Keväinen Tallinna

Aika menee nykyisin aivan valtavalla vauhdilla ja tänä keväänä aika on mennyt entistäkin nopeammin. Paljon kaikkea mukavaa on tähän kevääseen mahtunut. 

Yksi odotetuista jutuista oli päivän reissu keväisessä Tallinnassa ystävän kanssa.

Ihan niin pitkällä kevät ei sielläkään vielä ollut, mutta kuitenkin vähän pidemmällä kuin täällä.

Vesikuurojen aikaan oltiin sopivasti joko syömässä tai jossakin pikku myymälässä, eikä suuremmin kastuttu ja iltapäivällä tarkeni mukavasti jo ilman takkia auringon paistaessa.

Ihana seura, hyvä ruoka ja kaunista katseltavaa oli parasta koko päivässä.

Vanhan Tallinnan kukkatori hiveli silmää ja painui mieleen kyllä pitkäksi aikaa. Huokauksia ja taas huokauksia ne upeat kimput saivat aikaan. Niistä olisi ollut kotiin tuomisiakin monta kimppua, jos kotimatka olisi ollut lyhyempi.

   

 

Illan tullen laivan lähtiessä satamasta jalkoja hieman kivisti koko päivän kävelystä, mutta ihana oli saada viettää aikaa ystävän kanssa pitkän kaavan mukaan. Rupatella mukavia ja sukeltaa väliin 

syviinkin vesiin, piipahtaa pieniin putiikkeihin, ihastella vanhoja taloja ja herkutella hyvällä ruualla

ja nauttia päiväkahvit kattoterassilla auringon paistaessa suoraan silmiin.

                  

       

Edellisestä Tallinnan reissusta olikin ihan liian pitkä matka, melkein 20 vuotta. Ehkä seuraavaa reissua ei tarvitse odottaa ihan niin kauaa.

Iloista alkavaa viikkoa!

♡

Hanna

Sormet mullassa!

Kevät ja aurinko saa ihmisen kaipaamaan puhtautta ja raikkautta ympärilleen. Kaappeja on jo vähän käyty lävitse laittaen kiertoon ja hävitykseen turhaa tavaraa ja vaatetta, mutta vielä olisi lisääkin läpikäytävää ennen kuin kaikki kaapit on katsottu perin pohjin. Myös varaston siivoaminen houkuttelee kummasti, mutta sitä ennen pitäisi lumien alta paljastua peräkärry, jolla ylimääräiset voisi kiikuttaa kaatopaikalle.

Ikkunoista sain puhtaaksi eilen lähestulkoon puolet. Siitepölykausi on vasta tulossa ja järkevintähän olisi ollut pestä ikkunat vasta sen jälkeen, mutta meidän lasit näytti jo siltä, että ne olikin aika jo tulla pestyiksi. Vaikka kuopus olikin sitä mieltä, että näkeehän niistä vielä...

 Kevätistutuksista kerroinkin jo jokin aika sitten. Niille kuuluu muuten hyvää paitsi, että tomaatintaimet joutuivat biojätteisiin, sillä en ehtinyt niitä ajallaan koulimaan ja ne luupahtivat tilan puutteeseen. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat oikein voimissaan ja kasvavat ihan hurjaa päivävauhtia. Eilen latvoin ne. Latvomista jännitin ihan todella, tai siis sitä loukkaantuuko taimet siitä kovin. Yhdellä taimella ensin kokeilin ja kyllä sieltä alkoi kuin alkoikin uutta versoa kasvamaan. Niinpä uskalsin latvoa loputkin.

 Reilu viikko sitten laitoin multaan myös Tuoksuherneen siemenet. Eilen ensimmäiset taimet nostivat päätään ja nyt niitä pilkistää mullasta jo yhdeksän. Sitä en tiedä mihin ihmeeseen saan kaikki nämä taimet mahtumaan, kun tulee aika koulia myös Tuoksuherneet. 

Olen niin ihastunut köynnöskasveihin. Luulen, että meidän pihalta löytyy ensi kesänä yksi jos toinenkin köynnös. Pari köynnöskehikkoa hankin jo valmiiksi odottamaan. 

Pelargoniat ovat myös viihtyneet ikkunalla ja uusia varsia ja lehtiä puskee aina vain enemmän ja enemmän.

Niiden kaveriksi suureen ruukkuun olisi haaveissa jokin roikkuva, valkoinen kesäkukka. Vielä on tosin mietinnässä, mikä se voisi olla. Vinkkejä otetaan vastaan!!!

Ihmeiden aikaa siis tämä kevät on ja niin nautittavaa!!!

♡

Hanna

Ommellen

Ja niin tuli ja meni pääsiäinenkin ja jälleen ollaan arjen syrjässä kiinni!

Ihana pääsiäinen olikin ja vaikka olinkin vain kolme päivää vapaalla, tuntui töihin palatessa kuin olisi ollut kokonaisen viikon poissa. Hyvin siis sai taas pään nollattua ja mielen virkistettyä!

Vapailla sain myös valmiiksi kuopukselle legginssit ja puseron, jotka puolivalmiina odottivat sopivaa hetkeä valmistuakseen. Pääväri on jälleen talvitrikoota marjapuuron sävyssä ja harmaat puputehosteet jämiä tekemästäni tunikasta!

Väriyhdistelmä saattaa olla kyllä hiukan kyseenalainen, sillä ainakin siippani mielestä Suomen vankiloissa vangeilla on juurikin tuon väriset vaatteet... tiedä häntä, kun en ole liiemmin vankiloissa vieraillut.

Polvipaikkalegginssit on kyllä aivan ylisöpöt ja niihin ihastui myös poika, joka toivoi pääsevänsä äidin mukana kangaskauppaan valitsemaan itselleen myös kankaat polvipaikkahousuihin.

Tänne (klik) suuntaammekin sopivan hetken koittaessa.

Ihastuin näissä housuissa itse myös pitkiin resoreihin!

Ihan ei kohdannut minun ajatukset kankaan riittävyydestä ja kankaan todellisesta määrästä ja siksi myös puseron hihat saivat omat tehosteensa puputrikoosta. Mutta jos ei kerro sitä kenellekään, tuskin kukaan edes hoksaa, että siinä kohtaa hihoja kangas loppui kesken.

Paapiin kaavakirja lapsille-kirjasta on kaavat myös tähän settiin ja oli kyllä ihana ommella, kun palaset natsaavat juuri niin kuin pitää! Aiemmin en ole juuri kaavoja käyttänyt vaan vähän sinnepäin leikannut valmista vaatetta apuna käyttäen ja silloinhan palat eivät ole olleetkaan millilleen vaan enemmänkin suunnilleen. Kelpo hankita siis oli tuo kirja!

Saumuri ja ompelukone on siis jälleen nostettu keittiön pöydälle ja jotain muutakin valmistui tämän setin jälkeen. Vilahduksen siitä ovat ehkä jotkut nähneet Instagramin Storyssa tai kuopuksen päiväkodissa ;)! Ehkäpä pian saan senkin kuvattua teille.

Kuopus on asuunsa enemmän kuin tyytyväinen, kuten kuvasta näkyy. Ja näkyy muuten myös nauttivan roolistaan mallina! 

Inspiroivaa loppuviikkoa sinulle!

Hanna