uunituore pannari mansikkasurvoksen sekä jäätelön kera!!! NAM!

Voiko enää parempaa ollakaan?

Maailman paras pannari

8 dl maitoa

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

1,5 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

100 g margariinia sulatettuna tai öljyä

Sekoita maitoon munat ja sokeri sekä keskenään

sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi sula rasva.

Anna taikinan turvota puoli tuntia ja paista sen jälkeen

200-225 asteessa 30 min.

Sama ohje käy myös gluteenittomille, jos lisää yhden munan ja

vaihtaa vehnäjauhojen tilalle 1 dl kaurahiutaleita ja 3 dl 

gluteenitonta jauhoseosta (esim. sunnuntain).

Itse pöyräytin gluteenittoman taikinan vielä sauvasekoittimella,

jotta jauhopaakut häviää.

Hanna

Ihanaa, kun uusia lukijoita on ilmaantunut meidän seuraan!

Isosti tervetuloa!!!

Pieni hetki

Perunat kiehuu hellalla, pannaritaikina turpoaa ja

odottaa paistamista, pienemmät lapset

leikkii keittiöleikkejä,

isommat tekee läksyjä, pänttäävät enkun sanoja ja

pyytävät apua tehtävien kanssa.

Tavallinen iltapäivähän se on...

Mutta se pikkuruinen hetki siinä kaiken hässäkän

keskellä...

Kahvi ja lehti!

Katsella kauniita kuvia, lukea mukavia juttuja

ja haaveilla!

Näkymättömät korvatulpat sulkee kaikki äänet  pikkuruiseksi

hetkeksi! Mutta vain hetkeksi, koska kohta

taas on jollain lapsista asiaa tai perunakattila

kiehuu hellalle ;)!

Pieni hetki!!!

 Ei kai sitä muuta tarviikaan!

Joulunpunaiset lyhdyt kiidätettiin varastoon ja 

tilalle kaivoin nuo aivan ylikauniit

kynttilänjalat! Jotenkin kivasti niissä leikkii talviauringon valo!

Ja nuo tulppaanit!

Lahjoin itseni niillä eilen;)!

Ne tuo niin kevättä kotiin!!!

Hanna

Ulkona pihalla

Mä en ole sitten yhtään talvi-ihmisiä!

Nämä muutama pakkaspäivä talvea riittäisi mulle vallan 

hyvin!

Ja sitten voisi tulla taas ihana kevät ja kesä!

En tykkää kylmästä, koska mua palelee muutenkin

jatkuvasti. En tykkää, kun pitää pukea ihan mahottomasti, jos 

ja kun meinaa lähteä ulos.

Mutta kun kerran tänne pohjolaan on synnytty,

pitää tämä kylmyys kait kestää, vaikka

sitten sisulla.

Eikä neljän seinän sisälläkään voi koko talvea viettää...

Kauistahan tuolla ulkona on, sitä

ei voi kieltää!

Etenkin nyt kun on lunta ja aurinko paistaa! 

Päijänne on jäätynyt ihan pienessä hetkessä.

Eilen vielä laineet liplatti, mutta tänään oli jo järvi

jäässä.

Muutaman päivän päästä pääsee jo jäälle kävelemään

tai jopa luistelemaan, jos on näin vähän lunta.

Hilla on kun Michelinmies, kun vaatetta täytyy olla niin paljon,

että tarkenee.

Mihinkään ei oikein voi tarttua, kun on lapaset

ja rukkaset, mutta siitä huolimatta

ulkona on niin paljon kaikkea uutta nähtävää!

Asutaan siis ihan Päijänteen rannan tuntumassa ja tuolla

menee aivan upeat kävelytiet ristiin rastiin.

Kevättä siis odotellessa!

(Kuvat valitettavasti huonolaatuisia, kännykällä napattuja)

Sellasta tänne tänään! 

Mukavaa viikkoa sinulle! 

Hanna

Mitä onni on?

Tänään olen ajanut autolla reippaat 300 kilsaa.

(Kiitos kivoista synttärijuhlista)

 Vaikka 

tytöt olikin kyydissä ja etenkin esikoisella paljon asiaa, 

pyöri siinä ajaessa mielessä ajatus;

 MITÄ ONNI ON?

Kysymykseen on vaikea vastata.

Mietittiin sitä myös esikoisen kanssa.

Sitä ei voi ostaa,

sitä ei voi laittaa varastoon tulevia päiviä varten,

sitä ei voi lainata tai palauttaa.

