Juhlahumua

Kun sain syliini ensi kertaa pienen mustatukkaisen tyttövauvan,

tunsin rakkautta ensi silmäyksellä. Olin epävarma nuori äiti, mutta samalla

myös äärimmäisen varma. Äidin vaistot on ihmeellisintä naisen elämässä.

Tuosta päivästä tuli eilen kuluneeksi 17 vuotta. Esikoisemme on opettanut meille

vanhemmille äärimmäisen paljon, ehkä enemmän kuin

me hänelle. Hän on raivannut tien myös nuoremmille

sisaruksille. 

Edelleen ihmettelen, kuinka aika on mennyt silmänräpäyksessä

ja kuinka tuosta pikkuriikkisestä vauvasta on

kasvanut niin hieno naisen alku!

Hämmennystä lisää myös se, että eilen 

saapui hänen vanhojentanssipuku! Kuinka kaunis hän onkaan ja 

kuinka upealta puku näytti hänen päällään.

Pienen vauvan äitinä silloin 17 vuotta sitten, en uskonut, kun minua

kehotettiin nauttimaan joka hetkestä pienen lapsen elämässä.

Silloin se tuntui vähän hassulta ja hölmöltäkin, kaiken valvomisen ja muun

vauva-arjen keskellä, mutta niin ohikiitäviä ne hetket ovat olleet.

Kovin viisaita olivat ne naiset, jotka noita ohjeita antoivat.

Niin kiitollinen olen esikoisestamme. 

Tuosta vastuuntuntoisesta, rehellisestä, avoimesta, lahjakkaasta ja niin 

rakkaasta tyttärestä!

En olisi voinut parempaa tytärtä edes toivoa!

Tänään meillä on ollut talo täynnä nuoria naisia ja he ovat juhlineet

esikoisemme yllätyssynttäreitä. Tein juhlaa varten aivan 

ihanan herkullisen ja uuden tuttavuuden, mustaherukka-suklaamoussekakun.

Raikas mustaherukka ja tumma suklaa ovat täydellinen

yhdistelmä ja ohjeen siihen löysin täältä! Pienesti ohjetta kyllä muutin ja

tein kakun myös gluteenittomana.

Tätä pitää tehdä kyllä vielä uudelleenkin!

Onnea vielä rakkaalle esikoiselle!

♡

äiti

Virkattu vauvanpeitto retroväreissä

Ystäväni saa vauvan ihan näinä viikkoina

ja hän pyysi jo alkukesästä minua tekemään pienelle

peiton. Toiveena oli virkattu peitto retroväreillä.

Sain onneksi kuvaa toiveväreistä sekä kannustavat sanat:

Etsi sisäinen hippisi ja anna palaa...

Ihan ominta ei nuo retrovärit ole, joten hivenen jouduin apuja 

pyytelemään perheen värisilmiltä, siipalta ja esikoiselta!

Väreiksi valikoitui lopulta 

ruskea, oranssi, turkoosi ja valkoinen ja palat tein

vanhalla tutulla pajuneliön ohjeella.

Lankana käytin jälleen mielestäni niin hyvin vauvoille sopivaa,

lämmintä ja pehmeää Blend Bambooa.

Paloja peitossa on 7 x 11!

                              

       

                              

      

Koska tämä oli jo toinen saman kuvioinen peitto tänä

vuonna ja paloja on tullut muutamat virkattua, meinaisi jossain vaiheessa

iskeä pajuneliöähky. Pahimpaan vaiheeseen tuli onneksi yleisurheilun

MM-kisat, joita tykkään seurata ja joita katsellessa on kiva tehdä

käsitöitä. Paloja syntyikin kuin liukuhihnalta kisojen aikaan.

Työvoitto oli kuitenkin, kun sain kaikki

palat tehtyä ja pääsin niitä yhditelemään.

Viimeisin ja epätoivoisin vaihe on minulla aina lankojen päättely.

Vaikka olen saanut hyviä vinkkejä siitä, kuinka langat kannattaa päätellä jo

heti palan valmistuttua, en pääse tavastani eroon ja jätän päättelyn 

aina viimeiseksi.

Valmis työ on kyllä aina mahtava palkinto kaikesta

vaivannäöstä. Retrovärit sopivat tässä peitossa oikein hyvin toisiinsa.

