Rehellistä löhöilyä

Eihän se ole loma eikä mikään, jos ei joku lapsista herätä ennen aamu seitsemää.

Sellaista ei tapahdu juuri koskaan arkena, että lapset heräisivät ilman herättämättä! Niin kävi kuitenkin tänä aamuna, kun kuopusta ei

yllättäen enää nukuttanutkaan. Aika pian siinä omatkin unihiekat karisi silmistä.

Lomalla ollaan siis sanan varsinaisessa merkityksessä!!!

Olen aika huono tekemään ei mitään, kuten Nalle Puh asian ilmaisee. Yleensä käy niin, että 

tekemistä on liiankin kanssa ja vuorokaudessa ei tunnit tahdo riittää. Tänään on ollut toisin.

Ei mitään suunnitelmaa, eikä liioin mitään "järkevää" tekemistäkään.

Ulkoilua, ruuanlaittoa, lukemista, kahvittelua, ulkoilua, lukemista, kahvittelua,

saunomista...  lekottelua ja löhöilyä siis. Näillä on päivä mennyt. Tekemiseen tottuneena tämä on tuntunut vähän 

eriskummalliselta. 

Onko se paha vai ei, mutta tänään on ollut aikaa ajatella tai lähinnä haaveilla.

Loman aikana halausin käydä Plantagenissa hakemassa vähän siemeniä ja taimimultaa.

Voit vain kuvitella mihin haaveeni liittyvät... Kyllä, kesäkukkiin!!!

Olen myös useamman vuoden haaveillut lasiseinäisestä kesähuoneesta.

Jos ei ihmettä tapahdu, en ihan vähässä kummassa sellaista ole saamassa, ainakaan

ihan lähitulevaisuudessa. Tyydyn siis vaan kiduttamaan itseäni kauniilla kuivilla

moisista! Tiedä sitten onko se kovin järkevää???

Koko lomaa en ehkä aio itsenäin kiduttaa tekemällä ei mitään ja katselemalla kauniita 

kuvia kesähuoneista. Ehkäpä me jotain muutakin keksitään ;)!

Hanna

Loman herkullinen alku!

Näillä leveyksillä vietetään juuri hiihtoloman ensimmäisiä hetkiä! 

Me otettiin lomalle herkullinen alku ja juhlitiin nuorta komistusta 13-vuotispäivän 

kunniaksi!

Kourallinen vieraita teki päivästä onnistuneen! Kaverisynttärit jätettiin sankarin

toiveesta pitämättä, keskityttiin vain tärkeimpiin läheisiin!

Popcorn-kermatoffee-juustokakku oli pääosassa juhlapöydässä!

Näin jossain kuvan moisesta ja heti silloin päätin, että tätä on kokeiltava! Ja täytyy sanoa, että

herkullistahan se oli! Ohje löytyi täältä, kiitos siitä!

 Pohjaan tulevat keksit vaihdoin vaan

taas gluteenittomiin ja näin kakku oli sankarillekin sopiva!

Sankarin toiveesta tein myös Macaron-leivoksia! 

Kerta kerran jälkeen nämäkin onnistuvat aina vain paremmin.

 Täytteenä vihreissä oli minttusuklaatäyte ja keltaisissa sitruunatäyte!

Näihin ohjeen nappasin jo varmaan kolmannen kerran täältä! Ihan noin paljon en pilkkua viilannut, kun ohjeessa ja silti ihan kivasti onnistui!

 Minttutäytteessä oli 100 g vaniljatuorejuustoa ja puoli pussia sulatettuja pätkiksiä, sitruunatäytteessä taas 100 g vaniljatuorejuustoa ja yhden sitruunan raastettu kuori ja tilkka sen mehua. Minttu oli juuri sopivasti minttu ja sitruunainen sopivan raikas.

Tortillalättyjä voitelin ruohosipulituorejuustolla, väliin salaattia, kinkkua, juustoa ja paprikaa.

Näillä lähti pikkunälkä kiitettävästi! 