Sitä ei voi viljellä eikä sitä voi niittää,

sitä ei voi varastaa,

sitä ei voi antaa,

sitä ei voi piilottaa.

Sitä joko on tai ei ole!

(Kuvan sisustustarran ostin siskolle joululahjaksi. Tälläinen pitäisi olla

jokaisella päivittäin muistuttamassa asioiden tärkeysjärjesytksestä)

Minulle onnea on se, että asiani ovat kunnossa

Luojani kanssa.

Että minulla on siippa, joka saa minut tuntemaan

kuin olisin kauneinta mitä maan päällään kantaa.

Että hän jakaa arkea kanssani.

Että olen lainaksi saanut neljä ihanaa lasta ja perhe.

Että meillä on koti.

Että minua on siunattu ihanilla ystävillä.

Että vaikka en ole rikas, minulla on kaikkea

mitä tarvitsen.

Onni on tässä!

Olen onnellinen!

Vaikka on paljon asioita, jotka voisi olla toisin 

ja asioita, jotka painaa mieltä,

olen onnellinen juuri näin!

Hanna

Täytetyt leipäkääröt

Huippu viikko alkaa olemaan pikkuhiljaa takana päin!

Kyllähän tähän viikkoonkin harmaita hiuksia

ja päänsärkyäkin mahtuu, mutta eipä niistä tässä sen enempää!

Huippuviikon tästä tekee ystävät! Tänään kestittiin

kolmannet vieraat tälle viikkoa!

Ja huomenna viikko vielä huipentuu synttärijuhliin,

joihin tämän talon naisväki lähtee

vähän pidemmän matkan päähän.

Tän päivän tutuille vieraille tein

täytettyjä leipäkääröjä.

Ne oli ihan uusi tuttavuus meillä. Ohje napattu joskus

jostain lehdestä, olisko Pirkasta tms ja hitusen

muokattu!

Helppo ja melko nopea valmistaa

ja erittäin herkullista, etenkin uunituoreena!

Tässä ohjetta!!!

Täytetyt leipäkääröt

5 dl maitoa 

1 pss kuivahiivaa

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

3 dl sämpyläjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

n. 6 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

täyte:

aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustoa

juustoa

kinkkua

pinnalle:

kananmunaa voiteluun

parmesanjuustoa

Lämmitä maito. Sekoita joukkoon suola ja siirappi. Sekoita keskenään

kuivat aineet ja alusta taikina tasaiseksi. Lisää loppuvaiheessa

öljy.

Kohota liinan alla hyvin. 

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli pala suorakaiteen muotoiseksi

levyksi (30x40cm). Levitä pinnalle tuorejuusto, leikkaa juustosta höylällä

siivuja ja levitä kinkku ja juusto taikinalevyn päälle.

Kääri levy rullalle, katkaise pötköt kahtia ja nosta

ne pellille. Kohota hyvin ja voitele munalla.

Ripottele pinnalle vielä parmesanjuustoa ja paista uunin ala-

tasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia. 

Viipaloi kääröistä sopivankokoisia viipaleita.

Tarjoa lämpimänä!

Meillä kääröt hävisi niin nopsaan, etten ehtinyt kuvata 

viipaloituja palasia ollenkaan.

Kääröt toimisi hyvin vaikka iltapalana isommalle

porukalle. Meitä oli tänään 4 aikuista ja 7 lasta ja 

hyvin riitti!

Leipä ja lisukkeet samassa paketissa!

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!!!

Hanna 

Aurinko armas

Aurinko armas

kippuravarvas

käsillänsä käveli

ja 

heiniä söi!!!

Kyllä, tänään, pitkästä aikaa

ilmestyi tuo ihana pallukka taivaalle.

Hetkeksi kylläkin, mutta sekin teki ihan ihmeitä

tässä ihmisen mielessä!

Uutta virtaa se toi kummasti

ja samalla lupauksen keväästä!

Hilla heräsi päiväunilta ja ihmetteli

myöskin aurinkoa!

Onhan siitä niin kauan, kun se on viimeksi

paistanut. Nytkin vaan kurkisti pilvenraosta, 

näkyi juuri ja juuri!!!

Aurinkoisia kuulumisia on myöskin lasten 

juuri alkaneelta koulu- ja eskaritaipaleelta uusissa opinahjoissa!

