Pakollinen lepopäivä

Tämä maanantai muuttuikin suunnitellusta iltavuorosta pakolliseksi lepopäiväksi.

Neuvolantäti määräsi niin eilisten supistusten jälkeen, jotka todellakin tuntui pikkusen liian 

voimakkaina viikkoihin nähden. Huomenna lääkäriin, jossa selviää jatkot. Jos kaikki ok, menen

töihin!

Tälläiset pakolliset huilauspäivät ei sovi mulle ollenkaan. Just sillon, kun pitäis

ymmärtää olla vaan, olis kauheesti kaikkea tekemistä niin ulkona kun sisälläkin ja ideat 

poukkoilee päässä. Mutta siitä huolimatta oon yrittänyt ottaa tänään rennosti, eikä

supisteluja ole ollut, onneksi.

Päivä on ollut kaunis, vaikkakin tuulinen (taas)! 

Päiväkahveja en ole juonut moneen kuukauteen, mutta tänään tuntui

siltä, että kupponen kuumaa maistuis ulkosalla kera 

suklaapatukan.

Villatakki niskaan, vähän mukavaa lukemista mukaan ja siinäpä 

mukava iltapäivähetki terassilla! 

Avecina mulla oli Ruuben, joka on ihastunut tähän siniseen huiviin;). On siinä kovasti siskonsa 

näköinen. Meidän lapset ei ole mitenkään hiljaisia. Tänään oli mukava kuunnella

kuopuksen taukoamatonta juttelua, joka toki hiljeni aina pieneksi hetkesi silloin 

kun suu oli täynnä suklaata.

Meitä vartioi Pusku, joka tuottaa mulle harmaita

hiuksia. On niin kovin isäntänsä perään, että mulla meinaa välillä olla ihan tekeminen

sen kanssa, kun siippa on ulkona ja me koiran kanssa sisällä. Sisällä se vinkuu

ja vikisee ja juoksee ovelta ovelle selvästi miettien, mistä ovesta isäntä

milloinkin tulee sisälle.

Koiruus 

ei ole mitenkään reviiritietoinen, eikä siksi oikein pysy pihassa, jollei sitä kokoajan 

vahdi silmä kovana.

Siksi pidänkin sen kiinni, kun haluan olla pihassa säntäämättä yhtäkkiä

koiran perässä ties minne.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja tervetuloa uudet lukijat!!

by hanna