                           

   

Kinderpiirakan ohjeen löydät blogini aiemmasta postauksesta täältä!

Voisi luulla, että tämän tekeminen on hankalaa, mutta edes sähkövatkainta tässä ei 

tarvita! Helppo ja melko nopeakin on herkullisen maun lisäksi!

Nytpä ei tarvitse hetkeen syödä herkkua tai ainakin yön yli näillä eväillä jaksaa!!!

Kumma kyllä näin karkkilakkolaisenkaan ei tee yhtään karkkia mieli, vaikka niitäkin  oli kyllä 

tarjolla ;)!

Kaikille lomaa viettävillä toivotan oikein rentouttavaa lomaa ja muille 

aurinkoista viikonloppua!!!

Hanna

Jogurttisämpylät

Miten mukava onkaan ilahduttaa koulusta kiljuvan nälän kanssa kotiutuvia

lapsosia jollakin uunituoreella! 

Tänään kokeilin jogurttisämpylöitä ja täytyy sanoa, että hyviähän ne olivat!

Mikäpä olisi parempi välipala kuin lämpimät sämpylät?!

Jogurttisämpylät   (n. 20kpl)

2 dl maustamatonta jogurttia

3 dl kiehuvaa vettä

1 pss kuivahiivaa

2 rkl siirappia

2 tl suolaa

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

2 dl kaurahiutaleita

n. 9-10 dl vehnäjauhoja

1 dl oliiviöljyä

Sekoita kiehautettu vesi ja jogurtti. Lisää siirappi ja suola. Sekoita kuivahiiva kaurahiutaleiden joukkoon ja lisää nesteeseen. Lisää myös siemenet. Alusta taikinaan noin puolet jauhoista ja sekoita kimmoisaksi. Lisää öljy ja jauhoja niin, että taikina irtoaa kulhon reunoilta.

Kohota taikinaa n. 45 minuuttia. 

Leivo sämpylöiksi, kohota pellillä vartti ja paista 250°C 5 minuuttia ja laske lämpö 175°C ja jatka paistamista vielä 8 minuuttia. Tarkkaile paiston loppuvaiheessa 

sämpylöiden väriä, etteivät ne tummu liikaa. Tarvittaessa voit laskea lämmön 150°C. 

Nautiskele lämpimänä!

Hanna

Lepopaikka!

Rakastan nukkumista!!!

Siksi onkin aika koomista, että tykkään kolmivuorotyöstäni,

jossa luonnollisesti joutuu valvomaan säännöllisen epäsäännöisesti 1-3 yötä peräjälkeen.

Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun yövuoron jälkeen

saa painaa päänsä tyynyyn ja vetää peiton korviin. Usein onkin ihan Luojan lykky, että

yleensä selviän vajaan 10 km työmatkan ehjänä kotiin, sillä hereillä pysymiseen joutuu oikein todenteolla

keskittymään. Onneksi työmatka ei ole tuon pidempi.

                            

    

FB-kirpparilta löysin pilkkahintaan uuden päiväpeiton meidän sänkyyn.

Valkoinen päiväpeitto oli ollut hakusessa jo pidemmän aikaan, joten

kerrankin onni osui kohdalle!

Rauhallinen ja seesteinen kuuluu makuuhuoneen minusta ollakin. Omaamme

olen oikein tyytyväinen!

Nyt peiton alle ja kirja kainaloon, huomenna tähän aikaan ollaankin

taas valvomassa ;)!

Hanna  

Hempeys hiipii hiljalleen

Kotia siivotessa huomasin kaivelevani kaappien kätköistä

hempeyttä. Jotain vanhaa ja vaaleanpunaista, kaikki kuitenkin ihan omaa.

Odotin kuopusta, kun hankin ensimmäisiä vaaleanpunaisia juttuja kotiin. Olin varma, että

tulokas on tyttö ja pistin kaikki vaaleanpunaiset hömpötykset raskaushormonien piikkiin ja 

ajattelin tuon menevän ohi siihen mennessä, kun vauva olisi syntynyt... 

