Oodi kummipojalle!!!

 Viikonloppuna oltiin rakkaan ystäväperheen luona. Päästiin tärkeään rooliin perheen kuopuksen elämään, kummitädiksi ja -sedäksi! Onkin aivan ihmeellistä, kuinka toisen lasta voikaan rakastaa niin paljon! Poika on niin ihana ja suloinen!

                                        
                                     Nimekseen pienokainen sai Paavo-Topias Juhonpoika!

 Pöytäkoristeina oli sattumalta kummitädin lempparikukkia, valkoiset tulppaanit ihanissa                                                                                                                                                                                             

                                                           pienissä asetelmissa!

Vauva sai aivan valtavan hienon kakun! En ole koskaan nähnyt livenä näin upeaa kakkukoristelua! Täytyy olla todella lahjakas, kun osaa tälläisiä koristeita tehdä. Tuo vauvakin tuossa on aivan oikean vauvan näköinen. Itselläni ei tuo marsipaani pysy käsissä ollenkaan, joten näitä kakkuja ei voi kuin ihaille! Ja hyvää se oli vielä kaiken lisäksi!!!

Meidän keskimmäinen lapsemme noudattaa gluteenitonta ruokavaloita ja hänet oli ihanasti huomioitu juhlassa! Ihan oma gluteeniton kakku tehty juuri hänelle ja vaivaa nähty myös sen koristelussa! Kerrassaan upeaa!


                                              Oli aamu huhtikuun, synnyit maahan luvattuun.
                                        Oli pienet, hennot kädet, pieni pää täynnä uutta elämää.
                                            Päivä saapui sairaalaan, lähdin kotiin nukkumaan.
                                    Minä itkin salaa niin kuin mies vain voi, uusi laulu jossain soi.

                                             Lennä pieni enkeli! Lennä halki suurten tuulien.
                                              Nyt on tullut sinun aikasi laulaa laulu ihmisen.
                                              Lennä pieni enkeli! Etsi tiesi halki maailman.
                                           Olkoon aina sinun kanssasi käsi suuren Jumalan.

                                             Monta vuotta mennyt on, olet lapsi auringon.
                                                    Paljon näet, mitä aikuinen ei nää,
                                                             aika silmät hämärtää.
                                            Ja kun nauraa jaksa et, lohdutusta tarvitset,
                                                   isän syliin löydät silmin luottavin.
                                                          Osaisinpa minäkin.
                                                                                 -Pekka Simojoki-


         Tämän tosi kauniin ja herkän laulun lauloimme me kummit! Herkkä ja kaunis tilaisuus oli kaikin puolin!

                           Paavopojan lumoissa, Hanna