Keväällä ensimmäisten kevätauringonsäteiden aikaan
upotin multaan pienenpieniä siemeniä! Uutterasti niitä hoivasin ja kuinka ollakaan
kesän korvalla oli niistä kasvanut jo kovasti terhakoita, oikeita basilikoja!
Ahkerasti kastelin ja käytin niitä aina, kun vain vähänkään ruokaan tai leivonnaiseen
sain jollain konstilla sopimaan! Ne maistuivat jopa sellaisenaan voileivän päällä kera tomaatin!
Kauniita olivat katsellakin! Ja tuoksu oli mitä huumaavin!
Kun sitten syksyn ensisateet saapui, alkoi näyttää siltä, että basilikat olisivat
tarvinneet jotain, mitä minulla ei ollut antaa, niinpä leikkasin ne ja tein nippuja ja
laitoin kuivumaan!
Kauniita olivat näinkin!
Vaan pian olivat kuivuneet! Nypin kuivat lehdet talteen, hienonsin ne ja
laitoin lasipurkkiin! Talteen sain mahtavat aromit, joita ilolla käytän ja joita riittää kyllä koko
pitkäksi ja pimeäksi talveksi!
Kuivaaminen onnistui hyvin näin, vaikka se ei tainnut mennä ihan kaikkien hienojen sääntöjen mukaan.
Ihan varmaan on se, että kunhan kevätaurinko taas alkaa pilkottamaan, upotan uudet siemet multaan ja jään kasvun ihmettä odottamaan!!!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti saa iloiselle mielelle, kiitos!!!