Kutsukortit

Tulevan kesän juhlien, esikoisen fifteenjuhlien, suunnittelu on mielessä

päivittäin enemmän ja enemmän mitä lähemmäs juhlat tulevat.

Stressiä juhlista ei kuitenkaan  ole, vielä ainakaan. Tykkään niin tehdä listoja ja suunnitelmia, että

saan niistä huvittuneita katseita kanssamatkaajilta tämän tästä.

Tällä viikolla on tehty kutsukortteja ja ne on jo upotettu kirjekuorien sisälle ja 

osaan on postimerkit hankittu, osa on annettu henkilökohtaisesti ja osa odottaa vielä

saajaansa hyllyn päällä.

Kutsut on itsensä sankarin toiveiden mukaiset, yksinkertaiset, muuta kuitenkin niissä piti

olla vähän bligblingiä!!! Kutsujen väri on lähellä sankarin mekon- ja pikkusiskon kenkien väriä.

Askarttelu on aina yhtä mukavaa ja rentouttavaa. Yhdessä ja yksin! Ja etenkin, kun liimaa ei tarvittu lainkaan. 

 Mukava oli myös olla ihan kaksin 

esikoisen kanssa hankkimassa tarvikkeita ja suunnitella mieleistä kutsua.

Nyt jännityksellä odotetaan, kuinka monet kutsutuista pääsevät juhliin.

Kutsut tehtiin aquan värisestä helmiäiskorttipohjista, johon hopeanlangalla kiinnitettiin itse

kutsun tekstiosa. Sisäosa on valkoista helmiäispaperia. Muutama timantti vielä sinne tänne ja 

hopeiset kutsu-tekstitarrat sekä ääriviivatarraa.

Kaikki tarvittava löytyi Sinellistä

  (tämä ei ole sponsoroitu postaus).

Sattumalta huomasin ruokakaupan kassalle vuoroani odotellessa uuden Kotilieden Juhlat-lehden.

 Vaikka itselläni onkin jonkin sortin kokkikoulutus ja paljon olen elämäni aikana 

ollut toisten isommissakin juhlissa auttelemassa sekä seurakunnalla silloin tällöin hoitamassa

tarjoiluja, tarjottavien määrät saa mietityttämään. Kuinka paljon kaikkea tarvitaan, ettei

mikään varmasti lopu kesken ja toisaalta, ettei mitään jäisi ihan hirveitä määriä. 

(Vaikka ainahan loput voi viedä työkavereille töihin, siellä ei vielä mikään ole päässyt 

pilaantumaan ja hoitajathan ilahtuvat aina herkuista)...

Ja mikä olisi se kohtuus, kun  paljon olisi sellaista mitä haluaisi tarjota, mutta mihin vetää

se raja?? Riittääkö sen seitsemän sorttia, onko se liikaa vai liian vähän?

Joitain vinkkejä tästä lehdestä löysin, mutta taitaa olla kaikista paras kaivaa 

iankaikkisen vanhat muistiinpanot vuosien varrella pidetyistä juhlista tai

kilauttaa kaverille ;)!

Kyllä se niin on, että ne oman perheen ja lasten tärkeät juhlat saavat miettimään

asioita eritavalla, vaikken vieläkään tunnusta stressaavani ;)!

Minulla on nyt pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu. Yksivuotissynttärit

olisi luvassa huomenna, kun lasten serkun synttäreitä juhlitaan. Kakkukin on

jo puolivalmiina jääkaapissa odottamassa kuorrutusta ja koristelua. Jotain uutta siihen kokeilin, 

saas nähdä kuinka onnistuin...

Iloa ja valoa viikonloppuun!!!

Hanna 

Ps. Mikä olisi sinun ehdoton suosikkisi, jota haluaisit kesäisissä juhlissa

olevan tarjolla???