Retro-hippiäidille laitoin jo kuvia valmistuneesta työstä ja hänkin

oli peittoon tyytyväinen.

Tänään vien paketin postiin ja toivon, että 

postipoika on nopsampi kuin syntymätön vauva!

Nyt tuntuu siltä, että virkkaaminen saa hetkeksi jäädä

ja kaivelen jo hetken odottamassa olleet neulelangat esille ja

alan pitkästä aikaa neulomaan!

Iloa päivääsi!

♡

Hanna

Uuden opettelua

Pikaisella vilkaisulla viime postaukset ovat olleet näemmä

hyvin pitkälti leipomista.

Ja niin jatketaan tänäänkin. 

Saatiin nimittäin vihdoin ja viimein hankittu uusi liesi

entisen tilalle. Sen, joka oli ajalta ennen ajanlaskun alkua

tai ainakin melkein kaksikymmentä vuotta vanha. Alalaatikkoa sai

kiskoa auki kaksin käsin ja lähes jalkavoimalla laittaa takaisin kiinni 😓.

Paistaminen oli aina yhtä jännittävää, kun ei koskaan tiennyt oliko lämpöä

liikaa vai liian vähän riippumatta siitä, että asteluku oli säädetty prikulleen samaan

lukemaan.

Nyt on meillä kuitenkin tuliterä kapistus ja sen sielunelämää

piti päästä heti opettelemaan. Mikäs sen parempi harjoitusartikkeli

olisikaan kuin perinteiset perunarieskat!

Sain tänään tuliaisena neljäsluokkalaiselta aivan upean puisen 

voiveitsen, jonka hän oli käsityötunnilla tehnyt. Veitsen 

muoto on uskomattoman hyvin käteen sopiva ja kauniskin vielä!

Tänään on ollut ulkona jo melko viileää.

Kesäkukista osa alkaa näyttämään jo nääntymisen merkkejä, mutta

tänä kesänä istuttamani jaloritarinkannukset ovat vasta

puhkeamasta kukkaan. Päätin testata, kuinka hyvin ne kestää 

 sisällä ja leikkaisin yhden kukkavarren maljakkoon.

Kyllä vaan leikkokukat on kauniita!

♡

Hanna

Syksy

Jo eilen illalla 10-vuotias oli päättänyt, että lähtee heti aamusta mustikka-

metsään ja tietysti toiveena oli saada mustikkapiirakkaa.

Riittävä määrä mustikoita löytyikin jälleen lähimetsästä.

Piirakan paistoin tällä kertaa tällä ohjeella, tosin tein kaksinkertaisen ohjeen

mukaan ja paistoin pellillisen! Hyvin sopi raparperin tilalle mustikkakin ja

piirakasta tuli suussa sulavaa.

Syksyinen ilma sateen ja tuulen siivittämänä lennätti nurmelle

ensimmäisiä keltaisia koivunlehtiä. Auttamatta kesä alkaa olla

suurimmalta osalta muistoissa, vaikka lämpöä on harmaudesta  huolimatta 

riittänyt. Vilttejä ja torkkupeittoja kaivelin kaapeista jo olkkariin

käden ulottuville. Ihana metallikoria ihastelin jo muutama viikko sitten Kärkkäisellä

ja tänään sen sitten sieltä kotiutin.

Voi miten siitä tykkäänkään!!!

Syksyn puolella kun jo ollaan, niin kynttilät tuo kivasti valoa

tähän hyvinkin harmaaseen päivään. Siivotussa kodissa

kynttilät ovat enemmän kuin edukseen!

Meillä noita innokkaita kynttilän puhaltelijoita on oikein kaksin

kappalein, joten kynttilät ei ainakaan unohdu palamaan liian kauaksi

aikaa.

Nyt pakkaan kassiin pari palaa mustikkapiirakkaa ja vähän muuta evästä 

ja suuntaan pian yövuoroon!

Leppoisaa lauantai-iltaa!

♡

Hanna

Pionikakkua!

Pioniaika on tältä kesältä jo ohitettu ja uusi pionipenkkikin on omaan

pihaan tehtynä ja toiveet sen suhteen ovat korkealla, josko

siihen joskus hamassa tulevaisuudessa ilmestyisi toinen toistaan

kauniimpia kukkia!

