tiistai 21. elokuuta 2018

Ihana, kamala syksy

En ole lainkaan syksyihmisiä. Kyllä minut on tehty kevään ensi hetkiin ja kesän valoon!
Näin syksyn tullen mielen valtaa kaipaus kesään, siihen juuri menneeseen, joka meitä helli suloisuudellaan, kiireettömyydellään ja sanoinkuvaamattoman ihanalla lämmöllä!


Syksyn tullen alkaa aina arki, rytmi ja vesisateet. Kylmyyskin saapuu aina, joka vuosi ja sitä jos mitä inhoan ehkä eniten. Kirpsakan kauniit syysaamut on asia erikseen, sillä puhun nyt siitä kylmyydestä, joka tunkeutuu jokaiseen soluun eikä päästä otteestaan hetkellisesti kuin saunanlämmössä, takkatulen ääressä ja lopulta taas kevään tullessa.


Mutta on tässä syksyssä jotain kaunista ja lohdullista. 
Arki, tuo ihana arki, joka saapuu pelastamaan rytmittömän perheen elämän ja laittaa sen taas jotensakin järjestykseen.
 Koulu, joka tarjoaa Wilmojen, pedanettien ja Bingeleiden lisäksi lapsille tekemistä, kavereita, viihdykettä, tietoa, taitoa ja ilmaisen kouluruuan! Jälkimmäisestä olen niin kiitollinen ja iloinen, etten sitä osaa sanoin kuvata. Nim. äiti, joka inhoaa ruuanlaittoa!


Viileämmät päivät, jolloin kesäihmisenkin on ajauduttava sisätiloihin ja havahduttava siihen, että on kesän aikana laiminlöynyt lähestulkoon kaiken, mitä siivoukseen tulee. Sillä kuka nyt kauniita päiviä tuhlaa sisällä olemiseen saati siivoamiseen. Kuinka ihanalta puhdas ja juuri siivottu koti taas tuoksuukaan.
Tavarat löytävät omille paikoilleen ja kaikki on tiptop, hetken.


Syksyn tullen kypsyvät myös omenat, joista tänään paistoin mitä herkullisinta omenapaistosta!
Vaniljajäätelön kanssa tämä suloisuus on viedä kielen mennessään. 
Paistos kuuluu ehdottomasti jokaiseen syksyyn, eikä sitä juuri muulloin kaipaakaan.
Silti reseptiä tähän ei tarvita vaan se tulee kuin itsestään ja on aina yhtä hyvää.


Kynttilät, käsityöt, hämärät illat, villasukat ja tietenkin lähestyvä joulu on kaikki 
vielä edessä. Nautin kuitenkin vielä näistä elokuun päivistä ja siitä, että pian edessä on aivan pian kiva pikku loma!

Hanna



3 kommenttia:

  1. Minä olen taas monesti miettinyt, että tokkopa sitä kevättä ja kesää osaisi niin arvostaa, jos ei olisi neljä eri vuodenaikaa. Minä kyllä tykkään syksystä ja talvestakin, mutta kyllähän kevään saapuminen saa aina mielen eritavalla iloiseksi ja se kasvun ihme ja kauneus,se sykähdyttää aina joka vuosi 😍 Mukavia päiviä sinne ❤️

    VastaaPoista
  2. Juurikin näin! Ehkä ainainen kesä olisi liikaa, eikä tuntuisi ollenkaan niin ihanalta ja odotetulta ellei näitä vuodenajan vaihteluita olisi. Iloa päivääsi, Eerika❤

    VastaaPoista
  3. Ihanaa fiilistelyä syksyn suhteen, ja tuo omenakaurapaistos, nam. Just itsekin tein ja jäden kanssa oli mielettömän hyvää. Mukavaa viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista

Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!