... vaan kuinkas kävikään.

Jälleen tänä keväänä mieli tekee kaivella edelleen niitä hempeitä

juttuja esille.

Mitään uutta ei tarvitse hankkia, sillä kun tavarat on olleet poissa silmistä jo useamman

kuukauden, ovat ne olleet myös poissa mielestä. Kaikki on siis kuin uutta, mutta

kuitenkin vanhaa.

                            

    

Kuopukselle virkkaamani päiväpeiton laitoin nojatuolin suojaksi! Peitto on helppo pestä, 

suojaa kivasti valkoista kangasta ja kestää kyllä katseen!

Päiväpeiton tarinan voit lukea täältä!

Hempeää viikonloppua!

Hanna

Mekkolöytö

En ole koskaan ollut minkään tietyn merkin perään hankkiessani vaatteita itselleni

tai lapsille. Lisäksi olen melko nuuka ostamaan vaatteita itselleni ja olenkin hyvin onnellinen, että

työnataja tarjoaa meillä työvaatteet, eikä omissa vaatteissa tarvitse töissä olla.

 Nykyisin meidän kaikilla lapsilla on vankka oma mielipide millaisia

vaatteiden tulisi olla. Välillä tuntuu, että jopa kuopuksen on saatava itse sanoa, mistä

tykkää ja mistä ei, ihan vaan siksi, ettei vaatteet jää kaappiin seisomaan käyttämättömänä,

hän kun tuntuu olevan melko päättäväistä sorttia.

Aasinsilta oli pitkä ja horjuva, mutta silta kuitenkin.

Löysin nimittäin tämän ihanan yksilön alesta tässä muutama viikko sitten ja uskaltauduin

ostamaan sen kysymättä Hillan mielipidettä. Hinta oli vain murto-osa alkuperäisestä, joka oli tietenkin iso plussa.

Mekko löytyi Kappahalin alerekistä. Pitsikuosi iski syvälle verkkokalvoihin ja kultaiset

yskityiskohdat täydensivät sitä loistavasti. Plussaa oli myös mekon tummansininen väri!

Hilla on vannoutunut mekkotyttö, kuten varmasti aika moni ikätoverinsakin.

Mekkoa vaihdetaan sen kymmenen kertaa päivässä ja se juuri riisuttu voi löytyä mitä

merkillisimmistä paikoista. Tätä mekkoa on myös testattu useaan kertaan, mutta

yritän kuitenkin säästellä sitä vähän parempana mekkona kevätjuhlaa silmällä pitäen.

                            

    

Olen viehtynyt Kappahalin Hampton Republic vaatteisiin.  Ne vaan jostain syystä miellyttää silmää erityisellä tavalla.

Leppoisaa torstai-iltaa Sinulle!

Hanna

Teinipojan huone! Iso muutos pienellä rahalla!

Täällä kerroin yläkerran levinneestä pienestä pintaremontista, joka sai

alkunsa teinipojan huoneen muutoksesta.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun puhtaita vaatteita kaappiin viedessäni päätin kokeilla

kuinka helposti vanha, kulahtanut, ruma ja osin repeillyt tapetti irtoaa seinästä.

Varttia myöhemmin olin repinyt suurimman osan tapeteista, niin hyvin ne irtosivat, melkein vuota 

kerrallaan. Sovittiin ennen miehen töihin lähtöä, että hiihtolomalla tehdään remppa valmiiksi.

Päivän aikana löysin laatikosta Tikkurilan värikartan ja siitä kivan sävyn. Daniel hyväksyi värin oitis

ja siippa kävi maalin hakemassa kotimatkalla. Illalla seinässä oli jo eka kerros maalia. Seuraavana päivänä seinät oli valmiit!

Impulssiivista, vai mitä?

Seinän väri on graniitti K499. Kuvat hieman vääristävät väriä. 

Sängynpäädyn paikalla 

oli aiemmin aikansa eläneet vaatekaapit. Huoneessa ei ole lainkaan ovea vaan suurehko oviaukko.

