Pavlova

Tänään oli Hillan synttärit osa 3 ja se viimeinen osa tälle

vuotta ;)!

Meitä on vanhoja ja nykyisiä työkavereita neljä, joilla

on vauvat syntynyt viiden kuukauden sisällä ja 

ollaan tapailtu 1-2 kertaa kuukaudessa aina vuorotellen 

toistemme huusholleissa vaihtelevalla 

kokoonpanolla.

Yleensä jokainen on tuonut jotain suuhunpantavaa, mutta

nyt kun näitä 1-vuotissynttäreitä on juhlittu, on

sankarin äidille langennut tarjoilun

järjestäminen.

Nyt nämä vauvat on siis kaikki täyttäneet sen vuoden, 

eikä ne taida enää oikein vauvoja ollakaan;)! Taaperoita

paremminkin.

Hilla on tän porukan nuorin!

Tänään siis täällä oli neljä taaperoa, kolme 

vähän isompaa muksua ja neljä äitiä juhlimassa Hillaa!

Halusin tarjota jotain, mitä en ole ennen kokeillut.

Tein siis Pavlovan! Ja voin kertoa, ettei se jäänyt viimeiseksi kerraksi!

Ihan mahtavaa tämä herkku oli! Samaa mieltä taisi

olla myöskin vieraat, sillä kakkua jäi ihan pikkuruinen pala;)!

Ohjeen löysin täältä!

Tosin täytteeseen vatkasin vain 2 dl kermaa ja päälle säilykepersikkaa, 

-mandariinia ja kiwiä.

Juhlahumusta olikin sitten melkoinen pudotus, kun 

iltapäivällä koin olevani niin kovin riittämätön...

Olisin voinut kloonata itseni...

Yhden lapsen kanssa olisi pitänyt lukea kokeisiin, toista auttaa

läksyissä, kolmas piti hakea kaverilta, neljäs oli itkuinen

ja kiukkuinen ja halusi olla vain sylissä.

Samaan aikaan piti laittaa perheelle ruokaa ja kaiken tämän

keskellä kriittinen raaka-aine oli unohtunut kauppaan.

Jos kloonaaminen olisi mahdollista, voisin ottaa itsestäni

muutaman ylimääräisen kappaleen näiden viiden 

lisäksi. Ne voisi sitten istua vaihtopenkillä

ja tarvittaessa rientää apuun ainakin silloin, kun tilanne on

kaikista kuumimillaan tai kun joku edellä mainituista

kaipaisi lepoa tai aikaa itselleen.

Näin olisi jokaiselle jotakin;)!

No, aika aikaansa kutakin! Ehkä näitäkin aikoja joskus vielä

kaiholla muistelee ja samalla miettii, että miten ihmeessä

tästä kaikesta on selvinnytkään ja mitä kaikkea

onkaan saanut aikaan ;)!

Hanna

Vuosi sitten!!!

Tasan vuosi sitten meitä siunattiin vielä

yhdellä aarteella!

Ennen Hillaa ajattelin, että vieläköhän meitä yhdellä

lapsella siunattaisiin ja jos, niin

olisinko niin onnellisessa asemassa, että

vauva olisi terve.

Niin se vaan oli ja on edelleen!

Kiitos siitä Taivaan Isälle!

Ensikohtaaminen

Onnea 1-vuotias Hilla!!!

Kaikista neljästä ikikiitollinen<3!

Hanna

Melkein1-v

Tänään meillä juhlitiin karvan verran etuajassa

Hillan yks vuotissynttäreitä!

Ihan oikeesti siitä on ens torstaina tasan vuosi,

kun tuo ihana pikkuinen tirppa

teki meidän perheestä täydellisen!!!

Tupa oli täynnä väkeä, täti, enot ja setä perheineen sekä

mummu ja ukki tulivat juhlistamaan 

ensimmäisiä synttäreitä!

Huomenna vielä jatketaan juhlimista pienellä

porukalla ;)!

