Röllit

Lasten jokakesäinen suosikkipaikka on Power Park, Ala- vai Ylihärmässä, 

tai jossain sielläpäin ;)!

Eilen tehtiin sinne retki yhdessä siipan veljen perheen kanssa!

 Sisäänpääsyluukulla neljän lapsen äidillä veri pakenee päästä ja 

alkaa heikottaa ja pyörryttää, niin kalliita on nykyään kaikki 

pääsyliput! (Ja kiukuttaa muuten samalla

kaikki standardiperheliput: 2 aikuista ja 2 lasta.

Pitäkööt perhelippunsa)!

Mutta tästäkin huolimatta tänne on päästävä joka kesä.

Ja onhan sitä lasten riemua ihana katsella!

Ne kun tykkää laitteista, mitä enemmän kieppuu, pyörii, täristää ja

vatkaa, sen parempi.

Itse en mihkään laitteeseen uskaltanut. Nyrjähtää pian viimesen 

kerran, on ne niin kamalia!

Mutta...

Röllimetsä!!! Se oli ihana!

Siellä riitti katseltavaa ja ihmeteltävää meille kaikille!

 Täällä on kuuleman mukaan kuvattu viimeinen Röllit- elokuva!

Joka muuten pitää ehkä hankkia!

Paljon oli nähty vaivaa pikkusia yksityiskohtia myöden!

Näitä "jäniksen sääriluita" roikkui vähän joka paikassa. Ne taisi olla röllikaudella

oikean sisustuselementti;)!

 Käpysoppaa jäniksen luilla höystettynä!!!

"Oikeiden" Röllin ja Milli Menninkäisen lisäksi

siellä oli näitä jähmettyneitä versioita. 

Ihan hauskoja nämäkin!

Ja SE kultainen avainkin löytyi!

Tuo iänikuisen vanha höyläpenkki tuo mieleen mun papan!

Sillä oli tuollainen, varmaan ihan yhtä vanhakin vielä!

Kaikista härveleistä huolimatta pojat tykkäs tästäkin paikasta enemmän, kun

mitä mä luulin! 

Ilma oli pikkusen huono, kun vettä sato välillä enemmän ja välillä vähemmän, 

mutta huonon sään korvas huippuseura, joten 

eiköhän ne puntit oo sillon tasan!

Hanna

Päivä mummolassa

Päivä mummolassa jää meille kaikille sydämeen lämpiminä muistoina!!!

Kesän paras päivä<3!

Aivan ihana ilma saatiin eiliselle, saatiin olla koko päivä

ulkona! Osa järvessä ja osa rannalla;)

Myös rannalla olijoilla oli suuri vaara kastua!

Veneilijät löysi kauniita lumpeenkukkia!

Sen minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa!

Hillalla riitti hoitajia. Tässä serkukset Hilla ja Janina!

 Vapaaehtoisia sammakon pussaajia ei löytynyt. Kenelläkään ei tainnut olla

akuuttia tarvetta prinssille ;)!

Maailman paras rantasauna! Jo tämän saunan tuoksu

riittää viemään äkkiä kolkyt vuotta taaksepäin, lapsuuteen!

Eilen se muuten sitten tapahtui!

Minä kävin uimassa!! Kyllä, ihan oikeesti ja todistajien läsnäollessa!!!

Vesi oli oikeesti tosi lämmintä! Ja tosi puhdasta! 

Juhani-setä paistoi muurikkalettuja vaimonsa kanssa!

Nam ja maiskis!!! Taikinaakin oli iso ämpärillinen!!!

Camilla kokeili paahtaa vaahtokarkkia.

Joku tässä hommassa ei ihan ollut kohdillaan, koska lopputulos

ei oikein maistunut.

Auringon laskiessa lapset pääsi onkimaan!

Ja saalistakin saivat!

Niin mukava päivä! Lapsetkin kyselivät kotimatkalla, että miksei näitä

voi olla joka kesä, niin kivaa oli!

Ja Mummukin nautti ihan silminnähden, vaikka varmasti oli 

väsynyt illalla, kun väki lähti kuka minnekin.

Näitä lisää!!!

Hanna

Ps. Tervetuloa uusille lukijoille!!!

Tirkistys olohuoneeseen

Kerroin jo aiemmin, että meidän olkkari, muutaman muun huoneen tavoin, on

kokenut uudistumisen ;)!

Kaikkihan lähti siitä, kun talon entiset omistajat hakivat meillä

sijoituksessa olleen pianonsa pois juuri ennen juhannusta. 

Piano on tunnetusti niin suuri ja painava kapine, ettei sen siirtely onnistu ihan tuosta 

vaan. Tai ainakaan minä en sitä siippani kanssa saanut siirrettyä mihinkään.

Niinpä se olla nökötti siinä, mihin se oli aikojen alussa nostettiin.

(Olipas aasinsilta)!

