Lomapäivän helppo ja nopea lounas

Niin vaan on saatu kesäloma käyntiin ja ensimmäinen pikkuruinen lomareissukin tuli jo tehtyä.

Ihana, kun lomalla voi viimeinkin ottaa iisimmin 🎵🎵🎵

ja jättää turhan tarkat aikataulut sikseen ja elää hetkessä. Tai ainakin melkein, sillä pakallisia menoja riittää kyllä lomallakin ja koululaisillakin on vielä muutama aamuherätys.

Lisäksi muutamia kakkuja olen luvannut leipoa suvun seuraavalle ylioppilaalle, joten tänään täällä on jauhot pöllynneet oikein urakalla ja huomenna pääsenkin jo täyttelemään kakkuja!

Joten ei sitä ihan tekemättömäksi voi heittäytyä. 

Niin arkena kuin lomallakin, ruokaa JOUTUU laittamaan ihan joka ikinen päivä. Ruuanlaitto ei edelleenkään kuulu lempipuuhiini, pikemminkin se on sitä jokapäiväistä pakkopullaa, jota vaan on tehtävä. Onneksi meillä on muutama muukin osaava kokki, joten aina kun mahdollista yritän välttää kokkaamiset kokonaan ja houkutella keittiöön jonkun muun!

Tänään kaivattiin kuopuksen kanssa helppoa ja nopeaa lounasta leipomisen lomassa.

Raaka-aineet haalittiin siitä, mitä jääkaapissa sattui olemaan ja kaivettiin voileipägrilli esiin.

Moniviljapaahtoleivän väliin sipaisin levitettä sekä ketsuppia ja lisäksi juustoa ja kalkkunaleikkelettä.

Muutamassa minuutissa grilli oli kuuma ja ihan yhtä nopeasti leivät valmiit!

Kurkkua, tomaattia sekä hunajamelonia palastelin vielä kyytipojaksi ja niin oli nopeaakin nopeampi lounas valmis!

Hiukan nirsolle ja valikoivalle lapsellekin tällainen lounas maistui viimeistä murusta myöden ja vatsat oli meillä kummallakin täynnä lounaan jälkeen. 

Tätä lounasta voidaan soveltaa kesän mittaa muulloinkin ja sisältö vaihtuu sen mukaan mitä kaapista sattuu leivän väliin löytymään.

Mukavaa toukokuun viimeistä jokaiselle!

♡

Hanna

DIY-lahja päiväkodin tädille tai opettajalle

Vaikka suvivirsi ei ole vielä virallisesti kajahtanutkaan, on kuopuksemme päättänyt

päiväkotiuransa tutussa ja turvallisessa päiväkodissa. Aivan pienenä, puolitoista vuotiaana aloitettu matka Karitsoiden ryhmästä on kulkenut kautta Villavien ryhmän aina viskarien Rubiini-ryhmään  saakka. 

Paljon on sillä matkalla tyttö oppinut ja niin monessa on päiväkodin tädit olleet mukana. Ilon kiljahduksissa sekä surun tullessa puseroon. Syliä antaneet ja lohduttaneet, mukana mukavissa leikeissä ja touhuissa, kaikkea kivaa keksineet ja ihan tavallista päiväkotiarkea eläneet.

Aika on tullut kuitenkin jatkaa eteenpäin, kohti uusia seikkailuja ja eskarilaisen maailmaa. Vaikka vanhassa päiväkodissakin olisi ollut mahdollisuus esikouluun, päätettiin ilmoittaa kuopus kotia lähinnä olevaan päiväkodin esikouluun. Näin hyvinkin hektinen arki meillä ehkä hieman rauhoittuu, sillä aikaa säästyy kuljetuksista ja ainakin syksyllä ja keväällä voidaan tuo lyhyt matka kulkea pyöräillen, kun taas vanhaan päiväkotiin matkaa kertyi se kymmenisen kilometriä ja se on aina taitettava autolla.

Pieneksi muistamiseksi puuhasin opeille marenkijätskitötteröt.

Kuvan tämän tyylisistä näin jossakin nettisivulla ja siitä se idea sitten lähti.

Valmiit jätskitötteröt täytin pikkuisilla vaahtokarkeilla ja tötterön kruunuiksi paistoin

erimakuisia marenkeja. Siniset ovat mustikkaisia, vaaleanpunaiset vadelmaisia ja 

keltaiset sitruunaisia. Koko komeuden sujautin sellofaanipakettiin ja sidoin lahjanauhalla rusetille.

Mukaan kirjoitin vielä kortit kiitoksilla kyllästettyinä.