Kaikki lapset ovat sujahtaneet sujuvasti uusiin luokkiin,

kuten Danielin opettaja asian ilmaisi!

Iso ja harmaa kivi on täten pudonnut äidin sydämeltä!

Uutta on tällä viikolla koulun lisäksi ollut myös lasten kulkeminen

kouluun. Aiemmin koulumatka kesti pari minuuttia, nyt

matkaan saa varata kunnolla aikaa (ja rahaa)!

Eilen sijoitin suuren summan rahaa lasten linja-autokortteihin ja

tänään on sitten harjoiteltu kulkemista julkisilla.

Uutta ja ihmeellistä, mutta lapset tuntuu oppivan kaiken 

niin nopeasti, itsellä kaikki ottaa selvästi enemmän aikaa!

Itselläni on työnhaku käynnissä. 

Jos täällä meinaa pysyä leivänsyrjässä kiinni,

on pakkokin lähteä töihin!

Siihen saakka, kun töitä löytyy, nautin täysin siemauksin

tästä kotiäidin arjesta!

Minusta on ihana olla kotona odottamassa, kun lapset

tulee koulusta kotiin!

Tänään koululaisia vastassa oli uunituoreen sämpylän

 tuoksu.

Mikäs sen mukavempaa, kun vaihtaa päivän tapahtumia ja 

herkutella kuumilla

sämpylöillä, joiden päälle voi sulaa!

Näillä eväillä eteenpäin!!!

Hanna

Ystävät on

Miten onnekas sitä onkaan, kun on ystäviä!

On ikivanhoja ystäviä, on vanhoja ystäviä, on ystäviä!

Ja ehkä vielä niitä uusiakin ystäviä jossain kohtaa!

Jotenkin sitä tulee niin onnelliseksi, kun ystävät

ajavat monta sataa kilsaa, tullakseen meille!!!

Omasta kokemuksesta tietää, että päivän reissut, pitkät

sellaiset, suuren perheen kanssa ei ole

aina niinkään helppoja!

Tai ylipäänsä minkään kokoisen perheen, jossa on 

lapsia.

Kuka kiukuttelee autossa, kenelle tulee paha olo,

jollekin tulee pissahätä keskellä suomalaista

eräkorpea, kenellä on nälkä heti ABC:n kyltin nähdessä.

Yhteistä musiikkimakua ei tahdo löytyä, eikä varsinkaan radiokanavaa,

jota kaikki haluaisi kuunnella.

Bensa on kallista ja sitä menee pitkällä matkalla paljon.

Niille rahoille olisi suuressa perheessä

varmasti tuhat ja yksi muutakin käyttöä!

Ja perheen yhteinen vapaa-aika on nykyään kaikilla

kortilla. 

Juuri siitä syystä olen niin kiitollinen, että

juuri meillä on sellaisia ystäviä, jotka näkevät vaivaa

ja ajavat meille!

Ja toki me sitten taas tehdään vastavierailuja!

Eilen meillä oli ihana päivä juuri ystävistä johtuen!

Täällä meidän pienessä asunnossa oli kaikenkaikkiaan

6 aikuista ja 8 lasta.

Syötiin kotoisasti jauhelihakastiketta ja spagettia.

Ja päälle hyvät kahvit!

Tähän kohtaan piti tulla kuva upeasta Banoffee-kakusta, mutta

säästän teidät myötähäpeältä ja otan sen kuvan sit

ens kerralla, kun saan sen onnistumaan!

Kakkuhan on idioottivarma, mutta silti onnistuin sen sössimään ;)!

Onneksi vieraat oli kuin omaa väkeä, joten

makeat naurut saimme kakun ulkonäöstä ja pisteltiin sitä 

hyvillä mielin poskeen.

Hyvää se oli vaikkakin ruma! 

Lapset lähtivät tänään ekaa päivää uuteen kouluun ja eskariin.

Pientä jännitystä oli havaittavissa aamulla, mutta

oikein reippaina kaikki kolme lähtivät.

Äitiä kyllä himpun verran jännittää, että miten niillä

siellä on päivä mennyt.

Minä olen eilen illalla tehnyt ensimmäistä työhakemusta

ja laittanut sen menemään. Huh, mitä hommaa!

Ei mun juttu ollenkaan.

Tälläiset kuulumiset tänään!

Mukavaa viikkoa sulle!

Hanna

Ps. Kiitos vielä Mirva ja perhe, kun tulitte!