Syksy hiipii...

Kyllä se vaan niin on, että se syksy saapuu hiljaa hiipien.

Ensin tulee koulun alku, sitten ne ihanan sumuiset aamut ja kellertävät puiden lehdet.

Vaikka olen vannoutunut kesäihminen, syksy kutkuttaa omalla,

ihanalla tavalla.

Ennen tätä kaikkea, kutkuttaa jostain syvältä, oikeestaa melkein syyhyttää.

Nimittäin syksyn ensimerkit mulla saapuu, kun käsityövimma

alkaa nostaa päätään. Mielessä pyörii langat, puikot ja 

virkkuukoukku ompelukonetta ja saumuria unohtamatta.

Keväällä ostamani ontelokudevyyhti saa kovaa kyyti uutta

muotoa. Vielä hiukan keskeneräinen matto on menossa

uuteen, ihanaa kotiin Päärynäpuun alle! 

Yhden samanlaisen maton olen aiemminkin virkannut, malli on kaunis ja

helppo. Ohje Kauhavan kangasaitan sivuilta!

Myös sukkapuikot houkuttelee!

Itselleni en ole tehnyt sukkia moneen vuoteen. Kuvan raitasukista

haaveilen, langat olen jo ostanut kauan sitten, mutta aina vaan on ollut

muka tärkeämpää. Ehkä tänä syksynä saan nämä tehtyä!

Oma aika on viimeisen vuoden aikana ollut lähinnä absurdi käsite.

Nyt siihen on muutama viikko sitten tullut pieni valon pilkahdus, kun isi

on ottanut Hillan nukutusoperaation omalle kontolleen. 

Mä niin nautin, kun saan illalla hetken istua

ihan vaan itseni kanssa sohvalla vaikka kirjaa lukien tai 

käsityötä tehden. 

Tuntui ihan kummalta, että Hillahan voi nukahtaa myös ilman mua.

Näinhän sen pitääkin mennä!!!

Ruuhkavuodet on myös saanut jollain lailla uuden merkityksen, kun tein töissä

vähän pidemmän pätkän sijaisuuden. 

Työpäivän jälkeen on ne normaalit kotihommakuviot. Vaikka

siippa on kiitettävästi oman osansa suorittanut, on mulle jäänyt tietenkin 

joitain hommia, jotka ei ihan vähällä tässä perheessä lopu.

Tähän yhtälöön, kun lisätään vielä hampaita tekevä 

vauva, joka itkee ja valvottaa öisin, niin huh huh, sanon minä!!!

No nyt on taas muutama päivä vapaata, jotka aion kyllä viettää,

vaikka mistä töistä soitettais;)!!!

Akkuja siis ladataan!

Hanna

PS. Carol, tervetuloa!!!