Näkymä keittiöstä olkkariinpäin

Piano siis oli kaiken tukkona tuolla, missä tikkaat on nyt.

Heti pianonhakijoiden suljettua ovi, lähti huonekalut valssiin. Sohvan 

halusin ehdottomasti "keskelle lattiaa" ja siinähän se on aivan hyvä. 

Olkkari on niin hassun mallinen, että mööpeleiden 

sijottelu on haasteellista!

 Hemnesin lipasto sai olla omalla paikallaan sohvan takana!

Remonttihaavelistalla on olohuoneen tapetointi muutaman muun 

kohteen lisäksi! Remonttibudjetti on kuitenkin näistä helteistä huolimatta

lähellä miinusta, joten mulla on hyvin aikaa miettiä, mitä mä oikein olkkarin seinillä 

haluan tilanteen muuttuessa katsella. Veikkaan, että saan miettiä

pitkään ja hartaasti. Hyvää siinä on tietysti se, ettei tule tehtyä 

kovinkaan äkkinäisiä päätöksiä ;)!

Keittiön oviaukko jää kuvan oikeaan laitaan.

Samoin paikkansa sai pitää myös kiikkutuoli! (Joka muuten edelleen oottelee sitä 

"mattoa" syliinsä!)

Näkymä eteiseen.

Hyvin jäi sohvan ja takan väliin kulkutilaa, vaikka

sitä vähän jännättiin, että jääkö ahtaaksi.

Liatorp-pöydän lokeroihin laitoin jo heti kesän alussa

ruusun terälehtiä, helmiä ja timantteja!

Vaaleanpunaisia tietenkin! Nämä saa olla täällä

niin kauan, kun puissa alkaa lehdet kellastumaan. Ehkä sitten raaskin

näistä hetkeksi luopua!

Pöydän alla on sopivasti koloa Hillan leluille, jotka

kylläkin äärimmäisen harvoin eksyy omille paikoilleen. Enemmän 

todellisuutta vastais kuva, jossa kaikki Hillan lelut on

sikin sokin pitkin olohuoneen lattiaa

ja vähän muuallakin!

Silmän lumetta kaikki järjestys siis!!!

Kun kerta kesä on pikkuhiljaa kääntymässä syksyyn,

 voi kynttilöitä alkaa kaivella kesäteloilta, vaikkakin kynttilöitä on

täällä ollut esillä kaiken kesää...

Huomenna onkin mukava päivä tiedossa.

Lähden lasten kanssa kotikonnuille, mun mummolaan, riemukasta sukupäivää

viettämään. Kaikki setäni, tätini ja serkkuni siippoineen päivineen

tuntien, luvassa on ratkiriemukas päivä isolla joukolla!

Kaiken kukkuraksi paikalla on tietysti myös 

pian 99 vuotta täyttävä mummoni, joka odottaa

huomista päivää yhtä innokkaasti kun me kaikki muutkin!!!

(ja taitaa mummolla olla muuten parhaiten hallussa kaikkien paikalle saapuvien 

koko nimet ja syntymäajatkin)

Onneksi on luvattu upeaa keliä!

Uikkarit ja pyyhkeet mukaan ja menoksi!

Mukavaa kesäpäivää myös sulle!!!

Hanna

Uimakelejä!!!

Miten ihanaa, että kesä ei vielä loppunutkaan, vaan saatiin 

uusia, lämpimiä tuulia ja auringonpaistetta vai pitäiskö

sanoa paahdetta!!!

Kahden töissä valvotun yön jälkeen tuntui mukavalta

pakata pyyhkeet ja uikkarit kassiin, 

kurvata kaupan kautta eväitä hakien ja ajaa lähirannalle

lasten kanssa. Camilla vaan puuttui joukosta omien menojensa takia.

Isi pääsi kuitenkin töiltään  meidän mukaan, luxusta!!!

 Hillalla riittää tutkittavaa! Kaikki on niin ihmeellistä ja uutta!

Ja kaikkea pitäis saada maistaa!

Kourallinen hiekkaa ehti suuhun, ennen kun kumpikaan meistä ehti 

hätiin. Siinähän sitä maistellessa oppii, mitä kaikkea sinne suuhun

kannattaa ja mitä ei kannata laittaa!

Koiran kikkareet ja roskat yritetään jättää 

lapsen ruokavaliosta jo ennen kun ehditään alottamaankaan!

Muutama kourallinen hiekkaa tuskin nyt niin vaarallista on ;)!

 Pojat innostu rakentamaan hiekkalinnoja!

Välillä pitää mennä pulahtamaan, jotta jaksaa taas!

 Älkää luulkokaan, että minä sinne järveen olisin erehtynyt.

Melko kuuma saa olla ja vesi kovin paljon lämpimämpää, että minä

sinne uskaltaisin!

Sitä paitsi pitäähän jonkun vahtia eväitä, Hillaa, poikia ja siippaa...

Niin ja valokuviakin pitää ottaa!

