Ihana yllätys odotti minua tänään, kun avasin blogini! Olen saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen!!! Kiitos siitä kuuluu Hennalle http://kivitasku-aarteita.blogspot.com/!!! Ideana on kertoa 7 ennenkuulumatonta asiaa itsestäni...
1. Rakastan aurinkoa ja lämpöä. Voisin maata päiväkausia itseäni grillaten ja auringosta nauttien.
2. Olen sietämättömän lyhytpinnainen... tämän ovat saaneet tuta rakas siippani ja lapsemme. Yritän päästä tästä pinttyneestä piirteestä eroon ja koen siitä huonoa omaatuntoa.
3. Pyykin kuivumaanlaittaminen on avaruustiedettä. Niiden tulee olla laitettu narulle juuri niinkuin minä haluan, tai ne voi suosiolla jättää minulle ripustettavaksi
4. Olen sitä mieltä, että mitä useamman kerran ihminen vaihtaa kotipaikkakuntaa sitä yksinäisempi hän on. Huolimatta niistä kaikista ihanista ihmisistä, joihin saa tutustua uudella paikkakunnalla. Ehkä tämä johtuu siitä, että jotain sydämestä jää aina entiseen "kotiin"
5. Olemme siippani kanssa olleet yhdessä niin kauan ja tiiviisti, että ajattelemme jo niin samalla tavalle, että kohta ei enää sanoja tarvita. Ja olen siitä ylpeä <3
6. Olen opetellut uuden taidon, nimittäin virkkaamaan isoäidin neliöitä! Se on sinänsä saavutus lyhytpinnaisuuteni takia sekä siksi, että en ole juurikaan virkkuukoukkua käsissäni pitänyt. Tästäkin olen hyvin ylpeä!!!
7. Odotan hartaasti kevättä ja kesää! Olen totaalisesti kesäihminen!!!
Hanna
Vaikea uskoa tuo lyhytpinnaisuusasia, pyykkijuttu on niin tuttua - minä teen sen myös itse mieluummiin, kuin katselen niitä kurttuja jotka roikkuvat narulla ja vieläpä sukat sikinsokin, pari missä sattuu. Kiva, että opettelit sen isoäidinneliön - niihin saa hyvin jämälagat käytettyä. Kyllä nuo muutot ovat varmasti olleet raskaita... Toivottavasti tunnette olevanne kotona täällä:)
VastaaPoistaKyllä me viihdytään täällä oikein hyvin! Ja jos joskus täältä joudutaan muuttamaan, ikävä tänne tulee myös! Se on vaan kumma, miten jokaiseen paikkaan jättää palan sydäntään.
VastaaPoistaInnostuin virkkaamisesta niin, että nyt mulla on etusormi turvoksissa. Vois tietty opetella vähän rauhallisemmalla tahdilla. Nyt tosin oon sairaana, joten se on aivan hyvää tekemistä.
Huvittaa tuo pyykkihomma, mä oon ite ihan samanlainen!! Ja vielä kuivia pyykkejä pois viikatessakin on ihan omat säännöt kuinka ne tulee taitella ;D Mutta tykkään pyykkitouhusta kyllä ja omin sen homman mielelläni itelleni! :)
VastaaPoistaJa toivon myös että voisitte kokea kuuluvanne tänne! Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Jo pelkästään uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii rohkeutta ja vie yllättävästi voimia. Ja kun ei välttämättä jaksa aina uudestaan ja uudestaan avata omaa elämäänsä uusille ihmisille. Syvien ystävyyssuhteiden tekeminen ei siis ole helppoa. Mutta siitä oon onnellinen että oon saanu suhun ja teihin tutustua!! Pikkuhiljaa. :)
Reeta: Juurikin näin! Onneksi me molemmat ollaa avoimia (välillä vähän turhankin), siitä on tosi paljon apua. Mutta tutustuminen vaatii voimia ja aikaa. Ja ihmisillä on jo valmiiksi omat ympyrät ja niihin sisälle pääseminen on rankkaa hommaa. Muuttaminen tiivistää myös omaa perhettä. Kun ei tunne uudella paikkakunnalla ketään, on pakko tukeutua ja turvata siihen mitä on, eli omaan perheeseen. Mutta kuten sanoin, me kuulutaan nyt tänne ja täällä on hyvä olla ja myös ihania ystäviä täältä löytyy!
VastaaPoistaOnneksi en ole ainut, jolla on pyykkineuroosi. Tuo puhtaiden vaatteiden kääriminen on myös yksi taiteenlaji, jonka myös teen mieluusti ihan itse!
Heh, pakko vielä lisätä tähän että vaikka pyykki- ja viikkausneuroosin omistankin, vaatekaappini ei silti ole esittelykelpoinen...!!!! ;D
VastaaPoista