Synttärihumua!

Meillä on tässä viime päivinä ollut juhlahumua kerrakseen, kun kuopuksen kuusivuotisjuhlia on juhlitttu nyt kahteen kertaan!

Viime sunnuntaina vietettiin ensin lähipiirin kanssa synttäreitä ja tänään oli vuorossa kaverisynttärit!

Niin kivoja kun juhlat aina onkin, niin olisihan se ihana, kun voisi/ehtisi juhlia juhlat aina yhtenä päivänä. Toisaalta sekä sankari itse että muu talonväki saattaisi siinä tapauksessa olla kohtalaisen uupuneita moisen jälkeen. Näin juhlien pääasiallisena järjestelijänä voisi kuitenkin olla ihanaa, että juhlat olisi ohitse yhtenä päivänä. Näin synttäreiden touhuamista olisi selkeästi vähemmän, vaikka siitä niin kovin nautinkin!

Ja joku vielä väittää, etteivät lapset syö juhlissa kakkua... 

Sunnuntain juhlissa teemana olivat yksisarviset ja tämän päivän juhliin ei sankaritar varsinaista teema halunnut, sillä kakuksi tänään valikoitui sankarittaren toiveesta mutakakku! Mutakakku olikin varsin onnistunut valinta, sillä kaikki 10 lasta söivät sitä mielellään ja kävipä niinkin, että kakku syötiin kaikki heti kerralla. Näin ei ole meillä vielä ikinä ennen käynyt, vaan kakkuja on aina jäänyt myöhemmin syötäväksi. Tänään siis me aikuiset jäimme ilman kakkua, mikä siis ei ole suurikaan vahinko, sillä onhan tässä viime aikoina herkuteltu ehkä hivenen liikaakin...

Yksisarviskakkua oli ihana päästä kokeilemaan, sillä kuvia niistä olen ihaillut jo useampaan kertaan.

Sarven tekoa hiukan jännäsin, mutta sekin onnistui varsin mukavasti! Täytteenä kakussa oli mansikka-valkosuklaarahka, pinnalla oli kerma-tuorejuustokreemi, jossa oli makutomusokeri antamassa vadelman makua, joka toikin kakkuun aika kivan säväyksen.

Sarveen ja korvien sisäosiin oli sudittu ruusukulta-koristejauhetta ja siitähän tuli oikein kaunis sävy!

Jauhetta siveltiin sellaisenaan ja se antoi riittävän peittävän pigmentin valkoiseen sokerimassaan.

Juhlapöytään leivoin myös porkkana cupcakeja, joiden kuorutteeseen näperreltiin sankarittaren kanssa sokerimassasta pienet korvat sekä sarvet koristeeksi. Kuusivuotias oli oikein näppärä tekemään koristeita äidin kaverina.

Tänään synttäreillä oli ohjelmassa pullonpyöritystä, jonka sankaritar halusi ehdottomasti liittää lahjojen avaamiseen. Se keneen pullo pysähtyi, hänen lahjansa avattiin. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin herkuttelua, pinjata, bingoa sekä avaimenpiilotusta, joka oli myös lasten itse ehdottama leikki. Lopuksi lapset innostuivat vielä piirtämään ja värittämään yhdessä. Vieraat olivat pääasiassa tyttöjä ja juhlat olivat selkeästi rauhallisemmat kuin samanikäisten poikien juhlat aikanaan. Bingo tuntui olevan kaikille mieluinen ja pienet yllätyspussit olivat palkintona leikissä, jossa jokainen sai palkinnon aina, kun bingorivi tuli täyteen. Bingokupongit tulostin täältä!

Seuraaviin tämän perheen synttäreihin onkin sitten vajaat kaksi kuukautta ja silloin juhlitaan siipan pyöreitä! Saapa nähdä mitä sankari silloin toivoo, vai saanko vapaat kädet!!!

Mukavaa ja tuulista loppuviikkoa sinulle!

Ihana, että vielä siellä olet, vaikka blogi onkin päivittynyt äärimmäisen harvoin 

muun elämän haukatessa niin paljon käytettävissä olevaa aikaa.

♡

Hanna

Iloinen yllätys!!!

Ihanaa syksyistä perjantaita! Aurinko on paistanut ihan täydeltä terältä ja ilma on aina vaan kesäisen lämmin. Niin lämmin, että meillä yksi kuumakalle on käynyt tällä viikolla muutamaankin otteeseen uimassa lähirannassa. Polkenut pyörällä rantaan, uiskennellut kaikessa rauhassa ja pyöräillyt vielä märissä uikkareissa kotiinkin, ihan niin kuin kesällä...

Minusta ei tuohon hommaan olisi, vaikka tänä kesänä olen uinut enemmän kuin monena vuonna yhteensä.

Meidän pihalla on ollut pieni puu. Siinä on melko pienet lehdet ja vähän kuin piikkejä. Alkuun se oli aika pieni, mutta on tässä vuosien varrella kasvanut paljon pituutta. Joku kevät siinä oli pienet valkoiset kukat, mutta koskaan se ei ole tehnyt yhtään hedelmää. 