 Koska neiti itse ei vielä osaa toivoa tarjottavia

omille synttäreilleen, päätösvalta oli tällä kertaa

äidillä tai sanotaanko enemmänkin isillä ;)!

Täytekakun väliin isi halusi oman suosikkinsa, mansikka-mariannerahkan.

Ja suolaiseksi voileipäkakun!

Visio kakun ulkoisesta olemuksesta on ollut mielessä jo 

kauan! Kerroskakku oli vähän niinkun must have! 

Ja väri tietysti pinkki, prinsessaahan juhlittiin!

Tällä kertaa yritin (ja onnistuin) pitämään

tarjottavien määrän kurissa, enkä päästänyt sitä rönsyilemään,

jotta meille ei jäisin niin paljon syömistä 

juhlien jälkeiseen elämään!

Itse juhlakalu jaksoi hienosti juhlia ja leikkiä uusilla

lahjoilla! Tyttö selvästi nauttii, kun on 

paljon ihmisiä ympärillä!

On rikkautta omistaa niin ihana ja iso perhe, joiden 

kanssa saa jakaa elämän tähtihetket!

Hanna

Hiljaisuus

Hiljaisuus on meillä harvinaista!
Ennemmin täällä korvat soi lasten äänistä, itkusta, naurusta,
riidoista, musiikista, pyykkikoneen äänestä ja
koiran haukusta!
Tulee usein meluähky!

Hiljaisuus on joskus oikein odotettua ja kovin toivottua!
Ja sitten, kun joskus harvoin se hiljainen hetki koittaa,
 tulee kumma olo. Ei osaa olla...

Hiljaisuus voi olla pelottavaa, ahdistavaa, toivottavaa, rauhoittavaa tai
tyynnyttävää.
Voi pian vaikka kuulla mitä oikeasti ajattelee.
Kyllä, päässä risteilee aikuisten oikeesti ajatuksia,
niistä voi vaan olla välillä tässä melussa ja kiireessä vaikea
saada selvää.

On haaveita, unelmia, pelkoja, salaisuuksia, rukouksia ja
toiveita. Niin ja niitä tekemättömiä töitä, jotka
mulla ainakin yrittää työntää mielestä niitä
paljon tärkeämpiä asioita...

Viime viikonloppuna sain yhden tunnin itselleni!
Voitte kuvitella, miten oli aluksi vaikea olla!
Hiljaa!
Omien ajatusten ja rukousten kanssa!
Mutta se tuli niin tarpeeseen!

Kun ajatuksissa risteili arki, kiireet, tekemättömät työt,
muuttoasiat ja muu härdelli,
aivan ihmeellisesti
mieleni täytti
r a u h a !

Se on jotain mitä ei voi sanoin kuvata!

Hanna

Sadonkorjuun aikaa

Keväällä raivattiin pihalta vanha ja huonokuntoinen

mansikkamaa pois. Multaa siitä jäi melkoinen

kuorma ja osa siitä päätyi kahteen melko pieneen istutuslaatikkoon.

Laitoin viime vuoden tapaan kasvamaan porkkanaa, hernettä ja salaattia

sekä uutena kokeiluna pottua sekä sipulia!!!

Istutuslaatikoissa oli käynyt jonkinlainen valtaus, nimittäin

rikkaruohot oli vallannut ne niin, että sipulit on vielä jossain hukassa...

Mutta lupaan kaivaa ne sieltä jostain kätköistä.

Herneet on tehnyt jo kaksi "satoa" ja näyttää ne kukkivan vielä kolmannenkin

kerran, kiitos lämpimien ilmojen.

Rikkaruohojen määrästä voi päätellä, että mun viljelykset

on jostain kumman syystä ollut vähän heitteillä ja vähän niinkun "herran haltuun"

tyylillä koko kesän, mutta siitä huolimatta satoa on tullut aika lailla.