Syötävät lahjat on melko kivoja, sillä näin ei opelle kerry monen kirjavia kippoja ja kuppeja hyllyjen reunoille ja lahjasta pääsee "kivasti" eroon, kun sen pistelee parempiin suihin. Tästä herkusta voi tehdä itselleen vaikka herkullisen hellepäivän jäätelöannoksen lisäämällä vain töttöröön marenkien ja vaahtokarkkien tilalle jätskipallon tai kaksi ja koristeeksi sitten vaikka niitä marenkeja!

Monesti kuulee, että saahan se ope tai päiväkodin täti palkan työstään, mutta silti tykkään muistaa pienesti kuluneesta kaudesta ja tällä kertaa jopa monesta vuodesta,vaikka tädit ja ryhmät ovatkin vaihtuneet useaan kertaan.

Haikein mieli päiväkodin vaihtumisesta ja eskarin aloituksesta taitaa olla ehkä eniten äidillä ja isillä,

sillä neiti itse ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt, että tänään oli se viimeinen päivä. 

Onneksi vielä ensi viikolla päästään päiväkodin väen kanssa kevätjuhlatunnelmissa hurvittelemaan huvipuistoon.

Itse suljin työpaikan oven tänään neljäksi viikoksi ja pääsin ansaitulle kesälomalle. Reilusti neljä seuraavaa viikkoa aion lomailla, levätä, nauttia auringosta ja lämmöstä ja vähän reissatakin!

♡

Hanna

Hemmottelua!

Kesälomani alkuun on enää neljä työpäivää ja alan jo päästä pikkuhiljaa lomatunnelmaan!

Tänä vuonna lomaan laskeutuminen on ollut hivenen kevyempää kuin vuosi sitten, enkä ole aivan lopen uupunut, vaikka jo ihan loman tarpeessa. Melko kevein mielin siis odotan viimeisiä työpäiviä ja perjantaina saan jättää työasiat mielestä yli neljäksi viikoksi!

Sain keväällä synttärilahjaksi lahjakortin kasvohoitoon Universal beautyiin ja tänään vihdoin pääsin nauttimaan tuosta lahjasta. 60 minuuttia silkkaa rentoutumista, rauhoittavaa musiikkia, hyviä tuoksuja ja taitava kosmetologi, joka todella osasi hemmottelun jalon taidon. Iho tuntuu nyt ihanan pehmeältä, virkeältä ja hoidetulta. Lisäksi onni osui kohdalleni, sillä paikalla oli myös opiskelija, jolta sain kaupanpäälle vielä käsihieronnan! Edellisestä kerrasta kasvohoidossa onkin kulunut jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten tämä lahja tuli kyllä niin tarpeeseen ja jotain pientä tarttui mukaankin.!

Hemmottelua oli myös pikainen lounas siipan kanssa kaupungilla. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä meillä, että tuskin on ehditty juuri muuta kuin hei sanoa. Onneksi tahti vähän rauhoittuu molemmilla ja jospa sitä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa ennättäisi viettää kunnolla lomien alettua.

Kun kerran hemmottelun makuun pääsin, poikkesin vielä Mestarinkukassa ennen bussiin kiirehtimistä. Pionia menin hakemaan ja pionin löysin. Valkoisen! Valkoista pionia ei minulla ennen ole ollutkaan leikkokukkana. 

Tämä kaunotar koristaa nyt olohuonetta. Toivotaan sille pitkää ikää! 

Viime kesänä tein uuden pionipenkin takapihalle ja sinne laitoin yhden valkoisen pionin. Sieltä se on jo noussut muiden lailla, vaikka myyjä varoittelikin, että juuri tuo valkoinen saattaa olla hiukan hankala kasvatettava. 

Kun kerran pioneista aloin kertomaan, niin kerrottakoon vielä, että yhdessä niistä on JO 5 nuppua!

Niiden avautumista maltan tuskin odottaa!!!   

Mukavaa viikkoa sinulle!

Hemmottele itseäsi, jos suinkin on mahdollista!

♡

Hanna 

Matkani äitinä

Kun melko nuorena naisena sain ensimmäisen lapsen, oli täysin untuvikko, mitä tuli lasten hoitoon tai elämään yleensä. Vaikka olin paljon hoitanut muiden lapsia ja tiesin miten vauvat ja lapset syötetään ja pidetään puhtaina, en tiennyt, millainen äiti olisin ja millainen lapsi meillä olisi. 

Olin nuori ja kokematon ja ehkä siksi tein virheitä ja joskus jopa ylilyöntejä. Ensimmäinen lapsemme oli kuin harjoituskappale ja kaiken lisäksi kelpo sellainen. Hän opetti minulle paljon, ehkä enemmän kuin minä hänelle.

Toisen lapsen kohdalla tiesin jo suunnilleen, millainen äiti olisin, mutta en tiennyt millainen toinen lapsi minulle annettaisiin. En osannut myöskään pelätä mitään. Tämän toisen lapsen kohdalla opin, mitä pelko on. Opin, että niin oma kuin lapsemmekin henki voi olla hiuskarvan varassa ja että jokainen päivä on lahja, kun saamme elää elämäämme terveinä ja ylipäänsä elää.

