Äidin kasvimaalla...

...ei kasva raparpereja, eikä sillä tiettävästi ole nähty yhtään sammakkoakaan.

Mutta jotain siellä kuitenkin onneksi kasvaa!

Viljely tai istutuslaatikot, ihan kuinka sen haluaa sanoa, oli haaveissa jo viime kesänä, mutta

silloin ei ollut niiden aika, vielä.

Tänä vuonna oli pakko saada toteuttaa sisällä kasvavaa pientä maanviljelijää.

Hiukan myöhäiseksi laatikoiden teko jäi, mutta

kummasti niistä vaan satoa näyttää tulevan, siitä huolimatta.

Tontin aurinkoiseen kulmaan, metsän laitaan tehtiin (siippa teki)

kaksi laatikkoa lankusta, joihin istutin perunaa, porkkanaa, hernettä, sipulia ja lehtisalaattia.

Kahteen lavankaulukseen tein mansikkapenkit. Lavankaulukset ja lankut sain vaarilta, joka aina

jaksaa ihmetellä mun ideoita ;)!

Istutin kaikki kuusi siemenperunaa samaan laatikkoon porkkanoiden kanssa. 

Vielä on tällä viljelijällä opittavaa, sillä en yhtään tiedä miten porkkanoiden käy, kun

ne kasvavat valtavien perunanvarsien varjossa.

Pappani on kuuleman mukaan neuvonut, että kun perunat on kukkineet kaksi viikkoa, voi

perunat nostaa. Ensimmäiset kukat havaitsin toissapäivänä. 

Eli parin viikon päästä meillä pidetään mitä todennäköisimmin perunannostotalkoot!!!

Laatikoiden väliin aseteltiin vanhoja, tältä tontilta löytyneitä punaisia tiiliä.

Niitä kun löytyisi vielä joku kymmenen lisää, niin saataisiin loputkin reunat viimeisteltyä!

Herneet kukkivat kauniisti ja muutama palkokin on ilmestynyt niiden joukkoon.

Hiukan niiden pitäisi vielä lihoa, ennen sadonkorjuuta!

Lavankauluksista tuli kivat mansikkapenkit. 12 tainta laitoin per laatikko.

Koristekuorikekatetta levittelin taimien juurille. On helpompi nyppiä rikkaruohoja!

Maalla asuessa räkättirastaat pelkäsivät näitä kumikäärmeitä, mutta

 täällä kaupungissa räkätitkin on kohtalaisen rohkeita, eivätkä

kovinkaan paljon näitä pelkää. Ensi kesäksi pitänee tehdä ehta linnunpelätin!

Räkäteistä huolimatta ollaan saatu muutamia mansikoita maistella omasta maasta!

Oman maan mansikka on oman maan mansikka!!!

Ihana, että kävit!

Hanna

Naistenviikko!!!

Tulin vain toivottamaan ihanaa naistenviikkoa jokaiselle naiselle

ja etenkin kaikille naistenviikon aikana nimipäiväänsä viettävälle!

Naistenviikolla nimpparia viettää noin 627 000 naista!!! Huima määrä!

Itselläni kaikkien kolmen nimen nimipäivät osuvat juurikin tälle viikolle ;)!

Aihetta juhlaan siis olisi, jos sattuisi olemaan nimppareita

  juhlivaa sorttia.

Hanna

Virkattu pussukka, ohje!

Näihin  ja näihin pussukoihin on toivottu ohjetta!

Ohjeen lupasin ja tässä se tulee. Ihan ensimmäiseksi sanon, etten ole kuunaan

minkäänlaista ohjetta virkkaustöihin kirjoittanut tahi piirtänyt, joten antanette anteeksi

"pienet" vajavuudet!

Toivottavasti kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Virkkaa ensin ketjusilmukoita haluamasi määrä. Ketjusilmukkanauhan

pituus on pussukan leveys! Tähän pussukkaan tein 37 silmukkaa.

Aloita tekemään kiinteitä silmukoita niin, että hyppäät kahden ketjusilmukan yli

ja aloitat kolmannesta. 

Täältä löydät ohjeen kiinteään silmukkaan!

 Jatka työtä niin. että teet jokaiseen ketjusilmukan lenkkiin yhden kiinteän silmukan ja

jatkat näin koko nauhan ympäri. 

Alemmassa kuvassa teen kiinteitä silmukoita ketjusilmukoiden toiseen reunaan.

