Aikainen lintu madon nappaa, vai miten se oli???

Tämä päivä sai todellakin oudon alun, kun mun kello (jota olin ihan ite sörkkinyt) herätti mut tuntia liian aikaisin, eli 04.45. Ilman mitään sen ihmeellisempää join aamukahvin, käytin koiran pissillä, luin pätkän raamattua ja lähdin töihin. Ihmettelin toki, miksi tänä aamuna on näin hämärää ja miksi työpaikan parkkipaikalla on tänä aamuna näin hyvin tyhjiä paikkoja (siellä oli vain yksi auto), vaikka tavallisesti ei paikkaa meinaa löytyä millään ja miksi pukuhuoneessa oli aivan pimeää. Kiipesin portaat ylös ja tervehdin yökköä iloisesti... ja tämä kysyi ihmeissään, että mitä sä täällä teet???!!! Hetken mietin, että miksen olisi täällä, kunnes tajusin katsoa kelloa ja huomasin olevani töissä liian aikaisin... Ehdin kivasti nukkua työpaikalla puolisen tuntia ja juoda vielä toiset aamukahvit ennen vuoron alkua. Ehkä tänä iltana ymmärrän katsoa mitä kello näyttää, ennen kun menen nukkumaan.

Päätin rikkoa perinteitä ja ostinkin valkoisien tulppaanien sijasta tänään nämä ihana vaalean punaiset söpöläiset!!! Toivottavasti saan pidettyä niitä hengissä edes muutaman päivän, ne on niin kauniita!!!

Kohta alkaa olla 11 viikkoa siitä kun tytär aloitti karkkilakon ja minä samalla tukilakon... Välillä karkiton elämä on helppoa ja jopa nautittavaa, mutta sitten on näitä päiviä, jolloin voisi syödä vaikka vaahtokarkkeja, vaikken niistä niin kovin välitäkään. Tänään tyydyin vain kuvaamaan niitä ja samalla voin olla ylpeä itsestäni: Taas yksi karkiton päivä takana. Toisin kuin tytär, en ole itselleni asettanut mitään lakon päättymispäivää. Eli voisin periaatteessa lopettaa milloin vaan, mutta toisaalta, kun on näin kauan ollut syömättä, kannattaako enää aloittaa???

                                         Tässäpä jokaisen lukijan iltarukoukseen pieni huokaus!!!

                                                   Hanna