Äitini pihassa on suuri pionipenkki ja siinä on kauniin

vaaleanpunaisena kukkivat kukat. Pioniaikaan olen saanut viime vuosina

äidiltä maljakkoon kimpun!

Kunpa omistanikin tulisi yhtä upeat!

Erilaisilla kakku- ja leivontasivuilla ja ryhmissä on viime aikoina

näkynyt hurjan paljon upeita kakkuja, joissa

koristeena on sokerimassasta tehtyjä pioneja.

Haluisin itsekin kokeilla moisia, eikä auttanut kun

astella lähimpään kakkutarvikeliikkeeseen ja hankkia tarvikkeet ja alkaa 

harjoitella...

Äitini täyttää vuosia ja tänään kävimme siskoni kanssa

kahvittelemassa huomisen synttäripäivän kunniaksi jo vähän

etukäteen.

Lupasin viedä kakun mennessäni ja mikäs sopikaan paremmin

äidin kakkuun koristeeksi kuin hempeän vaaleanpunaiset pionit!

Kukista tuli erittäin kauniita ja samalla kovin herkkiä!

Väri on juuri sopiva pioneihin! 

      

Kakusta tuli erittäin yksinkertainen, mutta silti 

oikein tyylikäs, vai mitäs sanot?

Onkohan meillä tästä lähtien kaikissa kakuissa koristeena

pelkästään pioneja???

♡

Hanna

Tuoreen pullan huumaava tuoksu

Aamu valkeni harmaana, eikä ulkoilemaan tehnyt mieli lähteä, kun

vettäkin ripsi enemmän ja vähemmän.

Takuu varmaa sadepäivän puuhaa on pyöräyttää pullataikina ja 

työntää sormet taikinaan ja jakaa taikinaa itselle ja kuopukselle

ja leipoa yhdessä.

Taikinan kohotessa oli vähän muutakin tekemistä ja

loppujen lopuksi taikina oli turvonnut kulhosta melkein pöydälle 

asti. 

Kokeilin tavanomaisten kierrepullien lisäksi 

tehdä myös siipan toivomaa bostonkakkua.

Vuorasin irtopohjavuoan leivinpaperilla ja

näin kakku irtosi helposti vuoasta.

Vaikka peitin kakun paiston loppuvaiheessa leivinpaperilla,

pääsi pinta hiukan tummumaan. Siitä huolimatta se oli

oikein hyvää. Kiva, kun nyt on pakkasessa vierasvaraa siltä

varalta, että vieraita ilmaantuu yllättäen.

Koululaisten ilo lämpimäiset nähdessään läikähtää

äidin sydämeen saakka! Mikä onkaan mukavampaa, kun

odotella lapsia koulusta tuoksuvaan kotiin.

Näistä herkuista pääsi omien lasten lisäksi nauttimaan myös naapurin lapset,

kun katoin kolmen koplalle mehut ja pullat

ulos. Onneksi sää on ollut ainakin ajoittain poutaista ja aurinkoista aamun pilvien

jälkeen.

 Kuinka kaikki maistuukin ulkona vielä paljon

paremmalle kuin sisällä?

Tuore pulla ja maito on minun ehdoton suosikkini!

Vaikka sadetta onkin saatu ihan riittämiin, on tämä kätevä emäntä 

asettanut lähes kaikki kesäkukkansa niin, ettei

sade niitä pääse kastelemaan. Jokapäiväinen puuhani

on antaa vettä noille kaunistuksille.

Sinne siis suuntaan nytkin, kastelukannun kanssa kiertelemään

pitkin pihamaata.

Aurinkoista torstai-iltaa sinulle!

♡

Hanna

Tervetuloa syksy

Tänään meiltä lähti reippaat pojat jatkamaan

koulutaivalta, toinen kasille ja toinen neljännelle. Lukiolainen 

aloittaa kakkosluokan huomenna ja luvassa on tänä lukuvuonna

ainakin vanhojen tanssit sekä ensimmäiset kirjoitukset.

Onhan se ihan mukava saada jonkin sortin rytmi tähänkin perheeseen

kesän valvomisten ja iltapäivään kestävien 

yöunien jälkeen.

Vaikka itse vielä lomailenkin useamman päivän ja töihin palaan

vasta viikon kuluttua,

on kovasti jo syksyn touhut ja menot olleet mielessä.