Nyt nauha on kierretty kertaalleen kiinteillä silmukoilla. Jatka virkkausta

tekemällä kiinteitä silmukoita ottaen edellisen kerroksen molemmat reunat 

mukaan. 

Jatka virkkaamalla työtä ympäri ns. jatkuvana neuleena.

Pussukan muoto alkaa muutamien kerrosten jälkeen itsestään muotoutua. Tässä pohjasta

kuvattuna työn oikea puoli, eli pussukan ulkopuoli.

Tässä työ taitettuna pussukan muotoon, kun kerroksia on neljä.

Vaihda halutessasi väriä sopivin välein. Itse tein viisi kerrosta

kutakin väriä. Vaihda väriä kerrosten vaihdoskohdassa.

Saat pääteltyä langat helposti virkkaamalla ne kerrosten väliin samalla kun jatkat työtä.

4-5 cm on varmasti sopivasti, ettei langat lähde purkautumaan. Jätä langat työn sisäpuolelle

ja leikkaa ylimääräiset pois.

Jatka virkkaamista, kunnes pussukka on mielestäsi  sopivan korkuinen.

Tässä pussukassa on 20 kerrosta. Mitat ovat n. 12x6 cm.

Vedä viimeinen silmukka reilusti isoksi, katkaise lanka ja päättele se.

Omepele vetoketju ompelukoneella paikoilleen. Tämä on mielestäni

työn vaikein osuus, sillä en vieläkään oikien hallitse vetskareiden 

ompelua. Tarvitsisin tukiopetusta ;)!

Ja tadaa, pussukka on valmis!!!

Toivottavasti tästä ohjeesta on edes jotain apua sitä tarvitseville!!!

Kertokaahan miten pussukan teko onnistuu!!!

Hanna

Murheen kryynistä silmäniloksi! Kuvat ennen ja jälkeen...

Toukokuussa avauduin meidän pihan murheen kryyneistä.

Yksi niistä oli heti etuoven vieressä oleva havupuu"ryteikkö"!

Heti pian postauksen jälkeen havuille löytyi uusi koti ja ne revittiin maasta mitä pikimmin.

Kiitos vaan Minna ja Ari, kun veitte ne mennessänne!

Emme ole niitä kaivanneet ;)!

 

Tästä lähdettiin!

 Ja tähän on tultu!

Kivikkosuopayrttiä laitoin puolikkaan ruukun sisältä kasvamaan.

Muutama kukkakin on jo nähtävissä, vaikka alkuun epäilin, ettei taimista

lähde kasvamaan yhtään mitään, niin kitukasvuisia ne alkuun olivat.

Toivon mukaan viimeistään ensi kesänä tämä kukkii oikein kunnolla ja levittyy koko

multa-alueelle, johon se on tarkoitettu!

Pelargonioita ja miljoonakelloja samassa ruukussa! Nämä pelargoniat on niitä pienen

pieniä, joita ikkunalla kasvatin ja vaalin koko kevään. Kaikki yhdeksä tainta kasvoi

hyvin ja ovat nyt kovin tarhakoita. Kasvun ihmeestä voit lukea täältä, klik! Kukkia niissä ei vielä ole, mutta havaintoja pienistä nupuista on jo tehty!

Nyt vain mietin, mihin ihmeeseen saan kaikki nämä yhdeksän pelargoniaa

talvehtimaan...

                             

  

Omaa silmää hivelee sammaleiset kivet, jota tällä tontilla totisesti on!

Yksi hirmu painava ja sammaleinen kivi saatiin juuri ja juuri raahattua tähän ja

siitä tykkään juuri siinä! Sammaleet säilyi ehjänä siirron ajan. Mahtoi siinä olla naapureilla naurussa

pitelemistä, kun siipan kanssa takapuolet pitkällään tämän kiven ympärillä pyörittiin hyvä tovi!

Periksi ei annettu ja siinä se nyt kököttää!

Tuskin maltan odottaa näiden nuppujen aukeamista!

Ilosta viikonloppua!

Hanna

Helppoa kuin heinänteko

Sanonta pitää kyllä paikkansa!

Tänään pääsin elämäni ensimmäisen kerran heinähangon varteen.

Ruuben on ollut vaihteeksi mummulassa jo useamman päivän ja tänään lähdin hakemaan 

poikaa kotiin. Turha reissu tosin sen suhteen oli, sillä pojalla oli niin pahasti 

heinänteko kesken, etten saanutkaan häntä mukaani.