Olemme kyselleet ja miettineet, että mikähän puu se mahtaa olla, mutta kukaan ei ole osannut antaa meille vastausta. Veikattiin, että ehkä se on jokin koristehedelmäpuu. Keväällä sitä karsittiin kohtalaisen kovalla kädellä ja annettiin sille vuosi armon aikaa. Se sai kaatotuomion ensi keväälle. Se teki kuitenkin taasen kukkia, tällä kertaa aika paljon.

Viime viikolla katselin puuta makuuhuoneen ikkunasta ja näin sen latvuksissa aivan kuin pieniä punertavia palloja. Kun niitä tarkemmin katsoi ja vielä kerran naapurin rouvaa konsultoi, selvisi, että kyseessä on luumupuu!

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan hedelmiä ensi kertaa. Niin herkullisia ja makeita ne ovat, että ihan on vaikea niitä vastustaa. Suuri vaara on syödä niitä liikaa. Ja senhän tietää miten siinä käy. Luumuja on ollut ihan valtavan paljon. Yhdellä kertaa puuta ravistamalla saatiin melkein kuusi litraa luumuja ja vielä niitä jäi puuhunkin, kun kaikki eivät tietenkään ja onneksi kypsy yhtäaikaa.

Tässä kohtaa voi todeta, että onneksi meitä on näin paljon. Jokaiselle riittää varmasti niin paljon kuin haluaa syödä, eikä toisaalta yhden tarvitse tuhota isoa kulhollista kerrallaan, sillä ne säilyvät surullisen vähän aikaa. Luumut on nautittu ihan tuoreeltaan, enkä edes ajatellut leipovani niistä mitään tai kiettäväni niistä hilloa. 

Mikä ihana vitamiinpommi löytyikään ihan tästä omalta pihalta!!!

Kaatotuomio on peruttu!!!

Toivotan sinulle mukavaa viikonloppua! 

Tämä viikonloppu on itsellänikin vapaa, joten se on kaksin verroin mukavampi!

♡

Hanna

Tervetuloa syyskuu

Elokuu on jälleen jäänyt taakse ja uusi kuukausi on kalenterissa käännetty auki.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti aika todellakin nykyisin juoksee. Viikot vain hujahtavat ohitse. Onneksi valtavalta kiireeltä on säästytty, vaikka alkusyksy usein onkin kovin kiireen täyttämää aikaa. 

Blogi tuntuu päivittyvän näinä aikoina vain tahtiin postaus/viikko, vaikkei mitään kiirettä olekaan. Olen nauttinut ihan valtavasti siitä pienestä omasta ajasta, jonka saan viettää arkisin sillä aikaa, kun kuopus on eskarissa ja itsellä  on vapaapäivä tai iltavuoroon meno. Alkuun pelkäsin, kuinka saan aikani kulumaan tuon neljän tunnin aikana, mutta pelko oli aivan turha. Syksy on tarjonnut aivan huikeat ilmat lenkkeilyyn ja olenkin kierrellyt lähimetsän polkuja ja nauttinut raikkaasta ilmasta.

Syksy tuo tullessaan omenat. Meillä ei toistaiseksi ole omenapuuta, eikä sellaista tulekaan, ainakaan tähän pihaan. Olen kuitenkin saanut omenoita äidiltäni ja niistä halusin saada aikaan jonkinlaisen omenapiirakan. Pitkään pohdin, millaisen piirakan haluaisin ja päädyin tähän suosikkiin, jonka ohjeen sain aikaiseksi vuosi sitten.

En voi vastustaa kauraomenapaistosta ja tässä piirakassa yhdistyy siis perinteinen omppupiirakka ja tuo minun suosikki! Jäätelö, vaniljakastike- tai vaahto kruunaa tämän täydellisen herkun.

 Omenapiirakkaa kaurapaistostwistillä!

Pohja:

2 munaa

1,5 dl sokeria

75g sulaa voita tai margariinia

2,5 gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

1 dl maitoa

1,5 tl leivinjauhetta

Päälle:

75g sulaa voita tai margariinia

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

vaniljasokeria

 kanelia

 omenoita ohuina lohkoina

Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä maito.

Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan.

Asettele viipaloidut omenat piirakan päälle ja ripottele päälle 

reilusti kanelia.

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja levittele seos 

omenoiden päälle. Paista 200°C n. 25 minuuttia.

Piirakka onnistuu täydellisesti myös vehnäjauhoilla leivottuna.

Eilen tämän omenapiirakan leivoin kahvipöytään ja olihan sitä ihana nauttia tänäänkin paviljonkissa alkusyksyn lempeässä lämmössä. Vain ampiainen rikkoi tunnelmaa pörrätessään piirakan ympärillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Kiva, että olet siellä!!!

♡
Hanna