Perunan lajista ei ole mitään tietoa. Niiden multaan laittaminenkin 

jäi vähän viime tippaan, kun unohdin siemenperunat varastoon itämään

ja ne oli idättämisen jälkeen sen näköset, ettei niistä olis mitään 

varmaan kasvanut. Onneksi jääkaapista löytyi viisi itänyttä perunaa,

jotka kokeeksi tuikkasin multaan.

Kannatti, vai mitä!!!

Tohtii sano, jotta on mun kasvattamia ;)!

Kaikki, jotka mut paremmin tuntee, tietää, etten oikein välitä 

perunan nostotalkoista;)! 

(se on piiiitkä tarina, kerron joskus)

Mutta näitä perunoita oli kyllä ihan kiva nostaa!

Yritin siskoakin houkutella mukaan talkoisiin, muttei tuo

luvannut tulla... 

ruokapalkalkankin sille lupasin ;)!

Porkkanoita laitoin muutaman rivin. Tänä vuonna jopa 

harvensin niitä...

Uskokaa tai älkää, kyllä musta vielä viljelijä tulee ;)!!!

Porkkanoita on lapset hakeneet kavereiden kanssa jo jonkin aikaa

pihaleikkien lomassa naposteltaviksi!

Naatti pois, pesu ja ei muuta kun ääntä kohti!

Näin makeita porkkanoita en oo ikään ennen saanut!!!

Melko vaivattomasti tätä satoa tulikin!

Ei ne näköjään vaadi, kun (sade)vettä ja aurinkoa.

Kaikki mitä siihen päälle tulee taitaa olla bonusta!!!

Hanna

Sunnuntaina

Toisin kun muilla, meillä sunnuntai taitaa yleisesti olla

viikon kiireisin päivä.

Aamulla yritettään lähes poikkeuksetta päästä

koko perhe seurakuntamme Jumalanpalvelukseen, jonka 

jälkeen kiireen vilkkaa syödään jotain tosi

nopeeta. Tuskin koskaan mitään oikein sunnuntailounasta, koska

kaikki on niin kovin nälkäisiä kotiin tullessamme.

Tänään oli poikkeus, tuon ruuan suhteen nimittäin!

Esivalmistelin jo aamulla smetanalohen ja perunamuusin.

Esikoinen teki pikapikaa salaatin tultuamme kotiin ja 

voila, täydellinen sunnuntailounas oli valmis!

Niin herkullista se oli, etten ennättänyt sitä edes kuvaamaan...

Tuosta Jumalanpalveluksesta vielä sen verran, että voitte vain 

kuvitella, miten äitinä joskus ajattelee, että pääsisi

helpommalla, kun jäisi vaan lastensa kanssa

kotiin. Niin ajattelin minäkin tänä aamuna, kun kuopus oli 

herännyt aikaisin ja olisi ollut jo ihan valmis 

nukkumaan, ennenkun edes pääsimme lähtemään.

Mutta onneksi lähdin! Isommat lapset pääsivät pyhäkouluun

esikoisen toimiessa siellä myös apuohjaajana ja 

hoitaessa niitä kaikista pienimpiä pyhäkoululaisia.

Minä sain Hillan nukkumaan rattaisiin, jotka lähes poikkeuksetta

on mulla siellä aina mukana.

Itse sain istua ja kuunnella. Kun sitten Hilla heräsi, kävin lämmittässä

keittiössä ruuan ja neiti söi hyvällä ruokahalulla

eteisessä äidin nauttiessa sanasta ja musiikista!

Onneksi siis lähdin!

Koko viikon olen lapsille luvannut paistavani

lettuja joku päivä. Tänään se sitten tapahtui!

Vasemmalla tavalliset plätyt, oikealla gluteenittomat)

Kokeilepa joskus ripauttaa hyppysellinen vaniljasokeria lettutaikinaan!

Ihana tuoksu ja niin herkullista!

Tänään letut syötiin itse keräämistä vadelmista

keitetyn hillon kera!

Pienet kädet vei lettuja suuhun kovalla kiireellä!

Ja voi, miten onnellinen olikaan saadessaan niitä maistella!!!

Mukava sunnuntai!!!