Kalenteri täyttyy ihan huomaamatta ja menoja on ilmaantunut pitkälle syksyyn

yhden jos toisenkin perheenjäsenen kohdalle, vaikka

harrastukset puuttuvat kalenterista vielä kokonaan.

Elokuun saapuessa kaipailin muutosta olohuoneen huonekalujen järjestykseen

ja tällä kertaa ne pyörähti ennen näkemättömään asentoon.

Uutta mattoa ja verhojakin tekisi mieli, mutta entinen matto sai vielä jatkoaikaa

pesun jälkeen. Katsotaan kuinka verhoille käy...

Syksyn saapuessa mieleen hiipii myös uudet neuletyöt, langat ja kirjat.

Esiin kaivoin inspiraatiota tuomaan Klompelompen kirjat, jotka

on tuosta kätevä napata käteen sopivan hetken tullen.

Uusimman Klompelompenhan tilasin jo ennen juhannusta, heti kun

kirja ilmestyi. Muutama ehdoton suosikki on kirjasta jo löytynyt,

katsotaan mitkä niistä pääsevät puikoille asti.

Myös lankoja on pitänyt jo hypistellä. Seuraava neuletyö on jo mielessä ja

langat hankittuna,

kunhan saan tekeillä olevan virkkaushomman pian päätökseen.

Sen kanssa kilpaillaan taas syntymättömän vauvan aikataulun

kanssa. Katsotaan kumpi ehtii ensin...

vauva vai vauvan peitto?

Vain vaivoin olen saanut itseni hillittyä lankakaupoilla. Jospa nämä olemassa olevat

saisi ensin puikoille ja valmiiksi asti...

Harmaat langat sain tuliaisina kesällä ja niistä syntyy toivottavasti

pehmoinen neuletakki itselle tai

tyttärelle.

Mikäpä on hämärinä syysiltoina poltella kynttilöitä ja istahtaa sohvan nurkkaan

kädessä puikot ja langat! 

Ehkä minussa on sittenkin pikkuruinen hitunen myös syysihmistä, kunhan

olosuhteet ovat kohdillaan!!!

Ihanaa syksyn alkua teille ja 

enkeleitä jokaisen lapsen,

ison ja pienen,

koulutielle!!!

♡

Hanna

Kenkävero ja Mikkeli

Täällä on ollut hyvin harmaa ja osin sateinenkin päivä, kuten varmasti

aika monessa muussakin paikassa tässä rakkaassa kotimaassa.

Aurinkoa toivoisin lisää ja paljon! Auringolla toimiva ihminen

käy näin harmaina päivinä vähän alavireiseksi, mutta onneksi

näin sadepäivänä on hyvä palautella mieleen käytyjä reissuja

ja haavella jo vähän tuleviakin.

Asuntomessureissulla Mikkelissä messubussissa opas suositteli käymään

Kenkäverossa. Ihmettelin paikan nimeä, kun en ollut moista ennen kuullutkaan,

joten pitihän sitä käydä katsomassa omin silmin.

Paikka oli todellakin käymisen arvoinen, suuri, vanha ja niin kaunis

pappila upeassa ympäristössä!

Vaikka petyin asuntomessujen piha- ja puutarhasuunnitelmiin, Kenkäveron

vuoksi sain senkin edestä ihasteltavaa!

Niin upeat kukkapenkit tervehtivät jo heti sisäänkäynnin läheisyydessä

toivottaen vieraat tervetulleiksi!

Pionit olivat kauneimmillaan ja niitä oli niin paljon, etten ennen eläessäni ole nähnyt

samalla kertaa yhtä paljon

                

    

Sisällä pappilassa oli kauniisti ja pappilan henkeen hyvin sopien sisustettu

kahvila ja lounaspaikka! Rauhallinen ja tunnelmallinen pappila

oli oiva paikka nauttia päiväkahvit. Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta

meillä oli vielä vatsat täynnä hotellin aamiaisesta, joten tyydyttiin pelkästään kupposiin kuumaa

 ja tunnelmaan!

Pappilan ympäristössä oli kivoja myymälöitä sekä tuoksullaan 

meitä sisään huokutellut leivintupa. 