Ovea ei tällä hetkellä ole aikeissa rakentaa, mutta aukkoa pienennettiin laittamalla

uusi vaatekaappi aukkoa täyttämään. Näin Daniel saa hiukan enemmän 

yksityisyyttä ja rauhaa.

Ikkunaseinä maalattiin maalarinvalkoisella. 

Danielin toiveissa oli alunalkaen jotakin lippuihin viittaavaa, jota ajateltiin ensin myös tapettiin. 

Toiveiden mukaisen kellon löysin jo vuosi sitten. Kun lopulta päädyttiin seinän maalaamiseen,

päätettiin etsiä lipputeemaan sopivia tekstiilejä. 

Passelit verhot, matto sekä tyynyt löytyi Jotexilta.

Jos seinissä olisi ollut lipputapetti, olisi vaarana ollut lippuähky. Onneksi päädyttiin hiukan 

seesteisempään lopputulokseen. Jos vaikka joskus innostuttaisiin huoneiden vaihdosta,

tämä väri kävisi melkein kenelle vaan.

                               

 

Samoin kuin esikoisen huoneessa, täälläkin on kattotuolien pylväiden varaan

 laitettu pöytätaso kirjoituspöydän virkaa toimittamaan. Kunhan kesä koittaa ja ulkona pystyy maalaamaan, saavat nämä pöydät uuden maalipinnan, kuten myös pylväät.

Yöpöydäksi laitettiin vanha ja omaa paikkaansa etsinyt pikkukaappi, 

jossa olikin teemaan sopiva teksti.

Kaappiin mahtuu mukavasti ne tärkeimmät Aku Ankan taskukirjat ja 

päälle pieni herästykello sekä yövalo, joka odottaa vielä uutta varjostinta.

Koko muutos maksoi alle 200€. Siihen sisältyi maalit, joista loput käytettiin WC remppaan,

uusi vaatekaappi sekä verhot, matto ja tyynyt.

Pienellä rahalla saatiin suuri muutos aikaan. 

Kovin kärsivällisesti Daniel on odottanut huoneensa remontointia,

lähes kaksi vuotta. Ja niin tyytyväinen poika on lopputulokseen, kuten myös me 

muut!

Hanna

Uusi tuttavuus

Meidän kolmevuotias ei saa leipomisesta kylläkseen, ei sitten millään.

Tämän viikon orpo ja ainokainen vapaapäivä osui tällä kertaa torstaille ja jo edellisenä

päivänä Hilla ehdotteli, että sen kunniaksi voitaisiin leipoa jotain.

Mikäpä siinä, kun leipominen on niin rentouttavaa puuhaa, sopii se

hyvin vapaapäivän ajanvietteeksi, etenkin kun ulos ei tuolloin voinut edes kuvitella menevänsä

jatkunvan räntäsateen takia.

Koneenkäyttäjällä on hyvä varusteet... Muffinssiessu ja kuulosuojaimet!

Minun iankaikkisen vanha yleiskoneeni kun pitää maailmanlopun meteliä... 

Serkkuni luona käydessä sain maistaa jotain niin kovin herkullista!

Allu oli tehnyt Nutella-juustokakkua ja pitihän sitä päästä kokeilemaan

itsekin, gluteenittomana tietenkin! Enpä ollut ennen moisesta edes kuullut, vaikka se

onkin kuulemani mukaan ollut oikea somehitti!

Ohjeen löysin täältä! Muutin sitä niin, että korvasin Dominokeksit vastaavilla 

gluteenittomilla. Rasvan määrää joutuu kyllä gluteenittomia keksejä käyttäessä

vähentämään ehkä noin 10-20g, koska rasva ei jotenkin imeydy samalla tavalla niihin kuin tavallisiin.

Kakku oli meillä kyllä koko perheen suosikkia. Niinkun meillä nyt joku kakku joskus jäisi syömättä...

