Lauantain turinoita

Hätkähdin eilen siihen todellisuuteen, että tänä vuonna tulee 17 vuotta siitä, kun alettiin siipan kanssa

seurustelemaan. Siitä asti ollaan oltu ku paita ja peppu, siippa se paita ja mä sit

varmaan se peppu ;)!

Aika tuntuu menneen tosi nopeesti. Aina ei edes perässä meinaa pysyä.

Kiihtyy vaan... siis se aika, en minä ;)!

Onpa ollut alamäkee ja ylämäkee ja sit sitä tasasta, mutta 

täytyy sanoa, etten kyllä tuota siippaa vaihtais!

Tuntuu hyvältä, kun jo toisen katseesta tietää mitä se sauraavaks meinaa 

sanoa. Eikä näin ole käynyt vain kerran tai kaksi!

Mä tunnen sen ja se tuntee mut!

Ja hyvä niin!

Tänään käytiin syömässä Mirvan perheen luona!

Ette muuten usko, miten huippu kokki Mirva on!!! Aivan ylihyvä!!!

Miten onkaan mukavaa, kun on upeita ystäviä, joiden kanssa koko perhe viihtyy.

Iltapalaksi paistelin Danielin toiveesta lättyjä.

Mikäs sen parempi kyytipoika letyille onkaan kun mansikkahillo ja kermavaahto?

Siitä tulikin mieleen, että kävin eilen ekaa kertaa elämässäni kokeilemassa ohjattua

kahvakuulailua. Huh huh sanon minä! Kyllä oli tehokasta ja mä oon niin pahassa ruosteessa, mitä

kuntoiluun tulee, että voit kuvitella, miten löysin itsestäni ihan uusia lihaksia! Niitä, jotka

on ollut kauan kadoksissa! Vaikka en meinaa kyykkyyn päästä ja kävelykin tuntuu kivasti

reisissä, meinaan kyllä mennä ens viikolla uudestaan!!! Jospa se kadonnut vyötärökin sieltä 

löytyis! Kyllä se siellä on, kun kerran niitä lihaksiakin siellä tuntuu!

Pakko vielä laittaa kuva tästä meidän parivaljakosta! Hilla seurailee jo

kiinnostuneena Puskun touhuja ja Pusku taas on hirveen kiinnostunut Hillan touhuista.

Saas nähdä mitä koira tuumaa, kun Hilla alkaa siirtyä paikasta toiseen!!

Sanoinkohan jo kaikki mitä piti???

Hanna