Pajunkissojen virkaa allergiaperheessä toimittaa tänä pääsiäisenä omenapuun oksat,
jotka hyvin pian veteen päästyään alkoivat tehdä silmuja, hiirenkorvia ja näyttää
niissä olevan melko paljon omenankukkien nuppujakin!
Ihastuttavia!!!
Tässä viime aikoina on ollut paljon mielessä ensimmäiset ja viimeiset...
Lapsen ensimmäinen potku, jonka äiti hennosti tuntee kohdussa, kuin perhosen kosketus.
Ensimmäinen parkaisu, hymy, eka hammas, ensiaskeleet. Ensimmäinen päivä päiväkodissa,
ensimmäinen päiväkotikuva, ensimmäinen irronnut hammas, ensimmäinen koulupäivä ja ensimmäinen kevätjuhla.
Sitten on ne viimeiset...
viimeinen imetys, viimeinen äitiyslomapäivä, tutista luopuminen, viimeinen hoitopäivä päiväkodissa,
viimeinen esikoulupäivä, viimeinen päivä alakoulussa, fifteenjuhla, viimeinen vuosi ja päivä
peruskoulussa ja viimeinen kevätjuhla!
Meillä ollaan esikoisen kanssa nyt kohdassa, jossa yhteishaku tulevaan opinahjoon on suoritettu
ja viimeiset kuukaudet peruskoulua on käsillä.
Aika on varmasti nuorelle itselleenkin melkoista myllerrystä eikä
äidinkään mieli ei oikein meinaa pysyä tässä kaikessa mukana. Aika kuluu niin
vauhdilla. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Vai tehdä molempia yhtäaikaa?
Mikäänhän ei siis sinänsä muutu, sillä esikoinen jää tänne opiskelemaan ja
asuu vastaisuudessakin kotona. Tämän äidin on siis varmaan vaan alettava ymmärtämään,
että lapset kasvaa ja itsenäistyy ja niin niiden kuuluukin tehdä!
Tämä sama mielenmyllerrys on edessä vielä kolmen nuoremman lapsen kanssa
ja siinä samalla esikoisen kanssa tulee varmasti nippu uusia asioita, joita
en vielä tässä vaiheessa onneksi edes tajua murehtia!
Täytyy vain todeta, että elämä on...
Aurinkoista keskiviikkoa sinulle!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!