Hanna

Vauvavarpaat lämpimiksi

Vauvabuumi tuntuu olevan kuumimmillaan!

Joka puolella tuntuu tuttaville ja ystäville syntyvän pikkuruisia 

vauveleita ja uusia raskausuutisia kuulee

harva se viikko!

Ei, meille ei ole tulossa vauvaa, vaikka rouvva

saattaa epäilyttävästi näyttää siltä, että

odottaa muutakin kuin joulua...

Vauvauutiset on ihania!!!

Vauvat on ihania!!!

Ja vauvan varpaat ne vasta ihania onkin!

Niitä lämmittämään oon nyt kutonut pikkuruisia

sukkia! Ihanan pehmeän ja lämpimän langan

löysin Paaposta! Ensin mukaan tarttui tämä

lempeän marjapuuronvärinen

kerä. Mutta koska poikavauvojakin on syntynyt, piti

käydä vielä hakemassa toinen kerä savun sinistä lankaa.

Ekalla langanhakureissulla näin tälläisellä mallilla tehdyt sukat

Paapossa. Nappasin kuvan ja sen mukaan tein nämä sukat.

Aivan ihanathan niistä tuli.

Nämä on jo matkalla pienelle, muutaman viikon 

ikäiselle tuhisijalle. Ensimmäiset siniset on vielä puikoilla ;)!

Jos aion kaikille ystävien tulossa oleville vauvoille sukat saada aikaan,

pitää pitää puikot vauhdissa ;)!!!

Se onkin haasteellista, koska Hillasta on kehkeytynyt mitä 

toimeliain neiti.

Pyykkiä tyhjentää kuivausrummusta sitä mukaa, kun minä

yritän sitä sinne saada. Hakee myös sujuvasti

puhtaita vaatteita kaapista ja laittaa niitä kuivausrumpuun.

Koiran vesikupilla käy käsiä pesemässä säännöllisesti.

Kaikki pienimmätkin roskat löytää turhan nopeesti suuhun, poikien 

legoista puhumattakaan. Xbox ohjaimet sekä kaukosäätimet

on mitä mielenkiintoisimmat ja tiskikonetta olisi niin mukava 

tyhjätä niin likaisista kuin puhtaista astioista. 

Keittiön roskiskaapin löysi eilen.

Vessan harja saisi kyytiä, jos silmä vähänkään välttäisi.

Eteisen kenkäkaapin sisältö on ulkoistettu alta nanosekunnin.

Niin ja kiipeileminen tuntuu olevan uusi harrastus... huoh!

 Onneksi tyttö nukkuu kuitenkin vielä kahdet oikein mukavat

 päikkärit!

Tämän kaiken lomassa pitäisi yrittää tehdä vielä jotain yleishyödyllistä 

normaalia huushollin pyörittämistä sekä 

saada taloa esittelykuntoon ja joitakin tavaroita 

jo pakatuksikin!

Voitte vain kuvitella tunteen, joka valtaa kropan, kun Hilla illalla

nukahtaa ja pääsee itse istahtamaan sohvalle ja saa kaivaa

ne kutimet esiin!

Onneksi nuo vauvojen sukat on niin nopsia kutoa, että 

eiköhän niitä muutamat ehdi kutoa!

Tähän voisi sanoa, että...

Vierivä kivi ei sammaloidu ;)!!!

Hanna

Uuuh mama!!!

En muista millon viimeksi olisin nauranut näin kamalasti!!!

Välillä oli ihan pakko lyyä polvet ristiin, ettei olis tullut pissat housuun!!!

Meillä oli nimittäin  Miian yllätykselliset

vauvakutsut Kahvila Toivossa!

Mikä ihana paikka viettää juhlia!

Pienellä koristelulla saatiin aiheeseen sopiva tunnelma!

Hiukan vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä ilmapalloja, 

minitutteja ja kynttilöitä!

Juuri muuta tämä tunnelmallinen ja 

täydellinen paikka ei 

vaatinutkaa!

