Paviljongin uusi elämä

Niin vaan kesäkuu vilahti ohitse ja heinäkuu saapui iloksemme! Töihin paluu loman jälkeen on sujunut mallikkaasti, aivan kun ei poissa olisi ollutkaan, vaikka olo on huomattavasti levänneempi ja leppoisampi töissäkin kuin ennen lomaa. Kyllä se loma vaan tekee ihmeitä, vaikka lomalla ei ihmeitä tekisikään! Hiukan tosin harmittaa, että yhteistä lomaa siipan kanssa oli vain kaksi viikkoa ja loppu perhe vielä lomailee. Toisin sanoen toiset perheestä valvovat myöhään ja nukkuvat pitkään, kun itsellä taas kello soittaa välillä jo ennen kukon laulua.

Oma pihamaa alkaa näin viidentenä kesänä jo näyttää siltä, että siellä niin mieli kuin silmäkin lepää. Se alkaa pikkuhiljaa olemaan meidän näköinen, ei niinkään entisten asukkaiden mielen mukainen!

Isoimmat akuuteimmat urakat on tehty jo aiempina kesinä ja nyt vain hyvin pientä ehostusta. 

Jo muutaman vuoden pihassa nököttänyt paviljonki sai alleen "lavan" tai lattian, ihan kuinka sen nyt haluaa sanoa. Maa paviljongin alla, tontin reunalla on kovin viettävä, joten siellä istuminen on ollut hiukan haasteellista, kun tuoli on ollut hankala asettaa suoraan.

Keväällä ehdotin siipalle lattian rakentamista paviljongin alle.  Koska viimetippa on aina kovin eteenpäin työntävä voima, sai siippa lattian valmiiksi juuri ennen fifteenjuhlia. Itseäni jännitti kovin, että ennättääkö valmista tulemaan ajoissa, mutta turhaan huolehdin.

Uudet tuolit hankittiin jo aiemmin keväällä meille yhteiseksi 20-vuotishääpäivälahjaksi!

Mikäs niissä on istuskella ja nauttia kesäisistä hetkistä! Juoda kahvia, syödä jäätelöä, lukea lehtiä tai kirjaa tai vain nauttia! Pihakin kaunistui huomattavasti ja on nyt viimeistellymmän näköinen!

Tuoksuherneet nauttivat myös olostaan paviljongin reunalla, köynnöset kiipeävät kohti korkeuksia ja ensimmäiset kukkaset ovat pian avautumassa ja nuppuja näyttäisi olevan melko runsaasti! Tuskin malta odottaa niiden avautumista. Toivottavasti jänikset antavat kukkien olla rauhassa.

Tuoksuherneet ole kasvattanut itse siemenestä saakka, joten näiden kasvua on siksikin niin  mielenkiintoista seurata. 

Paviljongin kattoon on edellisvuosien tapaan ripustettu valot. Tosin vielä illat ovat niin valoisia, ettei nämä hämäräkytkimen vuoksi ole syttyneet vielä yhtenäkään iltana. Syksymmällä luulen niiden tuovan paviljonkiin tunnelmaa entistä enemmän. 

Toinen suurista hortensiaistutuksista päätyi myös katoksen alle toisen jäädessä terassille. Kova tuuli on ollut harmiksi ja pelkään näiden kaunokaisten katkaisevan kukkavartensa, joten kokeillaan nyt, josko tämä paikka olisi riittävän suojaisa. Siippa kyllä sanoi ponnekkaasti, ettei aio näitä enää siirrelle, sillä eivät taida olla ihan kevyimmästä päästä.

Saapa nähdä...

Kivaa keskiviikkoiltaa sinulle!

♡

Hanna