Erilaisia suolaisia ja makeita herkkuja oli puoti pullollaan! Pikkuleipiä, marenkeja, toffeita,

kahvikakkuja sekä erilaisia leipiä oli niin monenlaisia, että oli pieniä vaikeuksia

valita kotiinvietäviä.

Päädyttiin ostamaan tolkuttoman suuria suklaamarenkeja sekä ruisleipänen

tuokkosessa vietäväksi mummille kiitokseksi lastenhoidosta.

Maistiaisia oli monista tuotteista ja erikoisuutena huomioin tee-se-itse-tuotteita, jollaisia

ei ihan jokapaikassa olekaan!

Pappilan takapihalla avautui upea järvimaiseman lisäksi

ihana puutarha sekä kanoja ja lampaita! 

Oikein idyllinen vierailukohde siis Mikkelissä kävijöille.

Mikkelin torin laidassa koimme makunystyröitä kutkuttavan

kokemuksen. Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen

illalliselle Gastropub Einoon, joka oli ääriään myöden täynnä asiakkaita.

Onneksemme saimme kuin saimmekin pöydän ja maistoimme talon ylpeyttä, jota ei turhaan

kutsuta kaupungin parhaaksi.

Nimittäin talon hampurilainen oli todellakin paras lajissaan, ei vain Mikkelissä

vaan veikkaisin, että koko maassa! Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa.

Jalkaisin tutustuttiin Mikkelin keskustan ympäristöön ja satamassa

törmättiin näin ihanaan jäätelöautoon. Ikävä kyllä

tarjoilu ei ollut vielä alkanut...

Mikkeli ei noin ensi kuulemalla erityisesti houkuttele

 eikä odotukset olleet kovinkaan korkealla, mutta

voin kyllä sanoa, että ensivisiitti kaupunkiin oli kerrassaan onnistunut ja

luulenpa, että ehkä vielä jonain päivänä käydään siellä uudelleen.

Suomen massa on kyllä aika upeita paikkoja, joiden olemassaolosta

ei tiedä mitään. Kotimaan matkailu kunniaan!!!

Kiitos Mikkeli!!!

♡

Hanna

Auringon laskiessa

Alkukesästä lomatekemistä miettiessä haaveilin, että pääsisin

ihastelemaan seesteistä auringonlaskua kesä mittaan.

Toive toteutuikin, kun päätettiin lähteä vähän erilaisille treffeille!

Näille treffeille saattoi pukeutua virttyneisiin verkkareihin,

vetää lenkkarit jalkaan ja painaa päähän lippalakki.

Termariin keitetiin teetä ja mukaan pakattiin 

maalaispatonkia hyvine lisukkeineen.

Treffipaikka löydettiin jo alkukesästä, kun oltiin lenkillä ja hetken mielijohteesta

suunnattiin metsätien loputtua pienen rämeikön läpi poluille.

Matkaa tällä upealle treffipaikalle on meiltä ihan muutama minuutti.

Paikka on ihanan suojaisa ja siellä sai olla ihan rauhassa, katsella

kalojen hyppimistä pinnalle ja kuunnella kuikan huutoa!

 

                 

      

Lähtö kotoa ajoitettiin niin, että paikalla oltaisiin hyvissä ajoin ennen

auringon laskua ja ajoitus oli täydellinen!

Eväät maistuu aina hyvälle ulkosalla ja maiseman sekä 

seuran ollessa huippuluokkaa ei enempää olisi voinut toivoa!

Tuulisen päivän jälkeen ilta oli tyyni ja rauhaisa. Taivaalta satoi hetken lempeää

kesäsadetta, joka näkyi veden pinnalla, mutta ei kuitenkaan kastellut meitä.

Erilaiset treffit olivatkin ehkä parhaat treffit!

Rauhallista, äärimmäisen kaunis ilta ja vain me kaksi!

Tänne mennään vielä uudestaan ja uuden reissun eväätkin on jo

suunniteltu valmiiksi!

Kahdenkeskistä aikaa ei lapsiperheissä ole koskaan liikaa

ja usein ajan ottaminen tuottaa vaikeuksia tai ainakin vaatii erinäisiä järjestelyjä.

Kuitenkin joka kerta, kun saa aikaiseksi aikaa järjestää

on se sen arvoista ja aina sitä palaa kotiin hyvillä mielin, 

ajatukset jaettuna ja mieli järjestyksessä.

Kokeile vaikka!!!

♡

Hanna