Kakusta tulee ohjeen mukaan melko pieni, itse käytin vuokaa, jonka

halkaisija on 20cm. Mutta kakku on kyllä niin täyttä tavaraa, että pienikin pala sitä

riittää yhdellä kertaa.

                         

    

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi tein kakkuun sydänkoristeet!

Meidän kyltymätön leipuri ehdotteli jälleen juuri pullan leivontaa, mutta taidetaan tänään

tyytyä perunarieskoihin. Pääseepähän eroon perunamuusin jämästä!

Samalla voi suunnitella pian tulevia 13-vuotissynttäreitä ja niiden tarjoilujen

tekemistä!

Hanna

Hetken mielijohteesta

Melkein kaksi vuotta tässä talossa ollaan asuttu ja näin kauan meni, ennen kuin 

saatiin aikaiseksi tehdä yläkerrassa mitään remonttiin viittaavaakaan.

Yksi kaunis aamu puhtaita vaatteita teinien huonesiin viedessä päätin kokeilla

kuinka hyvin Danielin huoneesta irtoaa vanha tapetti. Se, miten sen huoneen tarina jatkuu, kerron

toisella kertaa, mutta siitä hetkestä muutaman päivän päästä

siippa päätti käyttää jämämaalit yläkerran vessan paneeliseiniin.

Alkuperäiset paneelit oli valkolakattuja ja aika keskeneräisen näköiset. Maalarinvalkoista

maalia jäi Danielin huoneen rempasta, joten loput siippa siveli vessan seiniin. Kertaalleen

maalaaminen riitti hyvin antamaan peittävän pinnan.

Lopputuloksesta tuli näinkin pienellä viimeistellyn näköinen ja viihtyisä.

Pienet hyllyt vessassa oli täysin käsittelemättömän. Ne maalattiin myös rempasta jääneellä

graniitin sävyisellä maalilla, kuten myös vessassa oleva kattotuolin pystypalkki.

Vessa on hiukan hankalan mallinen ja melko suuri. Viiston katon ansiosta tai juuri sen 

takia vessaan jää melko paljon hyödytöntä tilaa. Pylvään viereen

vasemmalle jää käsienpesuallas. 

WC-istuinta vastapäätä on taas alunperin varattu paikka suihkukaapille, jota

ei meidän onneksi ole koskaan asennettu. Inhoan suihkukaappeja yli kaiken ja

voin vain kuvitella miten inhottavaa sellaista on puhdistaa. Suihkukaapin paikalla hyllyjen virkaa

toimittaa pappani sota-aikaan tekemän lipaston laatikot, jotka olen jo vuosia sitten pelastanut

mummolasta. Itse lipasto on suureksi surukseni poltettu aikaa sitten.

Kauppareissulla näin viime viikolla nämä vanhan roosan väriset Familonin Prinsess käsipyyhkeet.

Silloin jätin ne hyllyyn, mutta siitä asti ne on vaivanneet mieltä ja tänään

jääkaapintäyttöreissulla, onko <- tuo yhdyssana???,  vihdoin nappasin pyyhkeet kärryyn, vaikka ensin reippaasti ne ohitin...

Jälkeenpäin olisi kyllä kaduttanut, jos olisin jäänyt ilman näitä.

Tämä kaunis, mutta kestävä muovinen ja suuri käsisaippuapullo on ollut minun suosikki jo pitkään.

Myös alakerran vessassa on samanlainen. Näinkin isossa perheessä pienempää

saippuapullo saisi olla yhtenään uusimassa tai täyttämässä. 

Teinien vastuulla on tämän vessan, kuten myös omien huoneidensa 

siisteys ja puhdistus. Voin kertoa, että ihan aina se ei suju kuin tanssi ja toisinaan

joutuu aikuisetkin osallistumaan teinien valtakunnan puhtaanapitoon, mutta noin periaatteessa

pidän ajatuksesta, että lapset saavat joutuvat ottamaan vastuuta kodin siivouksesta.

Iloista loppuviikkoa vesisateista ja harmaista päivistä huolimatta!

Hanna