Kun on muutama tavallista lyhyempi työpäivä, tuntuu virtaa ja energiaa
riittävän kotiinkin asti aivan eri tavalla kuin normipäivinä.
Energiaa antaa kivasti myös nämä kirkkaat ja kuulaan syyspäivät!
Kiva on ollut myös hemmotella perhettä uunituoreella iltapalalla.
Melko harvinaista herkkua meillä on kokoontua koko perhe yhteisen
iltapalapöydän äärelle. Kuunnella siinä päivän kuulumisia ja naurua,
usein myös kinastelua ja turhautumista, kun kaikki kuusi puhuvat yhtä aikaa
eikä kukaan tunnu kuuntelevan ketään.
Äänekästä sakkia, sellaisia me taidetaan olla.
Kun on oikein äänekästä ja meluisaa, kaipaa rauhaa.
Sitten kun on hiljaista, kaipaa perhettä ja sen ääniä ympärillä.
Äänet vaimenevat hetkeksi, kun siirrytään pihamaalta metsään.
Olen ikihyvikseni ihastunut "meidän" satumetsään, jossa mieli rentoutuu
pakostakin!
Metsäkuvat ovat meidän eiliseltä kävelyretkeltä jyrkkien kallioisten
rinteiden kautta satumaiseen metsään, jossa voisi jopa menninkäiset
ja peikot viihtyä!
Luonnonsuojelualueella kiemurtelevan pikkuisen joen luona
on hyvä käydä kääntymässä ja nousta melkein samoja jälkiä takaisin vuoren
huipulle! Kuopuksen pikkujalat väsyvät oitis, kun ne koskevat
tietä tai pururadan pintaa, mutta polulla askel ei paina eikä jalat väsy.
Kuvia voisi tästä metsästä laittaa vaikka kuinka paljon.
Lisää voi kurkata täältä, klik!
Iloa viikkoosi!
Hanna
Ps. Vielä ehdit osallistua kalenteriarvontaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!