Mummi ja vaari eivät kuulemma millään saa heiniä seipäille ilman 

hänen apuaan, joten jatkoaikaa tuli myönnettyä.

                                  

    

Kovasti tuosta kahdeksan vuotiaasta onkin siellä ollut apua, kun on parhaan kaverinsa

kanssa olleet oikeasti nostamassa heiniä seipäille ja vuolleet vaarin kanssa tappeja seipäisiin.

Muutaman vuoden päästä nämä pojat ajavat vanhaa deuziakin ihan itsekseen,

kunhan ensin kasvavat niin, että ylettyvät painamaan kaasua.

                                     

    

Ensi vuonna näihin maisemiin voisi yrittää päästä heinätalkoisiin.

Luulen, että kaikki vapaaehtoiset otetaan kiitollisuudella vastaan!

Hilla ei vielä osannut nauttia, mutta hetkeksi piiloutui heinäseipään taakse.

Väsymystä oli enemmänkin ilmassa, johtuen väliin jääneistä päiväunista.

Tässä maisemassa on jotain hyvin rauhoittavaa ja perisuomalaista!

Todistettavasti olin paikalla ;)!

Hanna

Piknik

Kun työpäivä on tunnin tavanomaista lyhyempi ehtii sen jälkeen vaikka ja mitä.

Ihan oikeastihan se tunti ei ole paljon mitään, mutta pään sisällä se

on tooosi paljon!

Tänään suunnattiin työpäivän jälkeen pikku porukalla Jyväsjärven

rantaa piknikille! Rentouttavaa todellakin!!!

Hyvät eväät kassiin ja matkaan!

Tämän kauniimpaa säätä ei taida olla tänä kesänä luvassa, joten 

näihin on nyt tyydyttävä ja näistä nautittava!

Siinä lasten uidessa me aikuiset hiukan hytistiin ja saatiinpa

niskaan muutama kesäinen vesipisarakin.

Tuolle samaiselle paikalle tehdään kyllä vielä toinenkin retki!

Aivan kaupungin läheisyydessä, mutta silti tosi rauhallinen paikka.

Seurana oli vain muutama hassu ohikulkija ja pieni sorsaparvi poikasineen.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin tämäkin retki.

Tummaakin tummemmat sadepilvet saartoivat meidät ja niin oli pakko

pakata tavarat takaisin kassiin. Siinä matkalla autolle oli pakko

ottaa jokunen juoksuaskelkin ja siitä huolimatta kutrit hiukan kastuivat.

Seurue siirtyi kahvikupin ääreen meidän keittiöön jatkamaan ilonpitoa!

Ihana kesä <3!

Hanna

Ei yli eikä ympäri

En meinaa millään päästä yli enkä ympäri näistä pussukoista!

Kun edellisen saa juuri ja juuri valmiiksi, on seuraava jo kovastikin mielessä!

Uusia väriyhdistelmiä pyörittelen päässä ja lankavarastojakin piti käydä

eilen Titityyssä täydentämässä!

Tämä yksilö on väriensä puolesta kuin vaahtokarkki! Kunhan se valmistuu, se lähtee

pitkälle matkalle valtameren taa, nimittäin ystäväni hullaantui

 näihin pussukoihin täysin ja lupasin hänelle tälläisen lähettää.

Ehkäpä teen kaveriksi vielä toisen, vähän pienemmän...

Kunpa vaan ehtisi virkkaamaan enemmän!!! Muutama hetki päivässä

ei tunnu olevan ollenkaan tarpeeksi.

Hanna

Kohtaamisia

 Onko sinulle koskaan käynyt niin, että kun tapaat uuden ihmisen, tuntuu

kuin olisit tuntenut hänet aina ja että olette täysin samalla

aaltopituudella???

Minulle on käynyt näin muutaman kerran. Kerrat on laskettavissa

yhden käden sormilla. Se tunne on ihmeellinen tunne.

Tänään saatiin pitää vieraina perhettä, jonka äidin  kanssa olen kerran aiemmin

jutellut ja silti jo sillä ensimmäisellä kerralla oli sellainen

fiilis, että tuntee toisen, vaikka ei ole koskaan ennen kohdannut.

Monessa asiassa meillä on samanlainen maku, se todettiin jo heti ensimmäisellä

kerralla ja se vain vahvistui tänään. Yhteinen usko on myös 

yhdistävä tekijä. 

Monta tuntia juteltiin ja tuntuu kuin aika olisi mennyt liian nopeaan.

Kylläpä elämä onkin ihmeellistä!!!

Hanna