Lapsi, joka muutamien viikkojen ajan täytti ajatukset ja puheet otettiinkin minulta pois. Miksi, sitä en koskaan saa tietää, mutta joka edelleen vielä, vuosienkin jälkeen on toisinaan koko perheen puheissa. Millainen hän olisi ollut, minkä nimen olisin valinnut ja olisiko hänollut se tyttö, joksi hänet kuvittelin, sisko, kahden veljeksen välissä. Hän oli lapsi, jota saanutkaan en...

Kolmannen lapsen syntyessä en pelännyt, vain jännitin. Ja luotin siihen, että kaikki menee hyvin. Opin tietämään, että lapsilla tulisi olemaan täysin erilaiset temperamentit, mutta silti minulla riittäisi rakkautta heille kaikille siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Opin myös tekemään montaa asiaa päälletysten ja yhtäaikaa. Luonteestani löysin organisoijan sekä tehomutsin.

Opin myös viimeistään tässä sen, että tulisin aina olemaan vajanainen äiti, enkä koskaan täydellinen. Ja opettelen edelleen hyväksymään sen ja tekemään kuitenkin parhaani ja toivomaan, että se riittää.

Neljännen lapsen synnyttyä istuin ja imetin. Imetin ja istuin. Katsoin vauvaa ja painoin samalla mieleen, miltä oma vauva tuntuu sylissä, sillä tiesin, että tämä olisi meidän viimeinen. Osasin jo olla rauhassa turhia hötkyilemättä ja kiirehtimättä. Pystyin edelleen tekemään kääretorttua yhdellä kädellä vauvan ollessa sylissä, mutta se ei enää ollut tarpeen. 

Nämä neljä ovat kuorineet minusta sen mitä olen. Laittaen heidät paljon edelle ja ajattelemaan vasta sitten itseäni. En siksi, että uhrautuisin tai olisin marttyyri, vaan siksi, että he tarvitsevat paljon enemmän kuin minä. 

Minulle riittää nämä neljä ja heidän lisäkseen vielä sen yhden, 

jonka kanssa olemme nämä lahjat saaneet! 

Lempeää äitienpäivän iltaa jokaiselle 

♡

Hanna

Toukokuun kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut kuin hujauksessa, enkä ole ennättänyt uhrata blogille montaakaan

ajatusta viikkoihin. Paljon iltavuoroja, sovittuja menoja ja ihan vaan elettyä elämää on mennyt blogin edelle.

Kevät on aina kiireistä aikaa, mutta tämä kevät on ollut erikoisen kiireinen.

Lähes jokaiselle vapaapäivällä on ollut suunniteltua menoa tai muuta ohjelmaa.

Nämä ihanan kesäisen lämpöiset päivät olen onneksi saanut olla vapaalla ja nauttia auringosta, levosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Tekemättömille töille olen kyllä antanut ajatuksen jos toisenkin, mutta työntänyt ne tuonnemmaksi odottamaan hiukan kurjempia kelejä. Kun nyt kerrankin minun vapaille osuu lähes helteiset ilmat, nautin niistä kyllä ihan luvan kanssa aurinkotuolissa kirjaa lukien, jäätelöä syöden ja rentoutuen. Pääsin jo ihan loman tunnelmaan, eikä varsinaisen lomaankaan enää ole kuin pieni hetki.

Aamuisin olen kuljeskellut sandaaleissa pitkin pihamaata ja kuunnellut linnun laulua, käen kukuntaa ja mehiläisten surinaa. Kurkistellut kukkapenkkeihin ja iloinnut pienistä aluista, joita pilkistää mullasta. Erityisen paljon ilahduttaa viime kesänä istutetut pionit, syysleimut ja jaloritarinkannukset.

Keväällä multaan laittamani mustasilmäsusannan taimet alkoivat olla jo niin pitkiä, että menivät jo keskenään solmuun latvomisesta huolimatta, joten oli jo korkea aika istuttaa ne lopulliseen ruukkuunsa. Köynnöskehikot tulivat todelliseen tarpeeseen ja kivasti niitä pitkin susannat tarrautuukin ja kurottaa kohti korkeuksia. 

Vaikka postausten välissä onkin hurjan pitkä aika, olen oikein iloinen, jos

teitä lukijoita siellä vielä on! 

Iloista lauantaita ja erityisesti hyvää äitienpäivää huomiselle toivottelen 

kaikille niille, jotka ovat äitejä ja erityisesti  niille, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta

eivät syystä tai toisesta ole. Teille iso ja lämmin rutistus!

♡

Hanna