Hyviä tekosyitä kaikki, eikö???

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..."

Hanna

Huoh

Niin kiirusta pitää, että ihan hengästyttää!!!

Leirit, juhannus konferenssi, seurakunnan kesätapahtumat, rippijuhlat, kesämenot, 

ystävien tapaamista 

ja kotihommia unohtamatta on vienyt suuren osan

meidän kesästä tänä vuonna.

Siihen päälle liikkumaan lähtenyt Hilla (9kk), jota

saa vahtia kun haukka. Ehtii niin joka paikkaan, niin nopeeta.

Aika holtitonta on meno. 

Öitä ei vieläkään nuku kokonaan ja rintamaito maistuu edelleen,

vähän liiankin hyvin...

Äitiysloma loppui perjantaina, niin se aika vaan menee...

Perjantaina oli myös aihetta juhlaan, kun Miialle järkättiin yllärisynttäreitä

meidän huvimajassa!

Pöytä koreana ja mieli korkealla!

Juhlat on aina niin mukavia! Ja yllärijuhlien järkkääminen on vielä

mukavempaa!

Mirvan taitavista käsistä syntyi ihana voileipäkakku! Ja Reeta puolestaan

toi limsat, keksit ja karkit! Camilla pyörätti mustikkapiirakan ja

minä tein mansikkakkakkua! Siinäpä herkkuja kerrakseen!

Ihan paras tapa viettää päivää ystävien kanssa!

Juhlan kunniaksi Camilla oli pihasta poiminut kukkakimpun, äidin lempiväreistä 

tietenkin!

Huvimajalle oli suunnitelmissa järkätä tänä kesänä myös ne monta kertaa mainitut

kakkukekkerit. Saas nähdä ehditäänkö niitä vielä juhlia...

Eikä tuo ilmakaan oikein kesäiseltä tunnu, mittari näyttää hätäsesti 

kymmenen astetta. Pitää varmaan takkaan laittaa valkea ja kaivaa villasukat

kaapista!

Äitiysloman loputtua viime perjantaina jäin hoitovapaalle, mutta

ilmotin töihin, että voin käydä tekemässä joitain vuoroja.

Ja niinhän siinä kävi, että eilen kävin ekan vuoron tekemässä.

Alkuun tuntui, että ei osannut tarttua mihinkään, mutta

kun olin puoli tuntia ollut hoo moilasena, pääsin vauhtiin ja iltapäivästä

jo tuntui, kun ei olis poissa ollutkaan!

Mä vaan niin tykkään mun työstä!

Niin päivinä, kun mä olen töissä, Hilla on isin kanssa kotona.

En olis hanninut laittaa Hillaa vielä millään hoitoon, joten 

tämä järjestely tuntuu nyt parhaimmalta

vaihtoehdolta! 

Hyvin oli päivä niilläkin mennyt.

"Mun tulee sua ikävä": sanoi Ruuben sunnuntai-iltana, kun kerroin, että

töihin lähden. Onneksi töitä on vaan silloin tällöin 

ja voin olla kotona sillonkin, kun Ruuben alottaa muutaman viikon päästä 

eskarin!

Siipan kesäloma on vielä edessäpäin.

Suuria suunnitelmia meillä ei ole, mutta jotain kivaa 

yritetään keksiä koko perheelle!

Tässä kuulumisien ohella teillä kuvia huvimajasta!

Sisällä on myös puhaltanut muutosten tuulet, kun huonejärjestystä on

hiukkasen muutettu ja olkkarissa järjestys vaihtunut.

En kuitenkaan lupaa mitään kuvia, mutta jos hyvin käy, niitä saattaa

tänne ilmestyä ;)!

Auringonpaistetta ja uimakelejä odottaen 

Hanna

Ps. Minä en mihinkään järveen ole menossa, lapset kylläkin ;)!

Valmis kokki

Olin 15, kun musta tuli ekaa kertaa täti. Siskoni sai silloin ensimmäisen 

tyttärensä. Olin mukana, kun tuo vauva haettiin sairaalasta kotiin ja

siitä asti olen saanut olla tiiviisti mukana siskon tyttöjen sekä veljeni tytön elämässä.

Tänä keväänä tuo vanhin tyttö valmistui kokiksi.

Kulkee siis tätinsä jalan jälkiä, varoituksista huolimatta ;)!

Kesäkuun alussa juhlitiin tuoretta kokkia!

Juhlapäivänä minä sain kunnian ottaa sankarista

kiitoskorttikuvia!

Ilta oli kaunis, kuten sankarikin!

Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut ottavani tälläisiä kuvia...

Enkä olisi uskonut olevani se meidän perheestä, joka haluaa uuden 

kameran tai kannettavan koneen harrastuksen takia;)

Kunpa vaan olisi tälle(kin) harrastukselle enemmän aikaa...

Kiitos Jenna, kun sain harjotella!!!

Hanna