Kutsut pidettiin nyyttäreinä ja minä tein
masukakun! Suklaapohja, välissä mansikka-mariannerahkaa
ja päällä itse värjättyä vaahtokarkkimassaa.

Kuten olen ennenkin kertonut, en ole oikein hyvää kaveria
näiden kaiken maailman massojen kanssa. Mutta tämä
vaahtokarkkimassa taitaa olla näistä se kaikista helpoin käsiteltävä,
ainakin mun mielestä!
Sillä saa helposti kaunista!

Tai sitten harjoittelusta on ollut jotain hyötyä!!!

Herkkuja oli jos jonkin näköisiä!

Hedelmäinen pannacotta oli niin herkkua!!!

Suolasta herkkua edusti kinkku-juustocroissantit!

Kuppikakut oli koristeltu niin kauniisti!!!

Muutamat joukostamme oli järjestänyt joitakin seuraleikkejä!

Leikit ei juurikaan liittynyt vauvaan, mutta

se naurun määrä sai meidät vieraat hiukan huolestuneiksi, josko 

itse juhlakalu päättäisi sen seurauksena syntyä;)!

Poskilihakset on nyt hyvin treenattu ja voin veikata, että

joidenkin vieraiden reidet voi aamulla ilmoitella itsestään!!!

Iloista viikonloppua!!!

Hanna

Ps. Kiitos ihan hirmuisesti kaikille edellisen postauksen kommenteille!

Itku tuli niitä lukiessa! Olette ihania<3!

Muutoksen tuulia

Tiedätkö, miltä tuntuu muuttaa paikkaan, jossa et tunne ketään entuudestaan?

Tiedätkö, miltä tuntuu pakata taas koko maallinen omaisuus

laatikoihin ja yrittää saada kaikki mahtumaan muuttoautoon?

Tiedätkö, miltä tuntuu sanoa lapsille, että tiedän ettet sinä halua muuttaa, jättää 

kaikkia kavereita ja tuttuja, koulua, harrastuksia?

Tiedätkö, miltä tuntuu jättää omat ystävät, ne rakkaat?

Tiedätkö, miltä tuntuu etsiä uutta kotia suurelle perheelle ja yrittää

uskoa ja luottaa siihen, että se uusi koti on siellä

jossain meitä odottamassa?

Minä tiedän!

Se  ei ole helppoa. Se tekee kipeää!

Se sattuu ja

se itkettää...

Mutta samalla tunnen omassa sydämessä, että näin sen 

pitikin mennä!

Tunnen, että meitä kuljetetaan juuri siihen suuntaan, johon meidän

kuuluukin mennä.

Tunnen, että meitä kantavat iankaikkiset käsivarret!

Tämä kaikki on meillä nyt edessä tänä syksynä, kun siippaa on kutsuttu

toisaalle työtä tekemään.

Kerran olen kuitenkin sanonut TAHDON ja tahdoin sillon

myös ruveta pastorin vaimoksi, tietäen, että

emme aina tule asumaan samalla paikkakunnalla. Emme rakenna

taloa miettien, että tässä olemme koko elämämme.

En voi säästää vintille lasten leluja, odottaen, että jonain päivänä

kaivan ne sieltä lastenlapsille. 

Vaikka olen joutunut niin paljosta luopumaan ollessani pastorin vaimo,

olen saanut enemmän kuin osasin toivoa!

Ilman tuota siippaa, en ehkä olisi tässä missä nyt olen, en olisi ikinä

tuntenut niitä joita pian ikävöin. En olisi saanut niin montaa

ihanaa kotia, enkä olisi koskaan voinut kokea tällaista huolenpitoa ja

johdatusta elämässäni,

jota nyt koen.

Kyllä, nyt itken. 

Itken ikävää, huoltaja ja luopumista,  mutta itken myös kiitollisuutta.

Niin paljon olen saanut!

Niin paljosta olen kiitollinen!

Mieli on haikea, mutta samalla odottava.

Mitähän meille onkaan vielä varattuna???

Hanna